Kolmevuotiaani kiusaa muita hoidossa :(

niin koti kuin päivähoito paikka ovat velvollisia osallistumaan lapsen kasvatukseen ja ongelma tilanteiden ilmennettyä yhdessä tarvittaessa ratkaisemaan asioita. tietysti koti on aina lapsen ensisijainen kasvatuksesta velvoitettava paikka... mutta velvollinen on myös se ( toivottavasti) ammattitaitoinen henkilökunta joka lasta hoitaa, on kyse sitten pph:sta tai päiväkodin henkilökunnasta.

Sain kovasti tukea ja ideoita, kiitos!

Pojalta taitaa puuttua kaveri hoidosta, jonka kanssa purkaa poikaenergiaansa, jos muut ovat pienempiä.

Oma poikani on todella vilkas ja vaativa lapsi ja näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen, että aikoinaan sai hoitopaikan päiväkodista, vaikka pph:ta alunperin toivoimme, sillä yksin ryhmän kanssa oleva pph olisi ollut todella helimessä poikani kanssa.

mutta ajattelin muistuttaa tuon PPH:n näkövinkkelistä. Se, että hänellä on 9 tunnin työpäivä, on kyllä aika rankkaa. Ehkäpä voisitte yhdessä tarkastella päiväohjelmaa. Että siellä saa riittävästi yksilöllistä huomiota, että siellä levähdetään, mitkä ovat rutiinit, milloin saa touhuta, milloin syödään, mitä syödään jne. Hän ei voi yksin antaa sinulle ohjeita, sinulla on oikeus myös miettiä, miten hän jaksaa tuon päivän. Ehkäpä jonkinlainen kumppanuus välillänne olisi hyväksi...

Mutta oletko ajatellut että poikasi ehkä " turhautuu" päivähoitajalla ja ikäisiä kavereita ei niin ole, ehkä hoitaja ei pysty vastaamaan poikasi tarpeisiin oikealla tavalla/riittävästi? Olisiko päiväkoti ehkä jossain kivassa pienessä tai ryhmäperhepäiväkodissa lapsellesi virikkeellisempi?



Totta on nuo ed. kirjoittajien mieleipiteet ja tuo ettei hoitaja ehkä pystykkään noin " ison" lauman hoitajaksi! Toivottavasti tilanne selviää, mutta jännää että aina ensimmäisenä sitä syytä ja pahaa oloa haetaan niistä lapsista!

Tänään hain pojan hoidosta ja kun avasin oven, niin huomasin heti, että on ollut taas jotain. :( Tunnelma oli synkkä, hoitaja kertoi, että poika oli ollut koko päivän tosi tuhma (itse ajattelen, että lapsi _tekee_ tuhmia juttuja, mutta vasta harjoittelee ihmisenä olemista eli ei itsessään ole tuhma). Kertoi kaikki ja alkoi tivata pojalta selitystä. Oli lyönyt, potkinut, työntänyt lumeen, ottanut kaikki tavarat käsistä.. Mutta eihän poika osannut kertoa, miksi teki niin. Uhmaahan se on ja negatiivisen palautteen kierrettä, joka itsestä tuntuu pahalta.



Hoitaja sanoi olevansa kurkkua myöten tätä, hän ei jaksa enää, jotain täytyy tehdä, pelkää, että poikani kohta oikeasti satuttaa toisia. Eikä kellään muulla lapsella pihapiirissä ole tällaista ollut.



Itse koen, ettei hoitaja nyt pysty väsymyksensä keskellä olemaan pojalleni turvallinen aikuinen ja ammattilainen. Ehdotin, että selvitetään yhteisessä palaverissa kiusatun vanhempien kanssa, mitä voisimme tehdä. Poikani on nyt perjantain ja maanantain poissa hoidosta, jotta hoitaja saa levähtää.



Olen todella ahdistunut itse tämän päiväisestä tilanteesta. Aloin itkeä jo poikaa hakiessa. Poika oli niin surkean ja toisaalta uhmakkaan näköinen, ihan kuin olisi kovettanut itsensä. Ja se kiusattu lapsi surettaa myös ihan hurjasti.



