Uskotteko että parien jotka julkisesti lääppivät koko ajan toisiaan ovat todella onnellisia?

" in love" , kun he ovat yhdessä. Silti heillä on vähän väliä todella isoja kriisejä ym.

ovat kyllä ihan onnellisia pareja, mutta myös sellaisia vuoristorataihmisiä. Eli välillä ovat niin in lööv ja välillä tappelevat kuin kissat. En mene heidän onnellisuuttaan morkkaamaan, vaikka se on erilaista kuin oma, tasainen rakkaus. :)

ja isossa porukassa. Kun oltiin " uusia" myös lääpittiin toisia koko ajan ja jatkuva panetus oli päällä, että se toisesta käsien irti pitäminen oli liian vaikeaa, vaikka olisi muitakin ollut lähellä.

Nyt meillä on 7 vuotta yhteiseloa takana ja neljä lasta, että ei tätä nyt kovin epäonnistuneeksi liitoksi voisi sanoa. " Kullitellaan" toisia vieläkin ja kävellään käsi kädessä:)

itse sinisilmäisesti ajattelin että he ovat tosi onnellisia mutta kerran tuli miehen kanssa puheeksi ja hän oli sitä mieltä että se on yhtä showta, siinä vaan pidetään kulissia yllä. Erohan siitä pian tulikin.

halailevat ja pussailevat koko ajan, ja ah kuinka ihanaa! Mutta sitten onkin yllättäen paljastunut joku horveä ongelmä heillä, tai heidän suhteessaan!



Yhdet ystäväni aina muiden läsnäollessa halittelivat ja kullittelivat toisiaan niin hempeästi, kunnes meille muille selvisi, että tuo mies hakkaa naista ja muutenkin kauheat ongelmat, ja ero tuli.

Nainen sanoi, että halusi muiden nähden näyttää onnelliselta ja saada miehen paremmalle tuulelle :/





Mutta ihan varmasti on pareja joilla vaan se on luonnollista ja ihanaa pitää yllä jatkuvaa hellitteltä, heille olen kateellinen jollain tasolle, sillä meiltä on nuo jutut jäänyt pois heti alkuunsa :( Muuten kyllä olemme onnellsia ja tasapainoisia, ja tulee hellittelyäkin välillä :)

Eli silloin kun kaikki on hyvin ja ollaan " inlööv" niin näytetään se myös seurassa.



Ja sit kun ollaan siellä pohjalla niin ollaan niin kaukana toisistaan kuin mahdollista eikä todellakaan satuta edes pitkällä tikulla.



Toisin sanoen siis: ei kai sitä pysty esittämään rakastunutta ja onnellista jos ei siltä tunnu! Minä en ainakaan pysty

kun suunnilleen nussitaan kaiken kansan nähden

Yksi kaveripariskunta on ollut jo lähemmäs kymmenen vuotta yhdessä, mutta silti he kuhertelevat ja pussailevat myös muiden seurassa ollessaan. He ovat suloinen pari, enkä todellakaan usko, että kyseessä on mikään esitys. Jotkut voivat oikeasti nauttia toistensa seurasta vielä vuosien jälkeenkin, eivätkä voi olla näyttämättä sitä.



Me ei miehen kanssa pahemmin julkisesti kuherrella tai kullitella, mutta kotona sitäkin enemmän.

..mua kyllä ärsyttää se, jos ollaan jossain iltaa istumassa (jota ei kovin usein tapahdu) ja kesken juttelun yksi pariskunta alkaa lääppimään toisiaan jne..eri asia, jos vaikka vaihtavat pusun tms., mutta se kuteminen!!!



Mun mielestä se nyt vaan ei ole hyvätapaista..kyllä, mekin hellitellään, myös julkisilla paikoilla, mutta kuitenkin " kohteliaasti" .



Jos nyt ymmärrätte mitä ajan takaa..:)

Meillä on suhteen alkuajoista asti halittu ja pussailtu paljon. Suukot vaihdetaan, kun lähdetään töihin, kouluun, kaupungille, aina kun kotona kävelemme toistemme ohi (no, ei nyt ihan AINA, mutta yleensä :), ja sama juttu töistä tullessa ja nukkumaan mennessä. Tv:tä katsomme sylitysten tai muuten vain lähekkäin. Myöskin illanvietoissa haluamme olla lähetysten, vaikka toki pärjäämme erossakin toisistamme hetkisen ;) Toisin sanoen emme muuta käyttäytymistämme muiden läsnäollessa radikaalisti, ehkä nyt emme niitä intohimoisia kielarisuudelmia useinkaan harrasta isommassa porukassa.



Jos jotakuta hellyydenosoituksemme vaivaa, niin toivoisin, että tulisi sitten sanomaan asiasta. Tästä tulee vain mieleen nyt eittämättä ns. lapsettomat, joille ei saisi kertoa raskaudesta -eli minä hellyydenkipeä ja onnellinen nainen en saisi näyttää onneani siksi, ettei vain joku onneton loukkaannu.

