Oliko kenelläkään muulla paska uusivuosi?

Ei ollut, oli oikein kiva uusivuosi. Syötiin perinteistä uudenvuodenruokaa. Ammuttiin omat raketit jo kahdeksalta ja katseltiin muiden raketteja myöhemmin ikkunan takaa. Nukuin lapsen kanssa, mies jäi vielä katsomaan jääkiekkoa.

Laitoin verhot kiinni kun ampuminen alkoi klo 18, klo 21 kuulokkeet korviin ettei pauke kuulu. 

Kyllä tämä uusivuosi oli lähes paskin.

Ilta meni kaverilla istuessa. Alkoi ärsyttämään hänen emäntänsä vaatimukset millainen tämän miehen pitäisi olla vaikka itse ei anna vasta palveluksia.

Suomen 100v juhlat telkkarista pisti myös suututtamaan. Pinnan alta näkyi paljon paskaa mihin suomi on menossa.

Lähdin kotiin sitten. Odottelin asemalla ja näin mukavan oloisia kaveriporukoita. 15min katsoin tyhjyydeen kunnes juna tuli.

Juna oli täynnä idiootti teinejä jotka känniperseilivät.

Mietin silti mielessäni miksi noin kauniit naiset haluavat elää tuollaisessa perseily porukassa.

No tulin kotiin ja pohdin yksinäisyyttä hetken ja nukahdin. Tällä kertaa en itkenyt uneen.

Terv, sinkkumies

Alkuilta oli tosi kiva! Oltiin pienellä porukalla, pelailtiin ja syötiin. Sit raketteja katsellessa PAM - jotain tapahtui. Puoliso oli ihan humalassa, pusua en lähes saanut ja skumppaa en edellä mainituista syistä halunnut antaa.

Puoliso jäi puskaan pissalle, muut menivät ja itse jäin odottamaan häntä. Seuraava asia mitä mulle kerrotaan onkin "sä oot ihan vittumainen". Loppuilta meni kylmissä tunnelmissa, ja parasta on kun en tiedä miksi suuttui. Yöllä sitten itkin.

Hyvin alkoi kyllä tämä vuosi.

Aika tylsä oli. Mieheltäni sain kuulla mikä paikkani hänen elämässään on ja se oli kovaa tekstiä. Yhdessä olemme olleet tänä vuonna 20 vuotta ja lapsia on. Suurimman osan aikaa olemme olleet onnellinen perhe, mutta miehellä on ollut itsensä kanssa ongelmia jo yli kymmenen vuoden ajan ja hän on aikanaan saanut niihin hoitoa. Enää hän ei hoitoa halua, koska siitä ei ole ollut kuulema hyötyä ja hän ei ole sairas. Syy hänen pahaan oloonsa ei ole kuulema minussa, vaan hänen lapsuuden ajan asiat ovat tilanteen saaneet aikaan.

Kumpikaan emme olleet edes juoneet alkoholia tippaakaan, joten miehen katkera puhe osui ja upposi syvälle. En oikein tiedä miten tästä jatkan. Luultavasti huolehdin normaaliin malliin perheestä ja kodista, ja mies saa miettiä rauhassa itseään ja tehdä niitä asioita, joista hän pitää. Muutaman tunnin pyöräilyreissun aikana hän saa unohdettua hetkellisesti kaiken tämän paskan, joten toivotan hyviä pyöräilysäitä miehelle. Me kotona pärjäämme kyllä.

Tappelin miehen kanssa koko aaton ja lopulta itkin itseni uneen.

Ihan hyvin vuosi alkoi. 

Olen nukkunut hyvin. Se on harvinaista herkkua. 

Osa illasta meni itkien vanhaa koiraa jonka kunto on alkanut lääkityksestä huolimatta huonontua, tuli tunne että viimeiset ajat on käsillä, viimeiset paijaukset.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti. Suku on pahin. Tyttäreni ei voinut valita uutta vuotta eikä päättää mitään - koska serkku määräsi kaiken! Olen kaikkein eniten vihanen itselleni, että siirrän tämän nöyrän kynnysmatto-toimintani suoraan tytölleni.

Teini-ikään kuuluu kuvitelma siitä, että on paras kaikista, voittamaton ja kuolematon. Se on luonnollista. Yhtä luonnollista pitäisi olla sen, että aikuinen oikaisee vikasuuntaan menevän nuoren siinä missä väärin tekevän kolmevuotiaankin.

Siis, sinun olisi pitänyt sanoa serkkutytölle suoraan, että hänen puheensa ovat ärsyttäviä eivätkä saa ketään pitämään hänestä. Samoin sinun olisi pitänyt sanoa, että kylässä tehdään kuten isäntäväki haluaa, eikä ole vieraan asia määrätä, miten ja mitä tehdään. Jos ei kelpaa, voi palata maitojunalla kotiin. Toki tämä olisi pitänyt sanoa tytölle kahden kesken, jotta hän ei menetä kasvojaan, mutta kuitenkin tiukasti ja selkeästi.

Nyt meni tämä kerta ilmeisesti jo ohi, mutta varaudu seuraavaan kyläilykertaan jo hyvissä ajoin. Voit myös opettaa omaa lastasi jo etukäteen, miten voi vastata omahyväiseen itsekehuun.

Vierailija kirjoitti:

Aika tylsä oli. Mieheltäni sain kuulla mikä paikkani hänen elämässään on ja se oli kovaa tekstiä. Yhdessä olemme olleet tänä vuonna 20 vuotta ja lapsia on. Suurimman osan aikaa olemme olleet onnellinen perhe, mutta miehellä on ollut itsensä kanssa ongelmia jo yli kymmenen vuoden ajan ja hän on aikanaan saanut niihin hoitoa. Enää hän ei hoitoa halua, koska siitä ei ole ollut kuulema hyötyä ja hän ei ole sairas. Syy hänen pahaan oloonsa ei ole kuulema minussa, vaan hänen lapsuuden ajan asiat ovat tilanteen saaneet aikaan.

Kumpikaan emme olleet edes juoneet alkoholia tippaakaan, joten miehen katkera puhe osui ja upposi syvälle. En oikein tiedä miten tästä jatkan. Luultavasti huolehdin normaaliin malliin perheestä ja kodista, ja mies saa miettiä rauhassa itseään ja tehdä niitä asioita, joista hän pitää. Muutaman tunnin pyöräilyreissun aikana hän saa unohdettua hetkellisesti kaiken tämän paskan, joten toivotan hyviä pyöräilysäitä miehelle. Me kotona pärjäämme kyllä.

Tämä veti surulliseksi. Ei noin pitäisi mennä että muu perhe tanssii mielenterveysongelmaisen pillin mukaan ja antaa tämän etsiskellä itseään ja onneaan samalla kun ylläpitävät jotain turvasatamaa kotona jos perheenjäsen vaikka äkillisesti paranisikin. Elämä on ihan liian lyhyt itsekkäiden ihmisten kanssa olemiseen. 

Tavallaan oli joo. Hieno hotelli varattuna ja ilta ja yö meni huonessa silmät kiinni migreenissä maaten :(

Mites muilla? Kaipaisin vertaistukea pilalle menneestä vuodenvaihteen vietosta.