Tämä oli pakko purkaa tänne, kun täällä on niin empaattisia ihmisiä ollut vastaamassa, kiitos teille!

Kuullostaa todella siltä, ettei hoitaja nyt osaa tilannetta hoitaa kuten pitäisi. Tosin ymmärrän häntäkin että väsyy kun on niin monta uutta asiaa (uudet lapset ja lapsesi uusi käytös). Mutta hän tekee väärin, kun leimaa lapsen tuhmaksi ja kaataa koko homman sinun (vanhempien niskaan).



Onko miehesi muuten pois koko ajan kotoa? Siis enemmän kuin aiemmin? Meillä selkeästi lapset oireilivat, kun isä aloitti uuden työn, jossa on työmatkoilla 1-3 päivää viikossa. Nyt lapset ovat jo tottuneet, mutta kun isä oli kesällä kotona monta viikkoa ja sitten yhtäkkiä pois aivan kamalasti ja öitäkin niin oli tosi vaikeaa se homma. Käytös muuttui protestiksi ja oli hankalaa. Sekin saattaa aiheuttaa lisäoireilua, harmi sinänsä kun ette sille mitään voi.



Tsemppiä ja kerro miten homma ratkesi aikanaan!

Ehkä teidän pitäisi pitää palaveri hoitajan ja päivähoidon ohjaajan kanssa ja pohtia, mikä olisi paras tapa jatkaa. Kenties tosiaa vaihtaa poikasi hoitomuotoa. En usko, että pojallesi tekee hyvää jatkaa nykyisen hoitotädin luona. Ja hoitaja ei tosiaan kykene huolehtimaan ryhmästä, jossa on niin haastava lapsi. Kuten jo aiemmin sanoin, olen todella tyytyväinen, että oma vaativa lapseni on päiväkodissa, sillä hän olisi myös varmasti polttanut pph:n loppuun. Tosi rankkaahan se PPH:n työ onkin , kun pitää yksin olla vastuussa lapsista ja sen lisäksi olla kokki ja siivooja etc. ja työpäivätkin ovat pidemmät kuin meillä muilla, joten en uskaltaisi hoitajaa välttämättä huonoksikaan syyttää.

En myöskään usko, että poikasi uhma kohdistuu siihen toiseen lapseen mitenkään henkilökohtaisesti. Hän nyt vaan sattuu olemaan paikalla ja sopiva kohde, mutta mielestäni et ole sen enempää tilivelvollinen toisen lapsen vanhemmille. Varsinkin kun lapsi poikasi tosiaan on hoidossa hoitajan eikä sinun vastuulla ja olette kotona kuitenkin varmaan tehneet kaikkenne. Me olemme saaneet hyviä vinkkejä myös päiväkodissa konsultoivalta erityislastentarhan opettajalta (KELTO) oman poikamme kasvatukseen ja samalla on vinkkejä saanut myös päiväkodin henkilökunta. En tiedä on PPHilla KELTOn apu käytössä. Senkin tietää varmaan hoidonohjaaja.

vaan ihan normaalilta 3-v kuulostaa. Ei meidänkään poika mikään erityislapsi ole, vaikka joskus ADHDta epäilinkin. Meillä oli aikoinaan samoja ogelmia kuin ekassa viestissäsi mainitsit. Pyysin päästä Kelton juttusille, kun olin hänenstä muilta vanhemmilta kehuja kuullut.

Ja pidimme palaverin lastentarhanopettajan ja kelton kanssa ja sekä minä että nuori lto saimme tosi hyviä maanläheisiä käytännön

neuvoja. Neuvolasta, kun sieltä neuvoja pyysin, todettiin vaan, että 3-vuotiaat nyt vaan on sellaisia. Meidän poikamme on jo 5-v ja menee kohta eskariin ja on jo onneksi hieman tasaantunut.

