Minulta on voimat lopussa, jättääköhän mies minut nyt?

Itsellä aivan kaheli narsisti äiti ja kärsin tosi pahoista mielenterveysongelmista. Se ei auta että ei ole paljon tekemisissä sen ihmisen kanssa kun se ihminen syylistää siitäkin.

Mulla puhelin täynnä yhteydenottoja ja vastaaja kun en vastaa ja uhkailuja poliiseilla sun muilla että tekee katoamisilmoituksen jos en kohta vastaa jne jne jne... Sitten kun en vaan jaksanut vastata ja olla tekemisissä ja siitä laitoin sähköpostia niin pommitti mun miehen kännykän täyteen haukkumatekstareilla.

Vierailija kirjoitti:

MasentuneenNaisenMies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstallakin tämän ongelman kanssa minua on vain patistettu ajattelemaan miestä ja lapsia. Aika vitun törkeää, kun minä olen se, joka ei jaksa. Aivan kuin en ajattelisi miten tämä kaikki heihin vaikuttaa.

ap

Tämä särähti korvaan: "kun minä olen se, joka ei jaksa". Kai sinä ymmärrät, että kun kumppani menee aivan toimintakyvyttömäksi se on huomattavan raskasta myös sille parisuhteen toiselle osapuolelle? Se on vähän niin kuin ajaisi tandemilla ja vain yksi jaksaisi polkea. Masennusdiagnoosin tai jonkin muun psyykkisen vaivan diagnoosin saaneiden kumppaneiden jaksaminen ei useinkaan tule edes mieleen sairastuneella osapuolella vaikka suhteen katkeamisen syy on yleensä se, että siltä "terveeltä" loppuu voimat.

Avoin keskustelu kumppanin kanssa on elintärkeää ja molempien jaksamisesta kuuluu pitää yhtä hyvää huolta.

Miehellä ei ole kyllä mitään osaa eikä arpaa minun jaksamiseeni, kun se tulee lapsuudesta se ongelma siinä. Totta kai olen huolissani siitä miten minä jaksan, koska se olisi uhattuna vaikka mies jättäisikin minut. Hän voi sen sijaan voida sen jälkeenkin juuri niin hyvin kuin itse haluaa, olen aina sanonut hänelle, että älä varaa minun varaani kovinkaan paljon, koska olin masentunut jo tavatessamme.

ap

Voi herranjumala miten syvällä itsessäsi olet... "Miehellä ei ole kyllä mitään osaa eikä arpaa minun jaksamiseeni". V*TTU SE ELÄÄ SUN JA SUN SAIRAUDEN KANSSA. Yritä hetkeksi asettua hänenkin asemaansa niin suhteenne laatu paranee huomattavasti.

Mikset halua olla mun kanssa tekemisissä, mitä pahaa oon tehny ?

Aina manipuloidaan ja syyllistetään ja leikitään marttyyriä ja uhriudutaan

joka perkeleen kerta, se on raskasta vastaanottavalle osapuolelle.

Mun äiti ei ymmärrä sanaa EI niinkun muut ihmiset tajuaa kerrasta.

Se kyseenalaistaa kokoaika kaiken että jos sanon että ei sovi tulla kylään nyt niin siitä nousee semmonen helvetin show että normaalia ihmistä heikottaa. Ja se on perkeleen uuvuttavaa.

Jatkuvasti haukkuu muita ihmisiä että ne on ihan paskoja, ei semmosta jaksa kuunnella.

miksei kaikki kirjoitukset tule tänne

Hohhoijaa äitihullu... Että sinä jaksat! Jos joku nostaisi kaikki sinun tuhannen sivun valitusvirtesi vaikka vain tämän vuoden ajalta tänne, niin kyllä loppuisi symppisviestit kuin seinään. Olet ihan uskomattoman rasittava ihminen.

