Lue keskustelun säännöt.
Voiko näistä selvitä vai pitääkö mennä johonkin terapiaan, vai ehkä vaan luovuttaa...?
27.12.2016 |
Tajusin just että mulla alkaa olla vähän liikaa ns. "traumaattisia" asioita, jotta pystyisin nyt niitä käsittelemään
1) mua kiusattiin lapsena koulussa (syrjintää jne., mua kai pidettiin rumana köyhänä outona yms. .... olin lukuaineissa hyvä mistä lisäksi hikari-leima)
2) en siis ollut oikein viehättävän näköinen nuorena / teininä (osin siksi kun yritettiin kieltää meikkaamsta, ja hiukset leikattiin kotona rumasti, mutta olin kuvien mukaan kyllä oikeastikin vähän ruma)
2b) lapsuus oli epänormaalin köyhää perheoloissa; asuinolot poikkesi kavereiden vastaavista (esim. ulko-wc, perhe asui ahtaasti jne., ei juurikaan leluja...)
3) ahtaasta uskonnollisesta lahkosta tausta, josta tajusin / uskalsin lähteä vasta reilu 2-kymppisenä. Tästäkin suuria lapsuuden ja nuoruuden traumoja.
4) koska koin itseni epähaluttavaksi koko lapsuuden ja nuoruuden, otin ekan joka mut oikeasti "huoli"... naimisiin alaikäisenä...
5) tämä puoliso kuitenkin oli / on alkoholistisesti käyttäytyvä / masennuskausia yms. mutta roikuin siinä 25 vuotta (tietty hyviä aikojakin paljon)
6) joka nyt eron jälkeen vainoaa mua ja uhkailee yms. (viemässä aina välillä oikeuteen, hänellä riittää vakuutteluja ja todistajia yhteisistä tuttavista ja uudesta naisystävästään (mun ent. "kaveri"), koska hän on niin hurmaava silloin kun on selvinpäin; yrittää saada myös lapset multa pois tms.)
7) ja koen nyt erinäisissä tinder- yms. deiteissä vielä ensin suurta ihailua, mutta sitten mikään ei oikein jatku vakavasti :(
8) ex manipuloinut kuitenkin osin lapsetkin mua vastaan
Alan olla oikeasti aika väsynyt tähän... vaikka yleensä olen voinut luottaa itseeni ja siihen että jaksan ja pärjään.
Olen kuitenkin pystynyt
- opiskelemaan nuorena aikuisena perhetaustan jälkeen
- nostamaan perheemme (sen vanhan) köyhyysloukusta pois hyvin toimeentulevaan keskiluokkaisuuteen ( tein uutterasti töitä; hyvät urat oli molemmilla kunnes ex alkoi menettää omansa moneen kertaan; hieno talo, autot lemmikit lapset matkat kaikki...)
- olen pystynyt lähtemään aivopesulahkosta jossa on riski menettää kaikki (läheiset jne.); sitä ei moni tee
- jätin sen alkoholistisen ihmisen lopulta
- mulla on nyt hyvä ura ja työ
- oma kiva koti (vaikka pankkilainaa onkin ja reippaasti)...
Mutta nyt alkaa jaksaminen olla äärirajoilla... hylkäämistä niin monelta taholta (ei vain exän kiusanteko, vaan myös vanhat tuttavat / "ystävät" menee hänen puolelleen... ja kiinnostavat miehet joita tavannut, ajanhukkaa... ja lapset sekaisin... ym. ym.)
Voiko tämmöisestä vyyhdistä selvitä vai kandeeko edes yrittää.
Miten luovutetaan??
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan. Sulla on toimintakykyä, terveyttä ja ura ja se on aivan rutosti enemmän kuin monella ihmisellä, eikä nekään ole luovuttamassa.
Se on totta. Välillä mietin itsekin että mun ongelmat on oikeasti aika "pieniä", koska ainakaan tällä hetkellä ei tiedossa mitään vakavaa sairautta (tai edes pientä). Ja toimintakyky just just tallella, tosin kyllä alkaa häilyä ... :)
Terapiaa olen yrittänyt saada mutta hankalaa
-työpaikalta pari kertaa, no ei paljon auta eikä sinne kehtaa kaikesta avautua kun on työnantajan suoraan
- yritin päästä tuttavan suosittamalle yksityiselle (maksaa hunajaa), tämäkin oli liian kiireinen ottamaan
- että en tiedä, googlestako noita pitää arpoa...??? Ja maksaa ihan kipeesti! Mulla ei oikeesti ois varaa koska kuitenkin taloudellisesti jo nyt tiukilla ison lainan takia, ja ex siis vie oikeuteen jos en suostu alentamaan elareita. Tämä taas tarina erikseen... (hän tekeytyy köyhäksi vaikka rahaa olisi jne. ...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luovuteta. Terapia on varmaan siinä mielessä hyvä juttu, että kun ääneen saa lausuttua ja koottua asiat, ne alkavat asettua paikoilleen. Terapeutti on eräänlainen osan matkaa mukana kulkeva saattaja, mutta sinä teet sen matkan. Ihmisessäkin on kai se keskus jota sanotaan myrskyn silmäksi, se rauhallinen paikka jonka ympärillä kaikki ryskyy ja rymisee. Sinun voimasi onkin siellä, ja kun sinne asetut ja rauhoitut, alat tavoittaa lapsiasi ja vanhoja ystäviäsi. He palaavat siihen rauhalliseen kohtaan jossa olet. Tinder-ihailutkin asettuvat omalle paikalleen, eiväthän ne sinun arvoasi määritä :)
Varaa yksityiselle psykiatrille aika ja keskustele näistä asioista. Kirjoittaa kahden-kolmen käynnin perustella sinulla lausunnon kelalle. Sitten etsit pitkäkestoista kuntoutuspsykoterapiaa antavan psykoterapeutin (psykodynaaminen tai hyvä kognit terapeutti) ja varaat tutustumisajan. Jos kolahtaa niin aloitat terapian ja jos ei niin käyt toisen luona.