Minä kehotin aiemmin puuttumaan ajoissa pojan huonoon käytökseen muita kohtaan... Nyt kuulostaa kyllä sittenkin siltä, että vikaa on vähintään yhtä paljon hoitajassa ja teillä on vakavan palaverin paikka. Tuo hoitajan suhtautuminen 3-vuotiaaseen on ihan ammattitaidotonta! Ei lasta saa nimitellä tuhmaksi ja mahdottomaksi etenkään tämän tai tämän vanhempien kuullen, ja vielä vähemmän kun syy käytöksen muuttumiselle on tiedossa eli uhma+uudet hoitolapset. Olen ihan varma että hyvän ja pätevä pph:n kanssa asiat saataisiin hallintaan aika helpostikin esim. niillä konsteilla joita minä ehdotin. En ole kuitenkaan ihan varma onko teidän hoitajasta siihen... Puhukaa vakavasti ja miettikää pystyykö hoitaja tekemään työnsä kunnolla. Jos epäilette, muista että 3v jo hyvin sopeutuu päiväkotiinkin ja sieltä löytyy yleensä sekä osaavia hoitajia että puolensa pitäviä leikkikavereita.

Järjestä uusi hoito päiväkodista, jossa saa ikäistään sueraan ja objektiiviesmpaa palautetta. Jos mahdollista, pidä lomaa töistä ollaksesi hänen kanssaan kotona. Itse en enää tuossa vaiheessa usko puhumiseen, mitä se muuttaa - ei sillä saada hoitajalle voimia eikä poikasi kiukkua kuriin. Uskon, että lapsesi on tosiaan negatiivisessa kierteessä, joten POIKKI äkkiä. Meillä yhdet tutut ottivat siarukset pois pphoidosta (muista syistä) eivätkä ole hetkeäkään katuneet, päinvastoin ihmettelevät etteivät hoksenneet aiemmin vaihtaa.



Oma poikani on 2,7 v ja osa-aikaisessa pphoidossa, olemme olleet tyytyväisiä... ettei nyt koko ammattikunta sentään leimaudu;) Tosin joudumme vaihtamaan pian päiväkotiin, koska pph aloittaa uuden työn muualla. Mutta odotan vain innolla sitä, että poikani saa ikäistään seuraa (nyt nuorin) ja ohjattua toimintaa.

normaali. Että Sinua kummastuttaa pph:n oma käytös ja ammattitaidon puute.

Meidän 3,5-vuotiaalla ollut kanssa samanlaisia ongelmia. poika on ollut päiväkodissa koko ajan ja 2-vuotiaana käyttäytyi kanssa tosi uhmakkaasti muita lapsia kohtaan eikä totellut hoitajia. Saimme kanssa koko ajan negatiivista palautetta; meillä hoitajat olivat kanssa väsyneitä ja meillä oli sukset koko ajan ristissä. Olemme keskustelleet kelton kanssa eikä hämestä kyllä juurikaan apua ollut. Jollain tavalla järjellä ajatellen selviää kaikista parhaiten lasten kanssa. Itse ajattelimme koko prosessin liittyvän vain ikään ja tämä onkin pitänyt paikkansa. Nykyään poika on jo vähän rauhallisempi, osaa kanavoida energiansa paremmin ja meilläkin synkkaa pojan kanssa paremmin. Mutta kyllä hän on todella vilkas ja helposti rupeaa käymään ylikierroksilla. Ja huomiotarve on kanssa suunnaton, meillä on kotona pieni vauva, joten toisaalta esikko oppii myös odottamaan vuoroaan.

Joten ei varmaankaan syytä huoleen. Luultavsti poikasi käytös muuttuu, kun ikää tulee ja päiväkoti/ryhmis voisi olla parempi, siellä on enemmän virikkeitä ja hoitajiakin. Eli ei kannata välittää turhautuneesta perhepäivähoitsusta!

Mahtavaa kun saa vahvistusta omille tunteilleen!



Alusta saakka pph:sta on ollut sellainen " ei ihan tyytyväinen olo" , vaikka kaikki onkin mennyt hienosti! Joitain pikkujuttuja, joissa olen eri mieltä. Ja muutama isompi, josta olen huomauttanutkin. Pph:lla on henkilökohtaisessa elämässä hyvin vaikeaa, hän on ottanut palautteeni yleensä itseensä.



