Onko mielestänne moraalisesti oikein iskeä perheellinen mies?

Minua on yrittänyt iskeä puoli vuotta eräs perheellinen mies.

Ei ole tarkoitustakaan vehdata sen kanssa, mutta huvikseni päätin testata pettääkö vielä jos tilaisuus tulee.

Eilen höystin kunnolla ja tulin siihen tulokseen että kappas, kylän tunnetuin häntäheikki on aikuistunut! (Ainakin jollain tasolla, ei tollanen viestittelykään kovin järkevää oo. Mutta ainakaan ei konkreettisesti lähe.)

Onnea tälle naiselle, sullon näköjään hyvä vaikutus, ei äijjääs ennen nykyiset estänyt :)

PS. Ennenkuin lynkkaatte niin oisin jollain ilveellä luistellut tilanteesta jos olisikin ollut tulossa. En minä sitä ois nainu :)

Valitettavasti pettäjä on aina sitä. Tutustuin nykyiseen mieheeni hänen pettäessä kumppaniaan, heillä ei lapsia. Oli pettänyt jo ennen minua useasti. He kuitenkin vasta minun takiani erosivat ja me menimme umpirakastuneina naimisiin ja lapsia. Ja sitten mies petti, ylläri. Pakko oli myöntää että kyllähän tämän sisimmässäni tiesin tulevaksi. En voi sanoa etteikö olisi "kannattanut" koska rakastan lapsiani ja mies mahtava isänä mutta voisihan sitä ehkä nyt vanhempana ja viisaampana miettiä uudestaan miten toimii.

Vierailija kirjoitti:

Jos onnistut siinä niin jonkun matkaanhan se mies olisi kuitenkin lopulta lähtenyt, joten miksi ei sitten sun? Sen sijaan mikä on väärin, on tulla "vahingossa" raskaaksi perheelliselle rakastajalleen. Paneskelun vuoksi ei ole syytä pilata lasten ja aikuisten loppuelämää. Sairasta itsekkyyttä kun tässä maassa ei ole pulaa lapsettomista miehistä.

Miten niin? Eihän perheellistyminen tarkoita epätoivoista kiinnostumista kenestä tahansa, joka silleen vinkkaa. Eli jos saat perheellisen iskettyä, se on tasan tarkkaan sinun vikasi.

Olen 4-kymppinen perheenäiti ja kiinnostunut yhdestä miehestä. Ihan ihmisenäkin, mutta en näe yhteistä tulevaisuutta. Mies on jo 62-vuotias, varmaan vaimokin on, en tiedä ovatko onnellisia. Haluttaisi saada siltä mieheltä hiukan seksiä ja jatkaa sitten omaa elämää. Vaimo ei siinä mietitytä hirveästi, kun on jo niin vanha. Mutta en tee sitä, koska en ole ollenkaan varma, kelpaisinko kyseiselle miehelle. Ja varmaan helpommalla pääsee, kun etsii jonkun vapaan, jos joku haluaisi naida minua. Oma mies nai, mutta ei sytytä.

En oikein usko sitä kun sanotaan että toisen parisuhdetta ei voi rikkoa, että se rikkoutuu siinä olevien toimesta. Ulkopuolinen henkilö voi olla se kriisi, johon parisuhde rikkoutuu. Ja paras tapa saada joku kiinnostumaan itsestä, on kiinnostua hänestä ja näyttää se.

Suurin vastuu on tietenkin varatulla itsellään, mutta kyllä itse naisena tiedän että pystyn saamaan miehen kiinnostumaan itsestäni. Se on silloin minä, joka sen tapahtumaketjun käynnistää. Ja ihmisellä on aina vastuu tekemisistään ja on turha kuvitella että omat tekemiset ei vaikuta muihin.

Minua petettiin tosi nuorena ja silloin sen takia erottuani päätin kostaa koko maailmalle. Minua silloin pettänyt mies oli ollut siihen asti ainoa seksikokemukseni ja olin aivan sekaisin.