Mutta vaikka ois mikä terapia, miten mä ikinä voin silti kertoa kellekään ihmiselle mun lapsuudesta / nuoruudesta koko totuutta...?
(siis uudelle potentiaaliselle ystävälle, tai ihastukselle.... siis KOKO totuutta... uskonto ja rumuus ja koulukiusaus ja... kaikkihan pitäisi mua ihan ällönä sen jälkeen... kun olen huolella rakentanut tämän elämäni... niin olenko kuitenkin pohjimmiltaan sitä mitä mun lapsuus ja nuoruus oli????....
en ollut ylipainoinen lapsena mutta olin kai ylilaiha (siihen aikaan ei hyvä juttu ... ja silloin piti olla isot samantha fox -rinnat, vaikka nykyään varmaan mun nykyiset kiinteähköt pikkurinnat ois hot)... mutta harmi vaan että enää en ole edes hoikka vaan normipainon/lievän ylipainon rajoilla mennään nykyään :( ... mä oon syntynyt niin väärällä vuosikymmenellä...)
Ja tinderissäkin (yms. saiteilla) näköjään viehättäisin kovasti n. 5. v. tai enemmänkin mua NUOREMPIA miehiä, vaikka mä tykkäisin että mies olisi vähän mua vanhempi... (en tiedä, jotenkin itseluottamus ei riitä mihinkään, eli oikeuttaisin nautintoa itselleni vaan sillä että joku vähän vanhempi vaan vähän alistaa... :( ....)
ap
Ihan täysjärkiseltä kuulostat. Ota apua sieltä mistä saat , yksi asia kerrallaan esim hyvä juristi elari asiaan kysele ja selvitä missä ois joku pätevä.
Onko mitään perheneuvolaa ? Tms ehkä sieltä saisit tukea ja apua.
Mielestäni et kyl mitään varsinaista terapiaa tarvii vähän vaan potkua persukseen you van do it! !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaa yksityiselle psykiatrille aika ja keskustele näistä asioista. Kirjoittaa kahden-kolmen käynnin perustella sinulla lausunnon kelalle. Sitten etsit pitkäkestoista kuntoutuspsykoterapiaa antavan psykoterapeutin (psykodynaaminen tai hyvä kognit terapeutti) ja varaat tutustumisajan. Jos kolahtaa niin aloitat terapian ja jos ei niin käyt toisen luona.
Kiitos. Pakko varmaan yrittää tuota. Käyn jo turvakodin klinikalla mutta en mä sinnekään kehtaa kaikesta avautua. (Koska se on lastensuojelun suosittama, johon on jouduttu kun lähinnä tai täysin exän toimista johtuen on noita lasu-ilmoituksia aika monta, mutta minua (lasten lähivanhempana) niistä aletaan nyt silti kyttäämään... :(... ei siinä mitään mutta kun se ex on kai saanut sen lasunkin puhuttua puolelleen :'( ainakin osittain...)
ap
Ajattelin että vau, kun luin aloituksesi! Paljosta olet selvinnyt, ja paljon olet jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
€ kirjoitti:
Ihan täysjärkiseltä kuulostat. Ota apua sieltä mistä saat , yksi asia kerrallaan esim hyvä juristi elari asiaan kysele ja selvitä missä ois joku pätevä.
Onko mitään perheneuvolaa ? Tms ehkä sieltä saisit tukea ja apua.
Mielestäni et kyl mitään varsinaista terapiaa tarvii vähän vaan potkua persukseen you van do it! !
Kiitos.
Perheneuvolaa on yritetty mutta en oo saanut lopulta apua, monimutkainen juttu jota oikein viitsi voi jaksa tässä nyt avata...
Hetkittäin mussa on potkua hyvinkin , mutta nykyään tulee aina välillä näitä pikku-romahdushetkiä :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että vau, kun luin aloituksesi! Paljosta olet selvinnyt, ja paljon olet jaksanut.
Kiitos.