Itsekin olen sitä mieltä, että ei tätä lapsen niskaan voi kaataa, vaan aikuisten on osattava hoitaa. Ja tässä tapauksessa hoitajan, koska hän on läsnä. Ja toki me puhumme pojan kanssa aina kun mahdollista.



Poikamme ei muuten ole kovin vilkas, enemmänkin sellainen " pikkuvanha" , tykkää palapeleistä, kirjoista, piirtämisestä.. Mutta varmaan siinä iässä, että turhautuu helposti, ehkä nyt niistä " virikkeistä" alkaa olla hyötyä. Hoidossa ei sen kummempaa toimintaa ole.



Täällä on tosi huono tilanne kunnallisessa päivähoidossa, joten voi mennä helposti kuukausiakin ennen kuin uusi hoitopaikka onnistuisi. Ja mietin kuinka pahalta pojastani tuntuisi erota kivoista kavereista. Vaikka toisaalta uusi hoitopaikka olisi kyllä tosi hyvä idea.



Eilen keskustelin poikani kanssa. Kyselin tilanteista joissa on kiusannut. Hän itse kertoi, että hoitaja olisi ottanut häntä " jalasta kiinni ja heittänyt pois" ja " ottanut tukasta kiinni" . En käsitä, miten hän muuten olisi osannut tuottaa itse tuollaista, ellei se olisi totta, mutta todella vaikea sitä olisi uskoakaan. Tosin voihan sellaista sattua missä tahansa perheessä, jossa vanhemmat ovat väsyneitä tai stressaantuneita. Olen vain todella järkyttynyt tästä. Otan sen puheeksi, mutta en usko, että hoitaja sen myöntää, oli totta tai ei.



Ensi viikolla on palaveri, jossa mukana meidän perhe, kiusatun perhe, hoitaja ja joku ulkopuolinen (pyysin esim. esimiestä, päivähoidon ohjaajaa tai työnohjaajaa, tuota keltoa myös ehdotan). Poikani on hoidosta pois vielä maanantain.



Tämä vie kaikki voimat, olen todella surullinen tilanteesta. :( Poikani on niin mainio tyyppi, ihana ja rakas ja koen itseni aika voimattomaksi vaikuttamaan tähän tilanteeseen.

pisti silmääni tämä viimeinen lauseesi:



" Tämä vie kaikki voimat, olen todella surullinen tilanteesta. :( Poikani on niin mainio tyyppi, ihana ja rakas ja koen itseni aika voimattomaksi vaikuttamaan tähän tilanteeseen. "



EI asia ole niin, että et voi vaikuttaa. Ota yhteys pph pomoon ja kerro kaikki, varsinkin jos poikaasi on käyty käsiksi, joka on JÄRKYTTÄVÄÄ. Kunnalla on velvollisuus antaa uusi paikka.Tai selvitäyksityisen puolen mahdollisuuksia, ne eivät tukien jälkeen aina niin kalliita ole. Kyllä niitä vaihtoehtoja on, vaikka nyt sinusta tuntuu että ei ole. Tsemppiä!

Itse kertoisin hoitajalle, että poika kertoi tämmöisiä, jotta kuulisin hoitajan näkemyksen asiasta. Ja ottaisin yhteyttä päivähoidon ohjaajaan tilanteen selvittämiseksi. Ja jos hoitaja itse sanoo sinun kuultesi, ettei jaksa enää, niin on valitettavasti mahdollista, että on uupunena todella käynyt poikaan käsiksi. Jos näin on käynyt, on selvää, ettei poikasi voi hoidossa jatkaa. Voihan olla, että hoitajakin on sitä mieltä, ettei pärjää poikasi kanssa ja olisi syytä hakeutua toiseen hoitopaikkaan. Tällöin luulisi sen paikankin järjestyvän helpommin.