Yleensä siihen se keskustelu loppuukin, ja muut saa katsella seiniä kun toiset naalii... Onhan se hyvä, että hellyyttä riittää, mutta ei sentään tarvitse toisten edessä alkaa kutemaan.

muualle viettämään " aikaa kahden" . Minusta sellainen käytös on lapsellista je epäkohteliasta, koska kyllä siinä muu porukka vaivaantuu. Tuon käytöksen vielä ymmärtää teineillä tai juuri tavanneilla, mutta jos jo on vuosia yhdessä takana. Välilä tulee mieleen, että joku ongelma siinä on, läheisriippuvaisuus tms.

Parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä ja joskus siitä pinnistetystäkin hellittelystä on siinä apua.



Mutta tietenkin se myös on niin, että julkiset hellyydenosoitukset eivät SINÄNSÄ ole mikään pariskunnan auvon mittari. Itselleni sellainen julkinen lääppiminen on vierasta, samoin miehelleni. Emme harrastaneet sitä edes suhteen alussa, mutta nyt on kohta takana jo 15 avioliittoa ja yhdessäoloa kaikkiaan 19 vuotta.



Ihmisillä vain on kovin erilaiset käsitykset romantiikasta ja sen osoittamisesta. Joillekin romantiikkaa ovat kukkapuskat ja kahdenkeskiset kynttiläillalliset, kulta-sanan käyttö ja halailu kylässä. Minusta ne ovat jotenkin teennäisiä, mutta en tietysti pidä noita arvostavia IHMISIÄ teennäisinä, ainoastaan noita tekoja sinänsä - enkä itse sellaisia halua tai kaipaa.



Minusta romanttista on sellainen arjen huomioonottaminen: mies tekee iltapalaa valmiiksi, kun vaimo tulee iltahukista kotiin; jättää hauskan ja lämpimän viestin kotiintapalaavalle vaimolle; nousee oma-aloitteisesti aamulla ja antaa vaimon nukkua; kehuu vaimoaan kavereilleen niin, että myös tarkoittaa, mitä sanoo...



Mutta kuten sanottua, niin meitä on moneen junaan. Ongelmalliseksi nuo erot käyvät vain, jos pariskunnan toinen osapuoli kaipaa tuollaista perinteisempää ja julkisempaa romantiikkaa, ja toinen pitää sitä nolona.

on vierasta, mutta se ei tarkoita etteikö tehtäis mieheni kanssa kotona ollessamme niin. Ollaan oltu 10v yhdessä, 8v naimisissa ja edelleen suukot, halaukset ja " kullittelut" kuuluvat jokapäiväisesti parisuhteeseemme.

Kerran juttelin ystäväni kanssa tästä, joka on siis erittäin innokas harrastamaan tällaista muiden nähden, niin hän meinasi että tunteiden näyttäminen on mulle jotenkin ongelma, koska en halua isossa porukassa niitä näyttää. Ja musta se ei taas kerro siitä.

-ap

Me yleensä istutaan illan vietoissa suurin osa ajasta vierekkäin esim keittiön pöydän ääressä ja siinä on luonnolista ottaa toista kädestä kiinni tms Jos jompikumpi joutuu lähtemään aiemmin pois niin halaus ja pusun vaihto kuuluu asiaan. Tai jos kekkereissä kulkee toisen ohi, yleensä tulee koskettua toiseen.

Jotakin tämäkin voi ärsyttää.

Sen sijaan me emme harrasta kielareita, toisen kourimista tms julkisesti

...kun on seuraa, niin kutemaan. Minusta nämä seurassa nyhjääjät ovat yleensä kouluttamattomia ja sivistymättömiä muutenkin huonot käytöstavat omaavia ihmisiä.



Mieheni veljen vaimo on juuri sellainen käpälöitsijä ja nuoleskelija. Kiva jossain joulupöydässä tai lasten synttäreillä tai ristiäisissä, kun naikkosen täytyy nuolla toinen märäksi ja puristella miehen reisiä ja kaikkea muuta kivaa.



On minusta joskus myös epävarmuuden merkki. Kun tarkkaan katsoo, niin on pareja joissa toinen on ihan kiusaantunut, kun toinen roikkuu ja nuolee. Silloin on vaan näyttämisen tarvetta, ei muuta.

Silloin on vikaa kyllä jo siinä ärsyyntyjässä, eikä rakastuneessa parissa. Tosiaan jos ei mene kähmimiseksi eikä kielaroimiseksi, niin siinä EI ole mitään pahaa.

Kulli? Vai kulissit? =o) Ihan oikeasti en tajua.

Jos lääppijöinä on vastatavannut pari, se menee uutuudenviehätyksen ja alkuhekuman piikkiin, mutta jos vähänkin kauemmin yhdessä ollut pari kiehnää koko ajan toistensa kyljessä, pussailee jatkuvasti yms., niin minä näen sen vain ja ainoastaan tarpeena todistella muille.



Mekin suukottelemme joskus muiden nähden, ei se mikään kielletty tabu ole, mutta yleensä se jää yhteen suukkoon. Pieniä huomionosoituksia voidaan toki jakaa, mutta ne on yleensä sellaisia mitä muut eivät näe/ tajua.

Kel' onni on, se onnen kätkeköön, -tai muuten tulee parikymmentä AV-mammaa huutamaan sulle päin naamaa, että " SÄ ET VOI OLLA NOIN ONNELLINEN, ET VAAN VOI!"