Pelkään ihan hulluna että sairastan jotain vakavaa ja tarkkailen kehoani koko ajan - mikä avuksi?

Minua on reilun vuoden ajan nyt vaihtelevasti vaivannut jatkuva oman kehon tuntemusten tarkkailu. Erityisesti pelkoni on viime vuoden aikana kohdistunut pelkoon, että minulla olisi MS-tauti. Jokainen mahdollinen lieväkin merkki - ja heti olen pelkäämässä. Googlettelen, mietin, en saa hetken rauhaa ajatukselta. Silloin kun en tarkkaile, en huomaa mitään. Hyvä seura saa minut unohtamaan tarkkailun, muuten olen jatkuvasti kireänä ja pyörittelen pelottavia ajatuksia. Se on todella väsyttävää.

Minulta on elämäni aikana tutkittu vaikka mitä sairauksia, mitään ei ole ikinä löytynyt. Lisäksi minulla on taustalla masennusta ja syömishäiriötä. Tämäkään tieto ei saa minua rauhoittumaan. En kuitenkaan halua eikä minua varmaan otettaisikaan tutkimuksiin. Olen maksanut itseäni aiemmin kipeäksi röntgeneistä, magneeteista, ultraäänistä ja verikokeista. Jos menen tutkituttamaan itseni nyt, tiedän, että vuoden päästä on taas jokin uusi vaiva. Rauhoitun hetkeksi, mutta en kovin pitkäksi aikaa

Olen ensi vuoden loppuun asti haastavassa ja kiireisessä työssä, joka tuntuu pahentavan tarkkailua. Olen ahdistunein huonojen unien jälkeen, työpäivien aikana ja raskaan työpäivän jälkeen.

Minusta tuntuu että tähän liittyy jotenkin myös se, että äitini sai tänä vuonna Parkinson-diagnoosin. Olen lukenut, että luulotautisuus voi puhjeta, jos läheinen sairastuu vakavasti.

Kesällä, kun aloitin nykyisessä työssäni, kävin kovan stressin takia psykiatrin vastaanotolla. Sanoin että harkitsen irtisanoutumista ja lisäksi pelkään hulluna vakavaa sairautta. Psykiatri totesi, että sinä olet ihan terve henkisesti, etten hänen mielestään tarvitse terapiaa. Aiemmin olen käynyt pidemmässä terapiassa masennuksen ja syömishäiriön yhteydessä mutta lopettanut toipuessani parempaan jamaan. Nyt kuitenkin alkaa vähän tuntua, että terapiasta voisikin olla apua.