9 tunnin työpäivä ei perhepäivähoitajalla ole mitenkään tavattoman pitkä. Monet tekevät pidempiäkin päiviä. Ilmeisesti hoitajan henkilökohtainen elämäntilanne nyt vaikuttaa asiaan ja siihen, ettei hän osaa selviytyä uhmaikäisen kanssa. Oikeasti lapsesi käytös nyt ei ole mitenkään tavatonta tuonikäiseltä. Hankalaahan näiden kanssa välillä on, mutta kyllä tuolla alalla olevan pitäisi pärjätä näissäkin tilanteissa, toki yhteistyössä vanhempien kanssa keinoja etsien.

Poikasti varmasti on vähän mustasukkainen näistä nuoremmista hoitoon tulleista lapsista ja ehkä kärsii huomion ja sopivan kaveriseuran puutteesta. Olisi tärkeää, että lapsesi saisi positiivista palautetta silloin, kun on käyttäytynyt hyvin (näitäkin hetkiä varmasti on).

Tilanteesi on todellakin ikävä. Toivon että kaikki selviää parhain päin.

Melodia:

Eilen keskustelin poikani kanssa. Kyselin tilanteista joissa on kiusannut. Hän itse kertoi, että hoitaja olisi ottanut häntä " jalasta kiinni ja heittänyt pois" ja " ottanut tukasta kiinni" . En käsitä, miten hän muuten olisi osannut tuottaa itse tuollaista, ellei se olisi totta, mutta todella vaikea sitä olisi uskoakaan. Tosin voihan sellaista sattua missä tahansa perheessä, jossa vanhemmat ovat väsyneitä tai stressaantuneita. Olen vain todella järkyttynyt tästä. Otan sen puheeksi, mutta en usko, että hoitaja sen myöntää, oli totta tai ei.

mutta vain yhteen asiaan kerrallaan. Tuossa on nyt ehkä pahimpana se, että tönii muita ja ottaa leluja kädestä eli että ei leiki nätisti. Uhmaaminen pukiessa yms. Kiukuttelu on pienempi paha, vaikka hoitajan kannalta tietty tosi rasittavaa muutenkin muuttuneessa tilanteessa. Se kuitenkin yleensä helpottaa ajan kanssa, tuo muiden huono kohtelu voi jäädä päälle ja muuttua kierteeksi, jossa muutkaan eivät enää halua leikkiä lapsen kanssa nätisti.



Sinuna siis ottaisin tehokuurin asiasta juttelua ja tapojen opettelua. Toistaisin niitä vanhoja juttuja: miltä tuntuu kun sinua tönitään, onko se kiva, saako niin tehdä jne. Olisin tosi vakava ja murheellinen enkä yhtään vähättelisi lapsen käytöstä, vaikka sitä ymmäränkin. Meillä otettiin aikanaan melkein 4-vuotiaan kanssa ohjelmaan myös tarrataulu: aina kun päivä oli sujunut ilman nahinoita kaverien kanssa, sai laittaa tauluun autotarran. Näillä konsteilla sain orastavan tappelupukarin lopettamaan homman heti alkuunsa. Luojan kiitos, sillä ajatus, että oma lapsi muksisi muita tarhassa, ahdisti minua ihan suunnattomasti ja sainkin pidätellä itseäni, että pystyin kuitenkin lapsen kanssa hoitamaan asian rauhallisesti mutta jämäkästi.



Hoitajan kanssa olisi hyvä sopia, että pojan käytöstä ei hirveästi puida lapsen kuullen. Meille kehittyi oman poikani hoitajien kanssa hyvin hienovarainen vihjekieli, jossa minä kysyin ¿mites xx tänään?¿ ja vaivihkaa vilautin nyrkkiäni pojan selän takaa. Hoitaja vastasi esim.¿Aamupäivällä oli kyllä. Nyt iltapäivällä on leikkinyt oikein kivasti YY:n kanssa.¿ Se mitä aamupäivällä oli ehkä tapahtunut selvitettiin sitten lapsen kuulumattomissa joskus toiste.