Päätin hankkia lisää kokemuksia randomisti kohtaamiltani miellyttäviltä ja komeilta miehiltä, mukaan mahtui myös varatttuja. Ei ollut vaikeaa, yksikään ei kieltäytynyt. Tätä jatkui pari vuotta kunnes rauhoituin. Oma käytös oli tietenkin erikoista, oikeasti olisin ollut puheterapian yms. tarpeessa. Sen opin että miehen kuin miehen saa kaunis nuori nainen mukaansa yhden illan juttuun ainakin. Tämän episodin jälkeen olen ollut vakituisessa parisuhteessa ja itse en ole koskaan pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti pettäjä on aina sitä. Tutustuin nykyiseen mieheeni hänen pettäessä kumppaniaan, heillä ei lapsia. Oli pettänyt jo ennen minua useasti. He kuitenkin vasta minun takiani erosivat ja me menimme umpirakastuneina naimisiin ja lapsia. Ja sitten mies petti, ylläri. Pakko oli myöntää että kyllähän tämän sisimmässäni tiesin tulevaksi. En voi sanoa etteikö olisi "kannattanut" koska rakastan lapsiani ja mies mahtava isänä mutta voisihan sitä ehkä nyt vanhempana ja viisaampana miettiä uudestaan miten toimii.

Siis kehut vielä tällaista tyyppiä? Aina sitä vaan jaksaa yllättyä siitä, miten helppoja naiset loppuviimeksi on.

mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti pettäjä on aina sitä. Tutustuin nykyiseen mieheeni hänen pettäessä kumppaniaan, heillä ei lapsia. Oli pettänyt jo ennen minua useasti. He kuitenkin vasta minun takiani erosivat ja me menimme umpirakastuneina naimisiin ja lapsia. Ja sitten mies petti, ylläri. Pakko oli myöntää että kyllähän tämän sisimmässäni tiesin tulevaksi. En voi sanoa etteikö olisi "kannattanut" koska rakastan lapsiani ja mies mahtava isänä mutta voisihan sitä ehkä nyt vanhempana ja viisaampana miettiä uudestaan miten toimii.

Siis kehut vielä tällaista tyyppiä? Aina sitä vaan jaksaa yllättyä siitä, miten helppoja naiset loppuviimeksi on.

mies

Kyllä paska aviomies voi olla lapsille hyvä isä.

Musta kysymyksen asettelu on jo vähän vääristynyt. Ihan niin kuin nainen olisi aina se aktiivinen osapuoli ja mies vaan joku passiivinen olento. En ylipäätään pidä koko varattu-käsitteestä. Ei länsimaisen avioliiton tai parisuhteen pitäisi enää olla mikään omistussuhde, vaan kahden aikuisen ihmisen sopimus siitä, että eletään yhdessä samassa taloudessa. Monesti sopimus sisältää myös ehdon, ettei muita intiimejä suhteita saa olla.

Jokainen on vastuussa omasta parisuhteestaan, ei kukaan ulkopuolinen henkilö. Jokaisessa lähipiirissä tietämässäni "toinen nainen" tapauksessa sama kaava on toistunut: On menty hyvin nuorina yhteen, perustettu perhe opiskelujen päätyttyä ja mies on lähtenyt toisen naisen matkaan kun lapset ovat n. 10v ikäisiä. Kaikissa noissa tapauksissa se mies on ollut tyytymätön parisuhteensa tilaan ja osa on rampannut vaimonsa kanssa parisuhdeterapiat yms. Mutta ei niistä terapioista ja "romanttisista" viikonlopuista ei paljonkaan apua ole, jos se kumppani tuntuu sillä hetkellä väärältä ja ainoa yhdistävä tekijä tuntuu olevan asuntolaina ja lapset. Miehet pelkäävät muutosta ja edelleenkin on vallalla käsitys, että mies on jotenkin paha ihminen, jos se jättää perheensä. Sitten siinä huonossa liitossa roikutaan ja kaikki liikenevä aika vietetään töissä tai harrastuksissa koska kotona ei huvita olla. Kunnes törmätään naiseen, joka kolahtaa, johon rakastutaan ja jonka kanssa halutaan viettää aikaa. Sittenkään mies ei jätä perhettään vaan rinnakkaissuhdetta pyöritetään joskus pitkiäkin aikoja, kunnes siitä jäädään vaimolle kiinni "ihan vahingossa", vaimo ottaa tietty pultit, jolloin vaimolle valehdellaan, että ei se toinen mitään merkkaa ja että lopettaa rinnakkaissuhteen. Suhdetta ei lopeteta vaan joko muututaan varovaisemmaksi tai sitten jäädään tass "vahingossa" kiinni niin monta kertaa, että vaimo hakee eroa. Näin mies saa uskoteltua itselleen, että ei ole perheenrikkoja koska vaimo teki päätöksen ja lähipiirikin kuluttaa energiansa sen toisen naisen haukkumiseen. Ja jokaisessa hyvin tuntemassani tapauksessa mies on selkeästi onnellisempi uuden kumppaninsa kanssa, vaikka suhde olisikin kestänyt jo huomattavasti pidempään kuin sen alkuperäisen kanssa. Itse olen ajatellut sen johtuvan siitä, että kun kuitenkin on olemassa se perhe, niin minkään "ihan kivan" vuoksi sitä ei haluta hajottaa vaan täytyy tuntua siltä, että kyseessä on "se oikea". Tosin, tiedän myös tapauksen, jossa vaimo siesi mieheltään sen rinnakkaissuhteen ja mies jäi vaimonsa luo. Ja mies harmittelee vielä yli kymmenen vuotta myöhemminkin, että miksi ei sillon lähtenyt. Sekoilee nykyään ihan urakalla alkoholin ja viraiden naisten kanssa, leikkii jotain ihme marttyyria, jolla oikeuttaa sekoilunsa, mutta ei eroa koska "miehen ei kuulu jättää perhettään".

