kutsumanimi

hei,

itselläni kutsutaan toisella nimelläni, se oli vanhempien nimenomainen tarkoituskin. En ole kokenut sitä mitenkään hankalaksi. Lapsena en sitä mitenkään edes tiedostanut, kutsumanimellähän sitä itsensä yleensä esittelee jne. eikä koko nimilitanialla.



Opiskellessa (tai kai pikemminkin ylipäätään uusissa yhteyksissä) nimiasiaan piti välillä kiinnittää huomiota, kun virallisissa yhteyksissä papereissa saattoi lukea ensimmäinen nimi eikä itse tajunnut että sillä tarkoitettiin minua :)



Nykyisin laitan papereihin yleensä vain kutsumanimen, tai jos koen, että molemmat nimet on hyvä ilmoittaa, alleviivaan kutsumanimen vahvasti. Tosin sekään aina auta.

Mutta siis, en ole kokenut että toinen nimi kutsumanimenä olisi mitenkään hankala juttu.

itseäni on aina kutsuttu toisella nimellä. Monet kädenväännöt kävin äitini kanssa nuorempana, että miksi ei heti alussa käytetty ensimmäistä nimeäni. Törmäsin jatkuvasti siihen että yleisesti muiden mielestä ensimmäinen nimeni oli kauniimpi ja mukavampi ym. En kuitenkaan osannut alkaa sitä käyttämään kun oli vuosikausia kutsuttu toisella nimellä. Päätin jo lapsena, että jos joskus saan omia lapsia ni annan etunimiksi kutsumanimet. Ja niin myös tein.

Tämä on siis minun kokemukseni asiasta ja mielipiteitä on monia. Tunnen myös ihmisiä joita ei kyseinen asia ole elämässä millään lailla häirinnyt...