Tsemppiä teille vaikean asian kanssa. Ihan varmasti saatte lapsen kuitenkin taas raiteilleen, kunhan hoidatte homman aikuismaisesti ja yhtenä rintamana!

tilanteeseen on ehdottomasti puututtava tässä vaiheessa. Yksi hyvä vaihtoehto on se niin paljon puhuttu jäähypenkki, eli joka kerta kun tekee jotain kiellettyä, kileto ja jäähylle toiseen huoneeseen (ilman leluja tms) pariks minuutiks ja päivän mittaan on hyvä keskustella tilanteista ja etenkin muistaa kehua jos vaikka edes vahingossa paijaa jotain tai antaa lelun tms. Hoitaja vois noiden pukemisuhmien kans tehdä niin, (jos lapsi osaa pukea itse)että laittaa hänet rauhalliseen paikkaan itsekseen pukemaan, meillä tämä toimi, kun poika tuntui saavan kilarit joka kerran kun muut puki vieressä. Keskittyminen hajosi heti ja tuli helposti osumia ohimenevälle. Lapsen kuullen ei mielestäni myöskäänpitäis ruotia päivän juttuja tai jos on pakko, niin selittää mitä päivän aikana tapahtui, mutta pitäis muistaa lisätä, että tilanne selvitettiin ja sovittiin, ettei lapselle jää olo, että lähtee kotiin uutta rangasitusta odottamaan=/Hoitotädin tehtävä on selvitellä hoitopäivän aikana sattuneet sotkut jottei niitä tarvitse enää kotiin raahata. Pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaista vaaditaan paljon, mutta toisaalta, se palkitsee ajan kanssa.

Uudet tulokkaat hoitokavereiksi vievät kenties enempi huomiota hoitajalta, ja poika kokee jäävänsä yksin, ja jos hoitaja ei tykkää - kukapa ei tykkäisi - kun poika riehuu ja kiusaa muita, niin kierre on valmis. Poika saa siten kaipaamaansa huomiota mutta negatiivista sellaista. Ja se pph- hoitaja kypsyy tilanteeseen, eikä näe enää poikaa hyvässä valossa.



Sama kotona jos olisi, tilanne on tuttu kun omani on kotihoidossa ja on vauvakin. Ihan samalla lailla reagoi 2.5-vuotiaani, kun ei saa tarpeeks huomiota.



Minusta ei voi " koulia" , että aina ei saa kaikkea huomiota. Se vaan tietyissä olosuhteissa menee tietysti niin, ettei saa kaikkea huomiota aina. Mutta pitäisi silti yrittää antaa kaikki MAHDOLLINEN huomio, myös sen kodin ulkopuolisen hoitajan pitäisi, vaikka hän onkin väsynyt... tai ehkä vaihtaa hoitajaa, jos se ei onnistu??

Tai kotona varsinkin antaa sitä ylimääräistä huomiota. Kehua hyvästä käytöksestä ja antaa vastuuta enempi, sama hoidossa. Ehkä häntä pidetään liikaa vauvana sielläkin, kun on niitä pienempiä joukossa ja lapset kasvaa niin vikkelään, että sitä ei itse ymmärräkään, eikä hoitajakaan aina ymmärrä?



Ehkä tämä on sitä kuuluisaa curling-kasvatusta, että hoitaja syyniin ekana. Päivähoidossa 9h kuitenkin on sen verran pitkä aika, että siellä ne ongelmat on ratkaistava, siellä suurimman osan valveillaolostaan viettää. Ei noi pienet n.3v vielä ymmärrä sitäkään, että jos kotona kasvattaa jotenkin, että hoidossa pitäs olla samalla lailla... varsinkin jos vika on hoitajan tavoissa..

Uhma on tietysti rankkaa aikaa (oli sitten kotona tai hoidossa) ja muutokset eivät ole pikku-uhmiksille mieleen. Kuitenkin tilanne nyt vain on sellainen, että jotain pitäisi tehdä... Olen itse ollut pph ja myös päiväkodissa töissä, joten tässä muutamia asioita mitä minulle tuli mieleen.



