Miksi niin monet pilaavat hyvän parisuhteen hankkimalla lapsia?

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Vierailija kirjoitti:

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Lainaus jutusta:

Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. Se, että lapsi oksentaa irtokarkkeja auton takapenkillä tuntuu siinä hetkessä hirveältä, mutta voi vuosien kuluttua muuttua tapahtumaksi, jota muistellaan jo varttuneen lapsen kanssa yhdessä nauraen.

Jutussa puhuttiin nautinnosta ja palkitsevuudesta. Nautintokeskeiset ihmiset varmasti kokevat hetkellisen rasituksen ankeana, mutta meitä palkintokeskeisiä jotka olemme valmiita tekemään paljonkin työtä tavoitteidemme eteen tuo hetkellinen rasitus ei lannista.  Kumpiakin mahtuu maailmaan, teidän ei ole pakko tehdä lapsia, meidän ei pakko jäädä lapsettomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Lainaus jutusta:

Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. Se, että lapsi oksentaa irtokarkkeja auton takapenkillä tuntuu siinä hetkessä hirveältä, mutta voi vuosien kuluttua muuttua tapahtumaksi, jota muistellaan jo varttuneen lapsen kanssa yhdessä nauraen.

Jutussa puhuttiin nautinnosta ja palkitsevuudesta. Nautintokeskeiset ihmiset varmasti kokevat hetkellisen rasituksen ankeana, mutta meitä palkintokeskeisiä jotka olemme valmiita tekemään paljonkin työtä tavoitteidemme eteen tuo hetkellinen rasitus ei lannista.  Kumpiakin mahtuu maailmaan, teidän ei ole pakko tehdä lapsia, meidän ei pakko jäädä lapsettomiksi.

Aloittajahan ihmetteli, mikä hinku ihmisillä on pilata hyviä parisuhteita hankkimalla lapsia. Onko vastaus siis se, että kaikki eivät piittaa parisuhteesta yhtä paljon kuin vanhemmuudesta? Koska jos arvostaa parisuhteen elämänsä ykköasiaksi, ei lasten hankkiminen ole yleensä järkevä valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

Lainaus jutusta:

Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. Se, että lapsi oksentaa irtokarkkeja auton takapenkillä tuntuu siinä hetkessä hirveältä, mutta voi vuosien kuluttua muuttua tapahtumaksi, jota muistellaan jo varttuneen lapsen kanssa yhdessä nauraen.

Jutussa puhuttiin nautinnosta ja palkitsevuudesta. Nautintokeskeiset ihmiset varmasti kokevat hetkellisen rasituksen ankeana, mutta meitä palkintokeskeisiä jotka olemme valmiita tekemään paljonkin työtä tavoitteidemme eteen tuo hetkellinen rasitus ei lannista.  Kumpiakin mahtuu maailmaan, teidän ei ole pakko tehdä lapsia, meidän ei pakko jäädä lapsettomiksi.

Aloittajahan ihmetteli, mikä hinku ihmisillä on pilata hyviä parisuhteita hankkimalla lapsia. Onko vastaus siis se, että kaikki eivät piittaa parisuhteesta yhtä paljon kuin vanhemmuudesta? Koska jos arvostaa parisuhteen elämänsä ykköasiaksi, ei lasten hankkiminen ole yleensä järkevä valinta.

Ehkä sitten niin. Kuitenkin noiden tutkimusten mukaan kannattaa ennen keski-ikää etsiä itselleen muitakin tärkeitä asioita kuin parisuhde, vaikka kulkukoirat, Kontulan mukaan kun parisuhdeonni laskee yhtä alas viisikymppisten ikäluokassa oli lapsia tai ei.

Varmaan moni hankkii lapsia johtuen tästä vanhanaikaisesta aivopesusta että "niin kuuluu tehdä". 

Suurin osa (toivottavasti) hankkii lapsia koska aidosti haluavat. 

Kukin tehkööt miten haluaa, mutta valinnan kanssa pitää pystyä elämään. 

Sitä en minäkään ymmärrä, että jos kaksi aikuista ihmistä ovat täysin onnellisia kahdestaan ja elävät kokien että heiltä ei puutu mitään, ja sitten hankitaan lapsi juuri "kaiken varalta" tai "kun kaikki muutkin" tai "koska niin kuuluu tehdä". Ja sitten huomataan että lapsiperhearki ei ollutkaan sitä mitä haluttiin ja lapsen hankintaan ei johtanut aidosti oma halu vaan ympäristön paine. Elämä oli siis täysin hyvää kaksin, mutta lapsiperhearki koettelee suhdetta ja suhde ei ole enää sama mitä aiemmin. On surullista jos tällainen tilanne johtaa eroon. 

