Onko potkut koskaan koituneet sinulle onneksi?

Eipä kyllä ole.

Kyllä vaan. Sain kenkää syksyllä ja olin siitä todella ahdistunut. Pääsin muutamaan työhaastatteluun, mutta ei tärpännyt ja olin todella stressaantunut ja masentunut. Vähän ennen joulua pääsin haastatteluun sellaiseen työpaikkaan, mihin en uskonut pääseväni, mutta hain silti, koska olen unelmoinut kyseisestä työstä. Sain työn ja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, palkkaakin maksetaan enemmän kuin edellisessä paikassa.

Sain potkut helmikuussa. Ei työvelvoitetta, joten palkka juoksi neljän kuukauden ajan. Tein kolme työhakemusta, joista yksi tärppäsi ja elokuussa aloitin uuden työn n. 50% suuremmalla palkalla entiseen verrattuna. Ilman yt-jutskaa nyhjäisin varmaan vieläkin vanhassa duunissa.

Sain laittomat potkut ja pääsin uuteen työpaikkaan jossa parempi palkka, paremmat työajat ja paremmat edut.

On. Sain kenkää YT-neuvotteluissa, oli puolen vuoden irtisanomisaika ilman työvelvoitetta eli palkallinen "loma". Ekana työttömyyspäivänä sain puhelinsoiton työkkäristä, että saavatko esitellä minut yritykselle, jolla on "hiljainen haku". Annoin luvan ja viikon päästä aloitin unelmieni työpaikassa, johon on alle kilsan työmatka. Entinen paikka oli toisessa kaupungissa 50 kilsan päässä. Tästä on jo yli 6 vuotta aikaa.

Sain potkut v. 2013. Tuntui että se oli maailmanloppu ja putosin tyhjän päälle. Lopulta päädyin hakemaan opiskelemaan alaa jonne olin ajatellut hakevani jo vuosia aiemmin, mutta sain "yllätys"vauvan ja opinnot lykkääntyi. Pääsin ensimmäisellä yrityksellä sisään.

Nyt on kolme vuotta opintoja takana, vuosi jäljellä. Ala tuntuu todella omalta ja koko perheen elämänlaatu on parantunut kun äiti ei ole enää väsynyt, kiukkuinen ja elämäänsä kyllästynyt.

Jälkeenpäin ajateltuna vihasin työtäni, mutta kantti ei olisi riittänyt hypätä tuntemattomaan. Olen onnellinen että sain kenkää!

Sain kenkää joulukuussa 2013. En ole vieläkään saanut töitä lukemattomista hakemuksistani huolimatta. Olen opiskellut parissakin paikassa ja keväällä valmistun yamk-tradenomiksi. Työpaikan kun vielä saisin! Hartain toiveeni. Muuten kyllä olen ollut elämääni minellakin tasolla tyytyväisempi kuin edellisessä työssä ollessani. Raha on ainut ongelma.

En tiedä, kun en voi tietää millaista elämäni olisi ollut jos en olisi saanut potkuja. Mutta huonosti ei käynyt: vastoin odotuksiani seuraava työpaikkani oli mahtava. Luulin että joutuisin tinkimään elämänlaadustani, kun työmatka oli paljon aiempaa pidempi eikä ala tuntunut yhtään hohdokkaalta, mutta viihdyin todella hyvin yli kymmenen vuotta ja sain tilaisuuksia kokeilla uusia tehtäviä joiden myötä on sitten avautunut taas uusia ovia.

Vilpittömästi voin tähän sanoa, että kyllä. Tai en varsinaisesti saanut potkuja, siirrettiin paskamaisempii töihin vain, kun haluttiin näyttää, ettei palveluksiani tarvita ja että en viihdy niissä töissä. Olin arvostellut kitkerin sanoin johtoa ja ei löytynyt irtisanomisperusteluja. Työnantajan laskelmointi kannatti, sanouduin irti. Vitutti ankarasti ja tietysti hyvän palkan menetys tuntui. Siinä kiukkuadrenaliinissa sain sitten tarmonpuuskan, lähdin opiskelemaan pitkään haaveilemaa alaani ja siinä sivussa hankin duunipaikan ihan toiselta alalta. Paremmin ei olisi voinut käydä. Valmistuin nopeasti, velattomasti ja minula oli ja on edelleen kaksi uraa, joissa menestyn. Toinen on päätyöni ja toinen harrastus ja sivutuloni.