:)
Kun en ole lainkaan selvillä pitäisikö mut luokitella luuseri- vai selviytyjä- osastoon... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap katkera? Varo ettei lapset joudu kantaan sitä katkeruutta!!
Viimeisin "piste iin päälle", "jäävuoren huippu", "mätä kirsikka kakussa" tms., on sitten tietysti pari deittiä...
Että kun pitää vielä tuommoistenkin takia hajota...
- yksi johon ihan koukussa vaikka ei olla nähty yli kuukauteen (jotain viestejä välillä)... niin sexy... täysin koukuttava... oisin niin halunnut tutustua paremmin vielä... en vaan pääse yli...
- yksi jota tapaillut muutaman kuukauden, mutta ei saa selvää hänen tarkoitusperistä, tuntuu ettei se ehkä tiedä haluaako sitoutua tai katselee vaan löytyisikö vielä parempaa ja pitää mua vaan siihen saakka tms. ... olisi myös ihan hurmaava ja kiva...
En mä tiedä miten noistakaan pääsee yli / jatkanko sen toisen tapailua vaikka tarkoitusperät täysin epäselviä... vai koetanko löytää vaan uusia... (joo ei ois aikaa eikä jaksamista semmoiseen enää...)
Vai pitäisikö hoitaa itseään vaan elämällä entistäkin täydempää ja sekoa elämää silloin kun saa lapset hoitoon (johon alkaa just niin väsyä), eli ottaa vastaan vaan joka hullu seksin tarjoaja (tai no ihan semi-viehättäviäkin voisi näköjään ottaa että ei mitään ihan kauheita... mutta yhtäkaikki joksikin seksileluksi - no puolin toisi kai :D - pitäisi ruveta...? Oisko se kuitenkin seksuaaliestoihin hyvä terapia...??? Tähän asti ainakin joo mutta toisaalta tuntuu myös hajottavan lopulta..)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiaan. Sulla on toimintakykyä, terveyttä ja ura ja se on aivan rutosti enemmän kuin monella ihmisellä, eikä nekään ole luovuttamassa.
Se on totta. Välillä mietin itsekin että mun ongelmat on oikeasti aika "pieniä", koska ainakaan tällä hetkellä ei tiedossa mitään vakavaa sairautta (tai edes pientä). Ja toimintakyky just just tallella, tosin kyllä alkaa häilyä ... :)
Terapiaa olen yrittänyt saada mutta hankalaa
-työpaikalta pari kertaa, no ei paljon auta eikä sinne kehtaa kaikesta avautua kun on työnantajan suoraan
- yritin päästä tuttavan suosittamalle yksityiselle (maksaa hunajaa), tämäkin oli liian kiireinen ottamaan
- että en tiedä, googlestako noita pitää arpoa...??? Ja maksaa ihan kipeesti! Mulla ei oikeesti ois varaa koska kuitenkin taloudellisesti jo nyt tiukilla ison lainan takia, ja ex siis vie oikeuteen jos en suostu alentamaan elareita. Tämä taas tarina erikseen... (hän tekeytyy köyhäksi vaikka rahaa olisi jne. ...)
ap
Nykytilanteessa voi joutua soittelemaan terapeuteille pitkään, ennenkuin löytyy vapaa ja riittävän sopiva, joten se etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa. Uskon, että Kela kyllä korvaisi sinulle kuntouttavan psykoterapian, kun perustelet hakiessa, miten traumatausta ja nykyinen hankala tilanne perheasioiden ja vaikean eksän kanssa kuormittaa sinua ja pelkäät toimintakykysi hiipuvan. Sitten tarvitsee kuvailla, millaisia oireita näistä asioista kuormittuminen aiheuttaa sinulle. Tähän voit saada apua sieltä työterveydenhuollosta, psykiatrilta, jonka tarvitset kirjoittamaan sinulle lausunnon oireilusta tai varmaan ihan sieltä Kelan toimistostakin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap katkera? Varo ettei lapset joudu kantaan sitä katkeruutta!!
Yritän välttää sitä ,mutta toki pelkään että vaivun sellaiseen.
Ja kauheaa jos lapsetkin joutuisi siihen.
Siksi mun olisi tärkeää saada elämäni ja kaikki niin kuntoon. (Tai sitten lopettaa tää elämäni.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Upeasti olet selvinnyt. Todellakaan et luovuta nyt! Ja siis tiedätkö, se että olit lapsena "ruma" ja kiusattu, ei määritä sua nyt. Tietysti nykyhetken sinä olet muovautunut kaikista kokemuksista, mutta hyvänen aika, sinä olet kääntänyt vaikeudet voitoksi! Olet menestynyt, olet vahva, rohkea. Upea nainen.
Hakeudu terapiaan, varmasti tekee hyvää puhua. Älä häpeä itseäsi. Ikinä. Suhteessa tai terapiassa.
Terapiaan. Sulla on toimintakykyä, terveyttä ja ura ja se on aivan rutosti enemmän kuin monella ihmisellä, eikä nekään ole luovuttamassa.