Kolmivuotiaasi käytös kuulostaa sinänsä aika tavalliselta; uhmaa riittää mutta toisaalta tiettyjä pelisääntöjä hänen täytyisi jo osata noudattaa (ketään ei saa lyödä/läpsiä, ei oteta leluja toisten käsistä, odotetaan omaa vuoroa jne.). Poikasi varmasti piti enemmän aikaisemmasta tilanteesta hoitopaikassa ja toisaalta myös kotona hän saa jakamatonta huomiota. Hän ei kuitenkaan enää ole hoitoryhmässä pienin, joten hänen on pakko vain oppia hyväksymään se, että hän joutuu odottamaan vuoroaan ja muutenkin sopeutumaan siihen tilanteeseen, että hoitaja ei voi keskittyä vain häneen. Mielestäni hoitajan ei edes tarvitse yrittää antaa hänelle enemmän huomiota kuin muille, koska tällöin tilanne vain pitkittyy. Itse kiinnittäisin huomiota myös kotona tapahtuviin asioihin; saako lapsi esim. läpsiä vanhempiaan, ottaa tavaroita heidän tai muiden aikuisten käsistä, joutuuko lapsi kotioloissa koskaan " odottamaan" ? Näitä perusasioita voi kotonakin opetella vaikka ei olisi sisaruksia eikä kotona pitäisi sallia lapselle sellaista käytöstä (esim. lelujen heittely), joka on hoidossa kiellettyä. Yhtenäiset rajat helpottavat lasta, samat säännöt hoidossa ja kotona tuovat turvallisuuden tunnetta. Tällöin hoitopaikka ei ole niin erillinen oma maailmansa vaan yhtä turvallinen paikka kuin oma koti. Tosin jos hoitopaikka on täynnä pelkkiä (turhiakin) sääntöjä, niin samaa linjaa ei tosiaankaan tarvitse kotioloissa noudattaa vaan silloin voi miettiä mieluummin hoitopaikan vaihtoa. Aikoinaan nimittäin omasta hoitoryhmästäni (tuolloin kunnallinen pph) yksi 4v poika vaihtoi hoitopaikkaa, koska vanhemmat eivät hyväksyneet mm. sitä, että pojan piti istua ruokapäydässä syömässä muiden lasten kanssa samaan aikaan. Samoin he kokivat kaikenlaisen kieltämisen rajoittavan pojan vapautta... Lienee sanomattakin selvää, että olin itse ehkä heitäkin helpottuneempi hoitopaikan vaihdosta. =)



Pph:n jaksamiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka vanhemmat suhtautuvat mahdollisiin lasten ongelmiin. Jos vanhemmat vähättelevät ongelmaa (ei meidän Matti kotona ikinä... jne) , niin hoitaja jää yksin ja voimavarat kuluvat nopeasti loppuun. Lapsikin tiedostaa, jos aikuiset eivät ole samaa mieltä ja osaa käyttää tilanteen hyväksi. Mahdollinen negatiivinen palaute tosin tulisi aina antaa niin ettei lapsi sitä joudu vieressä kuuntelemaan mutta se on hankala järjestää (vrt. päiväkoti, useita hoitajia, joilta voi kysyä päivästä).



Voihan olla, että kyse on myös hoitajasta. Ehkä hän ei ollut valmis ottamaan näin monta lasta hoitoon. Häneltä voi puuttua ammattitaitoa ja rutiinia toimia neljän lapsen kanssa. Hän voi olla epävarma tilanteen suhteen, toisaalta haluaa tehdä työnsä hyvin mutta tilanne on myös rasittava. Joillekin ratkaisu oman lapsen ongelmiin on vaihtaa hoitajaa tai aloittaa syyn etsiminen hänestä. Lapselle on kuitenkin varmasti paras, jos hän saa olla samassa hoitopaikassa (varsinkin, jos hän viihtyy hoidossa ja pitää hoitajastaan). Voi olla, että tilanne pikku hiljaa alkaa itsestään helpottaa. Uhmakin menee ohi, poikasi sopeutuu tilanteeseen ja hoitaja oppii jakamaan huomionsa kaikkien lasten kesken.



Onneksi sinä vaikutat aidosti lapsestasi ja hoitajasta välittävältä ihmiseltä! Toivottavasti tilanne pian helpottuu!



t. Muksista + neljä mukulaa