Kumpi raskaampaa: Armeija vai vanhemmuus?

Ei ole kokemusta kummastakaan mutta kyllä nyt luulisi 18 vuoden kasvatuksen olevan raskaampaa.

Vanhemmuus tietenkin, eihän armeija kestä maksimissaankaan kuin vajaan vuoden. Vanhemmuus loppuu omaan kuolemaan.

Vanhemmuus, ehdottomasti. Armeija oli kyllä fyysisesti raskaampaa, mutta toisaalta siellä vastuuta ei ollut alkuunkaan samalla tavalla ja siellä hyvin pitkälti toimittiin ryhmässä ja aina jonkun alaisuudessa; käytännössä siis toteutit sen, mitä sinulle käskettiin.

Vanhemmuus taas tuo omanlaisensa haasteet vastuun kanssa, oma kasvaminen lapsen mukana, se tuska kun lapsi voi huonosti eikä itse voi tehdä asialle mitään, kun puntaroi että hoitaako tämänhetkistä kehitysvaihetta kunnolla ja tulevaisuuden kannalta järkevästi jne.

En kyllä ymmärrä, miksi noita edes vertaillaan. Kaksi AIVAN eri asiaa.

Armeija oli mielestäni raskaampaa. Olin vuoden. Toki lapseni ei ole vielä lähelläkään 18 että en tiedä mitä tässä vielä tapahtuu.

Miten noita nyt vastakkain laitetaan? Isiähän koskettavat nuo molemmat velvollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus, ehdottomasti. Armeija oli kyllä fyysisesti raskaampaa, mutta toisaalta siellä vastuuta ei ollut alkuunkaan samalla tavalla ja siellä hyvin pitkälti toimittiin ryhmässä ja aina jonkun alaisuudessa; käytännössä siis toteutit sen, mitä sinulle käskettiin.

Vanhemmuus taas tuo omanlaisensa haasteet vastuun kanssa, oma kasvaminen lapsen mukana, se tuska kun lapsi voi huonosti eikä itse voi tehdä asialle mitään, kun puntaroi että hoitaako tämänhetkistä kehitysvaihetta kunnolla ja tulevaisuuden kannalta järkevästi jne.

En kyllä ymmärrä, miksi noita edes vertaillaan. Kaksi AIVAN eri asiaa.

Et varmaan käynyt johtajakoulutusta jos ei vastuuta ollut?

Turha vastakkain asettelu mutta sikäli kyllä kohtuutonta että perusheteromies joutuu hoitamaan sekä armeijan, vanhemmuuden että molempien rahoittamisen. Siinä on aika paljon lastattu yksille hartioille.

Vierailija kirjoitti:

Miten noita nyt vastakkain laitetaan? Isiähän koskettavat nuo molemmat velvollisuudet.

Tuosta synnytysketjusta tuli mieleen. -Ap

Jos sotaa ei tule, vanhemmuus on raskaampaa. Jos alkaa rytistä, tilanne muuttuu. Vanhemmuuden jälkeen melkein kaikki kävelevät maan päällä eivätkä makaa sen alla. Ja he kävelevät ilman jalkaproteeseja ja kainalosauvoja.

Eipä se armeija oikeastaan edes ole raskas, mikäli kunto on yhtään kohdillaan sinne mentäessä. Aikaisiin aamuihin tottuu nopeasti ja ruokakin on hyvää. Jotkut kaverit oli pikemminkin sitä mieltä, että armeijassa kunto huononee, kun ei pääse toteuttamaan normaalia treeniohjelmaa säännöllisesti. Henkisestikkään ei kovin raskasta ole, mikäli pystyt ottamaan käskyjä vastaan eikä ole mielenterveydellisiä ongelmia valmiiksi taakkana. Metsässä nukkumisetkin oli ihan kiva kokemus, jos ei kovin kylmä/sateinen keli satu olemaan.

Vanhemmuudesta ei vielä ole kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus, ehdottomasti. Armeija oli kyllä fyysisesti raskaampaa, mutta toisaalta siellä vastuuta ei ollut alkuunkaan samalla tavalla ja siellä hyvin pitkälti toimittiin ryhmässä ja aina jonkun alaisuudessa; käytännössä siis toteutit sen, mitä sinulle käskettiin.

Vanhemmuus taas tuo omanlaisensa haasteet vastuun kanssa, oma kasvaminen lapsen mukana, se tuska kun lapsi voi huonosti eikä itse voi tehdä asialle mitään, kun puntaroi että hoitaako tämänhetkistä kehitysvaihetta kunnolla ja tulevaisuuden kannalta järkevästi jne.

En kyllä ymmärrä, miksi noita edes vertaillaan. Kaksi AIVAN eri asiaa.

Et varmaan käynyt johtajakoulutusta jos ei vastuuta ollut?

Sanoin, että vastuuta ei ollut "alkuunkaan SAMALLA TAVALLA". En puhunut siitä, oliko vastuuta, vaan vertasin näiden kahden asian vastuuta ja niiden eroavaisuuksia. Ja kyllä vanhemmuudessa vastuu on aivan eri tavalla läsnä, siinä on jatkuvasti vastuussa toisen elämästä, hengestä, kasvusta ja kehityksestä, ravinnon saannista mahdollisimman monipuolisesti, riittävästä sosiaalisuudesta yms, jos nyt siis puhutaan vain jo ensimmäisistä elinvuosista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus, ehdottomasti. Armeija oli kyllä fyysisesti raskaampaa, mutta toisaalta siellä vastuuta ei ollut alkuunkaan samalla tavalla ja siellä hyvin pitkälti toimittiin ryhmässä ja aina jonkun alaisuudessa; käytännössä siis toteutit sen, mitä sinulle käskettiin.

Vanhemmuus taas tuo omanlaisensa haasteet vastuun kanssa, oma kasvaminen lapsen mukana, se tuska kun lapsi voi huonosti eikä itse voi tehdä asialle mitään, kun puntaroi että hoitaako tämänhetkistä kehitysvaihetta kunnolla ja tulevaisuuden kannalta järkevästi jne.

En kyllä ymmärrä, miksi noita edes vertaillaan. Kaksi AIVAN eri asiaa.

Et varmaan käynyt johtajakoulutusta jos ei vastuuta ollut?

Sanoin, että vastuuta ei ollut "alkuunkaan SAMALLA TAVALLA". En puhunut siitä, oliko vastuuta, vaan vertasin näiden kahden asian vastuuta ja niiden eroavaisuuksia. Ja kyllä vanhemmuudessa vastuu on aivan eri tavalla läsnä, siinä on jatkuvasti vastuussa toisen elämästä, hengestä, kasvusta ja kehityksestä, ravinnon saannista mahdollisimman monipuolisesti, riittävästä sosiaalisuudesta yms, jos nyt siis puhutaan vain jo ensimmäisistä elinvuosista.

Jaa, minusta tuntuu että armeijassa oli enemmän vastuuta. Toki olen lapseni hengestä vastuussa jne että hän saa ruokaa mutta en koe siitä samallalailla stressiä, koska se on ihan luonnollista että hoidan häntä.. En osaa selittää mutta en koe lapsesta huolehtimista "vastuuna" vaan sellaisena mitä mielelläni teen, koska häntä rakastan.

Synnytys, armeija EI SATU