Ja kuin jostain hvtin siirappisesta leffasta: se duunipaikka, joka fudut antoi, ajautui konkkaan - huonon liikejohtamisen takia. Lähdin ajoissa, ehdin luoda itselleni ammatit ja suhteet ennen suurta lamaa ja olin vielä kaiken lisäksi oikeassa. Kaikille ei valitettavasti näin käy, ei tule mitään hyvitystä, ei oikeassa olemisesta tai potkuista. Olen onnekas - tässä asiassa.

On kaksi kertaa, mutta aluksi en tajunnut, kun olin sokissa.

Yhteistä molemmissa työpaikoissa oli huono johtaminen ja työpaikkakiusaaminen. Olin uusi työntekijä, johon oli helppo purkaa oma pahaolo, kun heillä ei ollut munaa sanoa esimiehelle suorat sanat. Alisuoriuduin kiusaamisen takia, mutta tästä syyllistettiin lisää.

Opinpahan lähtemään noista tilanteista tarpeeksi ajoissa ja hakemaan uutta työtä tarpeeksi ajoissa, eikä vasta sopparin loppumisen jälkeen. Silloin uuden työn saaminen on paljon vaikeampaa, kun rekrytoijat automaattisesti olettavat, että mussa on pakostikin jotain pahasti vialla, kun on kahdessa paikassa käynyt samoin. Ei elämä ole niin mustavalkoista.

Minut irtisanottiin ammatillissti mielenkiintoisesta mutta huonosta työpaikasta (kiusaamista mm., irtisanomismenettelykin oli outo ja yritettivät savustaa ulos). Taustaa: Minulla oli takana jo pari määräaikaista työsuhdetta ja mikään työpaikka ei olllut ollut se oikea. Elämäni oli yksinäistä.

Tämä työsuhteen päättyminen ei kuitenkaan tuntunut missään sillä olin pari kuukautta sitten tavannut elämäni rakkauden, ensirakkauden. Se työttömyysaika oli ihanaa aikaa ja tuli juuri oikeaan aikaan elämässäni. Hän oli silloin opiskelija, elämä ja työpaikat vasta edessäpäin, täynnä intoa. Innostuin päivittämään tutkintoni ja hän auttoi yliopisto-opiskelun opettelemisessa. Samalla sain päivitettyä viimeisimmän tietotaidon alaltani ja sain töitä. Työ oli parempi kuin aikaisemmat. Ilman irtisanomista en olisi päässyt tutustumaan mieheeni paremmin (tarkoitan tällä sitä että työssäkäyvät näkevät toisiaan enemmän lomilla, me pystyimme juttelemaan päivät pitkät toistemme kanssa työttömyys/opiskeluaikana), en olisi koskaan kehittynyt työssäni, en saisi kantaa maisterin titteliä, en olisi päässyt elämään uudelleen opiskelijan elämää, olisin jämähtänyt samaan työpaikkaan enkä olisi paremmassa työssä jossa on taas uudet kasvot ja uudet kuviot.

Puolisolla kävi niin. Sai viime keväänä kenkää, 2kk:n irtisanomisajalla ilman työssäolovelvoitetta, ja sopi viikon sisällä töistä toisessa firmassa paremmalla palkalla ja tittelillä mukavammasta työyhteisössä jossa joustavammat työskentelymahdollisuudet (esim. etätyö). Oli aiemminkin hakenut töitä tuosta uudesta firmasta mutta silloin eivät "hakeneet ketään", nyt kai katsoivat että jos meinasivat hänet saada niin pakko "napata" ennen kuin sitoutuu uuteen paikkaan. Sai uutta työsuhdetta sopiessa kaupanpäällisiksi palkallista lomaa kesäksi ja työ sovittiin alkamaan 6 viikkoa edellisen päättymisestä: jäi hyvin aikaa tehdä kylppäri- ja khh-remppa itse ja edellisen paikan rahana maksetut lomat auttoi asiassa :)

Tuossa oli paljon hyvää, mut ihan parasta on se mukavampi, joustavampi työyhteisö, jossa mies tuntuu viihtyvän.