Miksi joidenkin perheiden kaikki lapset ovat mielisairaita?

Vapaalla kasvatuksella lapset tulevat mielisairaiksi ja aikuisena ovat täysin moraalittomia, selkärangattomia, edesvastuuttomia ja aikaansaamattomia narsisteja.

Sanotaanko näin, vapaalla kasvatuksella saadaan pojat sellaisiksi kuin tytöt ovat luonnostaan.

Vapaan kasvatuksen lapset ovat uhreja, joilta on otettu ihmisyys ja elämän kalliit arvot pois.

Niin. Miehen suvussa on masennusalttiutta. Veli masentunut, sisar ja sisaren lapsista yksi. Miehellänikin on ollut masennuskausi, nyt ok. Yhdellä lapsistamme on masennusdg, tosin taustalla myös koulukiusaamista.

Olen lapseni kanssa erittäin läheisissä väleissä ja olemme voineet keskustella perusteellisesti hänen tunteistaan ja siitä, miten tulkitsee kotimme ilmapiirin, minut ja isänsä. Mitään syytä kotioloissa ei kuulemma ole, vaikka olen kannustanut häntä olemaan kriittinen. Olisi HYVÄ, jos löytyisi jotakin, johon voisi puuttua ja pyrkiä korjaamaan omia toimintatapoja. Mutta kun ei.

Mutta niin se on, masennukseen ja moniin muihinkin mielen sairauksiin/ongelmiin liittyy geneettinen alttius. Varmaan laukaiseva tekijä on jokin ympäristö/kotitekijä, mutta siinä missä ns. terveissä perheissä voi olla paljon isompia ongelmia ilman, että kukaan sairastuu, masennusalttiissa perheessä masennutaan.

On siten aika kurjaa, että sivulliset katsovat voivansa tuomita ja haukkua perheitä, joissa on masennusta tai muita mielen häiriöitä. Perheissä kun ei välttämättä ole sen isompaa vikaa kuin missään muussakaan (kukaan tietysti ei ole täydellinen).

Ja kannattaa oikeasti miettiä, mitä hyötyä on, jos yleisesti aletaan ajatella niin, että "jotain traumaattista siellä perheessä on kumminkin". Edesauttaako se sitä, että lapsen oirehtimiset otetaan todesta ja viedään hänet hoitoon - vai johtaako se siihen, ettei apua uskalleta hakea? Miettikää.

Kumminkin lapsen olosuhteita hoidossa sitten käydään lävitse suurennuslasilla, kuten oikein onkin. Se kotiolojen ruotiminen on ammattilaisten, ei sivullisten hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Kumminkin lapsen olosuhteita hoidossa sitten käydään lävitse suurennuslasilla, kuten oikein onkin. Se kotiolojen ruotiminen on ammattilaisten, ei sivullisten hommaa.

Ei tietenkään juoruamistyyppinen urkkiminen ole ookoo. Mutta noin muuten usein niiden sivullisten homma nimenomaan on herätellä huomaamaan, että nyt ei asiat ole normaalilla tolalla. Minulla on läheinen nuori aikuinen, joka olisi selvästi ammattilaisavun tarpeessa. Mutta tyypilliseen tapaan kynnys lähteä sellaiseen on korkea. Kyllä siinä asioista keskustellessa tulee väkisinkin ruodittua ne lapsuuden kotiolotkin, vaikka sivullinen olenkin. Toivon vain, että joku näistä keskuteluista saa läheiseni hakeutumaan lääkäriin ja hän pääsisi vähitellen elämään vähemmän synkkää elämää. Pakottaahan en voi, kun aikuisesta ihmisestä on kysymys.