MasentuneenNaisenMies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MasentuneenNaisenMies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstallakin tämän ongelman kanssa minua on vain patistettu ajattelemaan miestä ja lapsia. Aika vitun törkeää, kun minä olen se, joka ei jaksa. Aivan kuin en ajattelisi miten tämä kaikki heihin vaikuttaa.

ap

Tämä särähti korvaan: "kun minä olen se, joka ei jaksa". Kai sinä ymmärrät, että kun kumppani menee aivan toimintakyvyttömäksi se on huomattavan raskasta myös sille parisuhteen toiselle osapuolelle? Se on vähän niin kuin ajaisi tandemilla ja vain yksi jaksaisi polkea. Masennusdiagnoosin tai jonkin muun psyykkisen vaivan diagnoosin saaneiden kumppaneiden jaksaminen ei useinkaan tule edes mieleen sairastuneella osapuolella vaikka suhteen katkeamisen syy on yleensä se, että siltä "terveeltä" loppuu voimat.

Avoin keskustelu kumppanin kanssa on elintärkeää ja molempien jaksamisesta kuuluu pitää yhtä hyvää huolta.

Miehellä ei ole kyllä mitään osaa eikä arpaa minun jaksamiseeni, kun se tulee lapsuudesta se ongelma siinä. Totta kai olen huolissani siitä miten minä jaksan, koska se olisi uhattuna vaikka mies jättäisikin minut. Hän voi sen sijaan voida sen jälkeenkin juuri niin hyvin kuin itse haluaa, olen aina sanonut hänelle, että älä varaa minun varaani kovinkaan paljon, koska olin masentunut jo tavatessamme.

ap

Voi herranjumala miten syvällä itsessäsi olet... "Miehellä ei ole kyllä mitään osaa eikä arpaa minun jaksamiseeni". V*TTU SE ELÄÄ SUN JA SUN SAIRAUDEN KANSSA. Yritä hetkeksi asettua hänenkin asemaansa niin suhteenne laatu paranee huomattavasti.

No en mä nyt sitä tarkoittanut, etteikö joutuisi siitä kärsimään, todella loukkaavaa edes esittää sitä mulle, vaan kun tuo ihminen neuvoi mua että "molempien jaksamisesta tulee pitää huolta". Ei mies ole syy siihen, etten mä jaksa, joten mitähän hän nyt voisi sillekin tehdä? Miten hän voisi pitää mun jaksamisesta huolta, kun ei ole syyllinen siihen? Ja mä en jaksa varmana pitää hänen jaksamisestaan huolta, koska mä olen se, joka olen uupunut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö että siis oma äitisi on se narsisti? Jos tilanne on näin, niin voisi helpottaa että olet todella todella vähän tekemisissä ko ihmisen kanssa. Tai sinun tulisi löytää järjettömän suuri voima, jolla pääset nitistämään narsistisen ihmisen vallankäytön, ettei hän enää pääse pitämään sinua otteessaan. Pitäisi vähän tietää taustoja ja tilannetta enemmän, että osaisin enemmän auttaa, mutta nämä tulivat äkkiseltään mieleen. Tsemppiä!

Jos olin aiemmin vähän tekemisissä, niin ihmiset puhuivat miten lapset ovat vain pilalle hemmoteltuja itsekkäitä tyyppejä, jotka eivät välitä vanhemmistaan. Olen koittanut siis tulla toimeen. Sillä seurauksella, että olen voinut aina vain huonommin ja huonommin. Vasta reilu vuosi sitten aloin ajatella, että jos äiti onkin narsistinen noissa käytöstavoissaan. Voisin olla pitämättä yhteyttä, mutta se ei kauheasti auta kun tuollaiset ihmisten puheet kuten mainitsin satuttavat todella paljon. Eikä tuo ole siis kuin yksi esimerkki, esimerkiksi vihastumisestakin syytetään vihastujaa, vaikka narsisti olisi se oikea syyllinen jne.

ap

Ja siis vaikken vihastuisi äidille, niin vihastun kaikille, jotka käyttäytyvät niin että se muistuttaa äitini narsismia. Ja sitten syytetään minua, vaikka syy ei ole alunperin minussa. Sillälailla siis välien katkaisu äitiin ei ole kauheasti vielä tehnyt oloani paremmaksi. Kun ne ongelmat, joita äiti aiheutti ovat olemassa.

ap