Tätä kannattaa miettiä.

Lapsi on varmasti elämän suurin ilo jos sydämmessään aidosti haluaa vanhemmaksi, mutta on se myös todella suuri ja elämää muuttava vastuu, ja senkin voi hyväksyä että kaikista ei siihen ole. 

Harvoin se suhde ainakaan paranee vauvavuosien aikana, mutta jos parisuhde on hankittu perhe-elämä ajatuksella ja molemmat sitä haluavat, niin siitä vaan ja tällöin varmasti yhteinen tahtotila myös pitää suhdetta paremmin kasassa valvomisien, vastuun ja kiireen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan moni hankkii lapsia johtuen tästä vanhanaikaisesta aivopesusta että "niin kuuluu tehdä". 

Suurin osa (toivottavasti) hankkii lapsia koska aidosti haluavat. 

Kukin tehkööt miten haluaa, mutta valinnan kanssa pitää pystyä elämään. 

Sitä en minäkään ymmärrä, että jos kaksi aikuista ihmistä ovat täysin onnellisia kahdestaan ja elävät kokien että heiltä ei puutu mitään, ja sitten hankitaan lapsi juuri "kaiken varalta" tai "kun kaikki muutkin" tai "koska niin kuuluu tehdä". Ja sitten huomataan että lapsiperhearki ei ollutkaan sitä mitä haluttiin ja lapsen hankintaan ei johtanut aidosti oma halu vaan ympäristön paine. Elämä oli siis täysin hyvää kaksin, mutta lapsiperhearki koettelee suhdetta ja suhde ei ole enää sama mitä aiemmin. On surullista jos tällainen tilanne johtaa eroon. 

Tätä kannattaa miettiä.

Niinpä. Lasten hankkimiseen uskoisin nykyään useimpien suhtautuvan hyvin vakavasti, pohditaan halutanko ja koska halutaan - tuohan näkyy jo alhaisessa syntyvyydessä ja ensisynnyttäjien keski-iän nousussa. Jotenkin en usko yhteiskuntamme suurimmaksi ongelmaksi vakiintuneiden parien lisääntymistä ja siitä tulevaa rasitusta, he ovat asiaa harkinneet ja päätyneet haluamaan lapsia, ennemminkin kehnoista oloista olevat teiniäidit ja osattomuuden periytyminen huolestuttaa.

Aika monilla tarve lisääntyä on hyvin sisäsyntyinen, tunnen monia pareja jotka ovat eronneet lapsettomuuden vuoksi. Tunnen myös monia lapsettomia pareja jotka ovat eronneet monista muista syistä. Parisuhteen nostaminen elämän tärkeimmäksi asiaksi on valinta sekin, ja tilastot huomioonottaen aika riskaabeli jos oma hyvinvointi on täysin sen varassa. perinteinen perhemalli on ehkä armollisempi: hyviä, läheisiä ihmissuhteita kehittyy ja säilyy elämässä läpi elämän, monesti se vanha, joskus rakas kumppanikin pysyy kuin etäisempänä sukulaisena mukana kun yhdessä juhlitaan lasten elämää. Ja kun monet vanhana haastateltavat, paljon saavuttaneet ihmiset, listaavat tärkeimpien saavutustensa kärkeen omat lapset minä uskon tuon, niin minäkin koen. En kuitenkaan tuputa ajatusta lapsettomille ystävilleni eivätkä he ole koskaan ihmetelleet minun lisääntymishaluani, kunnioitamme toistemme valintoja. Miksi ei täälläkin voitaisi tehdä niin?

No en tiedä.Joillekinhan se sopii.Itse ajattelin hommata jonkin lemmikin hoitoviettiini.Kertoo paljon,että se riittää minulle eli en taida olla lapsi-ihminen.

Meillä oli ja on hyvä parisuhde. Parisuhde tuntui tärkeimmältä asialta elämässäni. Silti halusin lapsen. Vauvani on nyt alle kolmeviikkoinen ja kaikki hyvin. Myös suhde voi hyvin. Luulin arkea paljon rankemmaksi. En vaihtaisi mitään...