Millaiset ihmiset syövät sinun energiasi?

Herkkähipiäiset ammattiloukkaantujat, mielensäpahoittajat.

Ylienergiset adhd:t, jotka haluavat kaikki ihmiset innostumaan itsestään ja omista asioistaan, juuri nämä työpaikkojen tyky-päivien nolojen leikkien leikittäjät.

Kovaääniset euroopanomistajat, vapaalle vaihtaneet pikkukylien "businessmiehet", joiden ego on ison Mersun kokoinen. Ja heidän kainaloissaan keikkuvat mielistelijädaamit.

Wannabe-bättrefolk-kylddyyri-ihmiset, mukasivistyneet kiipijät, mm. taidepiirien liepeillä pyörijät, katsovat tavallista ihmistä kuin kotka matoa (joudun usein tilanteisiin joissa on pakko tehdä asiakaspalvelua näille ihmisille, ja ovat kenties hankalin kuviteltavissa oleva asiakasryhmä).

Ilkeät ja omahyväiset besserwisserit. En kestä heitä, he imevät vampyyrin lailla kaiken energian ympäriltään ja kuihduttavat minut.

Sellaiset jotka 'räpättävät' taukoamatta omia jo moneen kertaan käsittelemiä juttujaan, eivätkä anna vuoropuhelulle sijaa.😉

Vierailija kirjoitti:

Narsistit. Pahinta, että on sukulainen. Anoppi.

Onkohan narsistidiagnoosi ihan tieteellinen?

Kontrollifriikit nipot, ovat vielä suorittajia oikein pahemman kerran. Täydellisyyden tavoittelijat. Jatkuvasti höpöttäjät. Itsekkäät ja itserakkaat ihmiset. Valittajat. Juoruilijat. Sellaiset rempseät minä kerron vain mielipiteeni-hölöttäjät, ei voi koskaan tietää mitä sellainen törppö seuraavaksi laukoo. Tyhjäpäät. Äärinegailijat tai ääripositiiviset.

Kauhea lista, vaikka todellisuudessa törmään tällaisiin ihmisiin todella harvoin :D. Emme taida liikkua ns. samoissa piireissä. Yleisesti ottaen pidän ihmisistä.

Sellaiset jotka on naaman edessä ystäviä ja puhuu jatkuvasti pahaa selän takana. Minulta menee ihan hirveästi energia siihen että lankaan siihen ystävällisyysansaan ja sitten joudun harmittelemaan ja puimaan omassa mielessä sitä kun taas on puhuttu minusta pahaa selän takana.

Kovin puheliaiden ihmisten tapaamisen jälkeen oloni on usein kuin maratonin juosseella. Toki on eri asia, jos puheliaan jutut ovat kiinnostavia, mutta sellainen hiljaisuuden peittämiseen tarkoitettu puhe on todella väsyttävää.

Sitten on ne, joiden seurassa on oltava tavalla tai toisella varuillaan. Eräs sukulainen saattaa etsiä toisen sanomisista vaikka mitä piilomerkityksiä, joten kaikki sanansa on mietittävä todella tarkkaan. Eräs ystävä taas on näitä ylihygieenisiä, joista tälläkin palstalla on viime päivinä puhuttu, ja myös hänen seurassaan on raskasta kun koko ajan pitää miettiä mihin voi koskea missäkin järjestyksessä ja mitä tehdä ettei häntä ala ällöttää. Ymmärrän kyllä, ettei hän ilkeyttään ole neuroottinen ja siksi jaksankin tavata häntä vaikka hän saakin minut tuntemaan itseni paskapesäkkeeksi.

Ihminen tulee kylään , istuu  hiljaa , jos kysyn jotakin   vastaus on joo tai ei. Taas kysyt jotakin ja taas vastataan yksitavuisesti. Jos olet itse hiljaa ei vieras sano mitään. Paniikissa pälätät kaikkea ja kohta olet voimaton ja tunnet itsesi ääliöksi. Ei kai voi koko aikaa kuulustella vierasta. Jos heittää jonkin lauseen mihin toinen voisi tarttua , ilme ei värähdä tai vieno hymy tuloksena. Kyse ei ole ujoudesta , eikä ylimielisyydestä. Ihminen kuitenkin oma-aloitteisesti tulee ja ottaa yhteytä, ehkä hän ei koe vierailua samalla lailla kuin minä.

No ainakin yksi huomionhakuinen ihminen, josta ikävä kyllä tuli ystäväni vuosi sitten. Koko ajan pitäisi olla tapailemassa, tulossa kylään, tai vähintään puhumassa puhelimessa. Ei kestä pettymyksiä, joten koko ajan sillä on meneillään joku pieni, turha, tai ihan vaan omalla tyhmyydellä aiheutettu draama, tai murhe, jota meidän, eli sen ystävien (6kpl), on pakko tukea, tai tämä haukkuu ja mustamaalaa olkapään roolista kieltäytyjän muulle porukalle, että kuinka tämä on tunteeton ja kylmä ihminen ja huono ystävä.

Keskustelu tämän muijan kanssa on, kuin jonkun pumpulissa kasvaneen, lellityn 10-vuotiaan kanssa juttelisi: oma napa on mielenkiintoisin keskustelunaihe: muusta ei puhuta, kuin hänen suurenmoisen kiinnostavasta arkipäivästään, keskustelu ja argumentointi on hänellä yksinkertaista, näkökulmatonta ja lapsellista, mielipiteet on vahvoja, mutta perusteluja ei osaa antaa. Lähes kaikki, joilla on erilaiset arvot ja elämänkatsomus, kuin hänellä, ovat epäkypsiä idiootteja ja "vähänks tyhmiä", myös osa näistä hänen ystävistään alias terapeuteistaan/olkapäistään.

Olen tässä vuoden aikana kehittynyt hyväksi tekosyiden keksijäksi, olen vain liian nössö pistämään välit suoraan poikki, kun tää muija on niin läheisriippuvainen minua kohtaan. Onneksi en sentään ole niin pahasti muijan huomionhakuisuuden uhri, sillä en ole hänen paras ystävänsä, koska eräät kaksi muuta ovat "vielä vähän kivempia ja parempia ystäviä". Pitäisi kai loukkaantua, mutta olen vain helpottunut; Tän muijan ns BFF on lähes kaiken vapaa-aikansa tän energiasyöpön kanssa joko istumassa iltaa, tai ostarilla katselemassa, kun toinen ostelee itselleen ties mitä kalliita heräteostoksia faijan antamilla rahoilla. :D