Lue keskustelun säännöt.
Palstapsykologit! Miksi olin näin harhainen lapsena?
27.12.2016 |
Valehtelin paljon. Luulin että valheista tulee totta, jos uskon niihin tarpeeksi paljon, enkä välillä edes erottanut mikä oli keksittyä ja mikä totta. Tämän ansiosta olin mm. ihan varma, että pystyisin korottamaan kouluarvosanojani myöhemmin. Siis ihan peruskoulun arvosanoja, uskoin että voisin vaan kävellä luokkaan tai ilmoittautua kouluun myöhemmin jos jokin aine menisi huonosti. Tämän takia en sitten panostanut niihin aineisiin, jotka ei kiinnostaneet. Luulin myös joitain unia tosiksi.
Luulin että en ollut samalla tavalla elossa kuin muut, ja että kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen mitä tein. Enkä ymmärtänyt että tekoni vaikuttivat muihin, enhän minä ollut olemassa samalla tavalla. Ajantajuni oli todella huonoa, ja minkä luulin olevan 5min saattoikin olla tunti.
Jossain vaiheessa tuo meni ohi. En vieläkään ymmärrä miksi tai miten. Nuo ajat vaikuttavat jonkun muun tekosilta, että olisin vain seuraillut vierestä.
Kommentit (28)
Kuulostaa tutulta.
27-vuotiaana diagnosoitiin ADHD ilman tyypillistä hyperaktiivisuutta. Olen myös ainut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain lapsuusajan skitsofreniaa? Huomasiko kukaan aikuinen tätä "outouttasi"?
En todellakaan ole asiantuntija aiheesta mutta voisiko nuo mennä johonkin dissosisaatiohäiriön piikkiin? Kuulostaa kyllä ikävältä:(
Mielenkiintoinen aihe. Toivottavasti joku ammattilainen vastaa.
Psykologiasta sen enempää tietämättä tulee mieleen, että lapsilla todellisuus ja kuvitteellinen menevät usein sekaisin jonkin verran. Vakavampaa sitten ovat esim. dissosiaation kaltaiset tilat, joissa mieli puolustautuu esim. juuri siten, että todellisuus ja mielikuvat sekoittuvat. Mutta dissosiaatio taitaa useimmiten olla seurauksena jostakin traumaattisesta kokemuksesta.
Hienoa, että olet päässyt eroon noista oireista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta.
27-vuotiaana diagnosoitiin ADHD ilman tyypillistä hyperaktiivisuutta. Olen myös ainut lapsi.
Hei, yksi mt-puolella työskentelevä tuttuni on kerran sanonut että vaikutan ADD tapaukselta, mutta en ajatellut että se aiheuttaisi noin rajuja oireita lapsuudessa ja koen pärjääväni nyt aikuisena ihan hyvin. Kerro lisää, saitko selville miksi/miten se aiheuttaisi tuollaista käyttäytymistä lapsuudessa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samanlaista, mutta minä ajattelen vaan sen liittyvän siihen että olen hyvin luova ihminen. Pystyn vielä aikuisenakin uppoutumaan poikkeuksellisella tavalla mielikuvitusmaailmoihin ja olen hyvin herkkä ja intuitiivinen. Nykyisin toki osaan hallita käytöstäni niin etten valehtele tai suorita erikoisia "rituaaleja" tms, mutta kyllä vieläkin tavallaan koen eläväni jotenkin ulottuvuuksien välissä, jossain elossa olevien ja jo edesmenneiden ulottuvuuksien välillä, pystyen näkemään molempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollekin 3-vuotiaalle tuollainen on vielä normaalia, erikoista on se että sulla kesti vastaavaa kouluikään asti.
Tuon perusteella nyt on vaikea sanoa mitään. Kerro lisää, minkäikäinen olit kun nämä "harhat" alkoi? Minkäikäisenä loppui? Millainen lapsuudenperhe? Miten sinua kohdelitiin? Väkivaltaa? Kaltoinkohtelua? Heitteillejättöä? Muita traumaattisia kokemuksia/menetyksiä? Miten sinulla menee nyt? MInkäikäinen olet? Oletko opiskellut? Sijoittunut työelämään? Miten ystävien kanssa menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon perusteella nyt on vaikea sanoa mitään. Kerro lisää, minkäikäinen olit kun nämä "harhat" alkoi? Minkäikäisenä loppui? Millainen lapsuudenperhe? Miten sinua kohdelitiin? Väkivaltaa? Kaltoinkohtelua? Heitteillejättöä? Muita traumaattisia kokemuksia/menetyksiä? Miten sinulla menee nyt? MInkäikäinen olet? Oletko opiskellut? Sijoittunut työelämään? Miten ystävien kanssa menee?
Noita harhoja oli aina ihan pienestä noin peruskoulun loppuun saakka. Tuon jälkeen on sumuinen aikakausi, ja siitä alkaa lukio ja se, minkä lasken nykyiseksi elämäkseni.
