Matkapahoinvoinnista
Te, joiden lapsi oksentaa helposti autossa - minkä ikäisenä se on alkanut?
Tuleeko vasta pidemmällä matkalla vaiko lyhyellä kauppamatkallakin?
Kuopuksemme, 1v 1kk, oksensi eilen kesken pidemmän automatkan. Söi ennen lähtöä viilin ja joi maitoa ja ne tulivat ulos. Ajattelin ensin, että sai vatsataudin, mutta ei ole sen jälkeen oksentanut. Oli matkan jälkeen ihan valkoinen ja tosi hiljainen. Takaisin tullessa ei oksentanut. Kotona söi loppupäivän aikana kaksi ruokaa ja oli normaali itsensä. Yö meni hyvin ja tänään ei oireita. Ei siis vaikuta mahataudilta.
Voisiko noin pienellä jo alkaa matkapahoinvointi? 3v. esikoinen ei koskaan ole voinut autossa pahoin.
Kommentit (5)
tyttö vasta vuoden ja matkapahoinvointia on ollut jo muutaman kuukauden ajan. Noin puolen tunnin matkoilla ei yleensä vielä oksentele, mutta sitä pitemmillä kylläkin. Joskus oksentaa vasta matkan jälkeen, joskus oksentelua on koko matkan ajan. Paras ois, jos nukkuis pitemmät matkat, niin silloin ei oksentelisi. Viimeks kun mentiin sellasta tosi mutkasta ja mäkistä tietä noin puoli tuntia, niin ei oksentanut, kun jyrsi korpunpalaa koko matkan. Seuraavaksi aiotaankin testata tuota korppua ja näkkäriä myös pidemmällä matkalla. Jos on pitkä automatka tiedossa, niin en anna sinä päivänä ollenkaan marjakeittoa tms. sillä se on jostain syystä mielestäni tullut herkästi ylös. Ja jostain kumman syystä myös tuo viili!
Meillä pahoinvoinnista kärsii kohta 6v. esikoinen.
Vähän päälle vuoden iässä pidemmillä matkoilla, jos ei nukahtanut, niin alkoi oksentaa. Pahimmillaan tämä oli 2 vuoden kieppeillä. Silloin jo yli 10 minuutin matkan seurauksena oli pahoinvointi. Kun olin pyykännyt istuimen kankaan lähes puhki, niin käänsimme istuimen nenä menosuuntaan 2v4kk iässä ja pahoinvointi helpotti :)
Ei tuo istuimen kääntö vaivaa poistanut, mutta helpotti, eli pystyimme matkustamaan ½ tunnin, jopa pidempiäkin matkoja ilman oksenteluja. Iän myötä vaiva paranee, kun lapsi oppii katsomaan eteenpäin, juomaan vettä matkalla ja sanomaan ajoissa, kun pitää pysähtyä.
Huomasin myös, että viili, jugurtti, makeat syömiset (karkit, keksit), mehut juuri ennen autoilua aiheuttivat helposti pahoinvointia.
Vesipullo autossa auttaa varsinkin kesällä pahoinvoinnin ehkäisyssä. Samoin aurinkolasit/häikäisysuojat.
Kiitos kaikille vastauksista. Täytyy tutkia netistä lisätietoja ja katsoa miten seuraava pidempi matka menee. Hyvä tietää, että teillä nimenomaan viili on tullut helposti ylös - ei enää sitä ennen matkalle lähtöä!
mutta en tiedä onko täysin mahdotonta. Käsittääkseni tasapainoaisti kehittyy vasta parin vuoden ikäisenä niin että matkapahoinvointia alkaa olla.
Meidän esikoinen oksensi ekan kerran autossa 2v3kk iässä, oli tosi mutkainen tie ja mies ajoi aika lujaa :-/. Sen jälkeen on muutaman kerran oksentanut, mutta yleensä me osataan ennakoida ja pitää paussi ennen kuin oksentaminen tulee ajankohtaiseksi. Nykyään poika jo sanoo ajoissa että on huono olo, ikää on 8v.
Kakkonen oksensi kerran autossa, ikää oli 2v8kk. Oli tosi kuuma päivä ja pitkä ajomatka. Sen jälkeen hän ei ole voinut huonosti autossa.
Kolmosella on ikää vajaa puolitoista vuotta, eikä hän ole vielä osoittanut merkkejä matkapahoinvoinnista.
T. Ankkis ja muksut
PS. Googlasin matkapahoinvointi ja sieltä löytyi aika hyvin tietoa miten sitä voi ehkäistä ja auttaa.
Meidän perheessä poikien matkapahonvointi on minulta perittyä eli äiti ja kaksi poikaa voi helposti pahoin. Kun isä tykkäisi hiljaisillä ja mutkaisilla teillä, hyvällä autolla leikkitellä, on yhtälä valmis. Onneksi mies on vuosien koulutuksen ja käytännönkokemuksen kautta oppinut ajamaan rauhallisemmin.
En täysin muista milloin pojat aloittivat oksentamisen, olisikohan ollut 1½ - 2 vuoden välillä. Pojat reakoivat vielä yleensä erilailla mutkaisiin teihin. Vanhempi ei ole kestänyt perinteisiä mutkaisia, mäet eivät ole niinkään vaikuttaneet. Nuorempi ei tunnu kestävän varsinkaan mäkiä, ei edes pitkiä ja loivia (kuten Tampereen ja Vammalan välillä). Viimeksi tosin talvella oksensi tutulla mutkaisella tiellä. Lukemista tai muuta katse alaspäin touhuumista, joka olisi hyvää ajanvietettä, ei ole meillä voinnut koskaan ajatella, vaan kokoajan joutuu kehottamaan katsomaan eteenpäin. Tutut ostivat autoon DVD-laitteet ja kehuivat että matkat menivät hienosti. Ei tulisi meillä kuuloonkaan, kumpikin voisi pahoin alta aika yksikön.
Eli ainua ohje on opettaa lapsi katsomaan eteenpäin autossa. Tiedän tapauksia, jossa lapsi on ennen aikojaan jouduttu kääntämään katse eteenpäin, kun on voinut muuten aina pahoin.
Itsestäni tiedän, että olen lapsena (alle 3v) oksennellut Helsingin kaupunkiliikenteen linja-autossa usein ja sittenkin helposti pikkuautossa. Murrosiässä pahoinvointi jonkun verran helpotti, kunnes sitten opiskeluaikana tuli pahaksi ja jouduin matkustamaan linja-autossa lääkkeiden voimin. Tällähetkellä pahoinvointi tulee helposti jopa kaupunkiliikenteessa ja autossa pitkillä matkoilla saa tarkasti tuijotella eteenpäin.
Koittakaa pärjätä!