Ainoa varsinainen traumaattinen kokemus ei tapahtunut minulle, vaan näin kun naapurin pariskunta tappeli. Tämä riita päättyi ambulanssin tilaamiseen ja sairaalareissuun toiselle osapuolelle. Kukaan ei kuollut, mutta se oli rajua nähtävää lapselle. Sitten on pari toista juttua, joiden tapahtumisesta en ole edes varma. Kyseessä saattaa olla unia tai valemuistoja. Kaikki läheiset sukulaiseni ovat elossa, ja vanhempani yhdessä.
Olen nyt parikymppinen. Opiskelen parhaillaan, ja kavereita löytyy. Suhteeni perheeseeni on ihan hyvä. Ainoa nykyinen "oireeni" on se, että väsyn välillä todella nopeasti. Ja uneni ovat välillä todella todentuntuisia. Ap
En osaa muuta sanoa kuin että kuulostaa hyvältä ja terveeltä, että pystyt nyt analysoimaan itseäsi jälkikäteen noin järkevästi. Kokmastasi voi olla elämässäsi myös hyötyä, pystyt ehkä paremmin ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tunnetiloja ja myös erottelemaan outoja ja normaaleja asioita ja ilmiöitä toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia unia ja valemuistoja ne pari juttua oli? Jotain erikoista tuossa on. Maagista ajattelua jne. Kuulostaahan se siltä, että jotain häikkää voi olla sinulle tapahtunut lapsuudessa. Onko sisaruksia ja ollaanko suvussa minkälaista porukkaa? Millaiset vuorovaikutussuhteet siellä vallitsee?
Olet kyllä senverran nuori, että jos suvussa tai perheessä onkin ollut jotain hämärää touhua, et välttämättä käsitä sitä vielä.
Minä olin kans kuin sumussa lapsuuden (omassa maailmassa). Mulla on vahva sisäinen maailma ja kuvittelin tavallaan, että ole mukana menossa. Vaikka siis oli koko ajan sivusta katsoja.
Olen puhelias introvertti ja sosiaalinen vain turvallisessa seurassa. En jaksa enkä OSAA small talkkia.
Lapsuuteni oli hirveä - henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Isä oli ok, mutta siis väkivaltainen.
Kukaan ei koskaan kehunut mua - en varmaan ollut sen arvoinen (siis kaikkia pitää kehua edes jostain). Siskoihin ja äitiin verrattuna olin se ruma ja äitini ei ollut edes kaunotar (mutta omasta mielestään kyllä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta.
27-vuotiaana diagnosoitiin ADHD ilman tyypillistä hyperaktiivisuutta. Olen myös ainut lapsi.
Hei, yksi mt-puolella työskentelevä tuttuni on kerran sanonut että vaikutan ADD tapaukselta, mutta en ajatellut että se aiheuttaisi noin rajuja oireita lapsuudessa ja koen pärjääväni nyt aikuisena ihan hyvin. Kerro lisää, saitko selville miksi/miten se aiheuttaisi tuollaista käyttäytymistä lapsuudessa? Ap
Mä olen myös ADHD, eli hyperaktiivisuutta on vielä näin aikuisenakin. Mutta mulla ei ole ollut mitään tuollaista, enkä tiedä muitakaan, joten olisiko tuo sitten enemmän just ADD- tyypeille tyypillistä? Siinähän kuitenkin ollaan paljon enemmän "haaveissaan", kuin ADHD:ssa, jossa taas ei ehdi edes ajatella, kun on jo toiminut.
Itsekin olin aika sekaisin lapsena mutta se johtui siitä että vanhempani uskoivat vahvasti "henkimaailmaan" ja olivat koko ajan aistivinaan jotain kummituksia kodissamme ja näistä sitten kerrottiin värikkäästi myös lapsille. Paholaisella myös peloteltiin ihan kiitettävästi. Ei ihme että pikkulapsen mieli oli sekaisin. Näin kammottavia painajaisia jatkuvasti, pahimmat muistan vieläkin yksityiskohtaisesti vaikka olin tuolloin alle kouluikäinen.
Henkistä pahoinpitelyä tuo oli. Vasta teini-iässä aloin tajuta miten harhaisia vanhempani ovat.
Onko sulla ollut väkivaltaiset/pelottavat/lyttäävät/tunnekylmät vanhemmat? Olin vähän samantapainen lapsena ja nyt ymmärrän, että piilouduin omaan mielikuvitusmaailmaani pakoon kamalia vanhempiani, etenkin uhkaavaa isääni. Mulla on myös diagnosoimaton ADD.
Kuulostaa siltä, että kehityit kognitiivisilta kyvyiltäsi joiltain osin tavallista myöhemmin. Nuo vaiheet tosiaan ovat normaaleja nuoremmille lapsille. Kannattaa tutustua aiheeseen esim. ihan lukion psykologian kirjoista. Syitä voi olla paljon erilaisia.
Mullekin tuli mieleen pakeneminen mielikuvitusmaailmaan. Mutta jos on ollut tavallinen perhe eikä mitään traumaattista...vaikeaa mutta mieleenkiintoista:) tosin eräs psykologi sanoi että kun se normaalin ja epänormaalin raja on kovin häilyvä varsinkin jos lapsista puhutaan:)
Hui, kuulostaa pelottavalta. Enpä ole ikinä lukenut vastaavaa.