Eli suomeksi: nainen voi mun puolesta ihan vapaasti ilmaista kiinnostuksensa myös varattua miestä kohtaan ja on täysin miehin vastuulla, mitä asian kanssa tekee. Mitään "viehätysvoimantestaus"-peliä en hyväksy, siis että yritetään iskeä varattu mies vain siksi, että se on varattu,ilman aitoa kiinnostusta ihmistä kohtaan. Joskus se toisen ihmisen ilmestyminen kuvioihin toimii myös herätyksenä. Meillä jokaisella kun on vaan tämä yksi elämä niin ei soisi kenenkään viettävän sitä paskassa parisuhteessa vain velvollisuudentunteesta.

Ja selvennyksenä, elän itse avioliitossa ja meistä kumpikin oli vapaita kun tapasimme. Eli en ole "vampannut" kenenkään miestä vaan eron kakkosvaiheestakin oli yli vuosi aikaa kun tapasimme...

Ei se ole mikään joko tai-että kumpi tekee väärin.Sekä varattu mies että toinen nainen tekevät MOLEMMAT väärin.Kertoo näiden ihmisten moraalista ja lapsellisuudesta.Ovat jääneet jonnekin pikkulapsen tasolle henkisessä kehityksessä-minun mielihyvä ennen muita.

Eikö ap osaa kuvitella itseään sen petetyn naisen(tai miehen) osaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu kokonaan miehellä, joka joko antaa vietellä itsensä tai sitten ei?

Suhde on aina "kahden kauppa" eli ei voi syyttää vain toista.

Vierailija kirjoitti:

On miehen lapsia kohtaan väärin viedä heiltä perhe-elämä. Ei ne oikeesti halua mitään äitipuolta.

Joku nainen vaan tulee ja aseella uhaten kaappaa lapsilta isän? Ok. Näin siis ne uusioperheet on saanut alkunsa.

On moraalisesti väärin. Jos ystäväni yrittäisi miestäni ja ei onnistuisi, en tosiaan ajattelisi että "okei kaikki hyvin, mitään väärää ei ole tapahtunut kun mies pysyi kerran uskollisena".. Kyllä ihmettelisin "ystäväni" toimia ja ei varmaan hänen seuransa enää kiinnostaisi. En voisi ikinä yrittää varattua miestä (mikäli siis tiedän miehen olevan varattu), vaikka olisi unelmieni mies. Se vaan on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap osaa kuvitella itseään sen petetyn naisen(tai miehen) osaan?

Jos mies on pettääkseen niin pettää. Joko apn tai jonkun muun kanssa. Minkälaisten aivottomien ukkojen kanssa olette naimisissa? Sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja päätösvaltaa omista haluistaan?

Perheellistä miestä on aika helpokin vietellä, varsinkin jos pieniä lapsia perheessä. Yleensä silloin vaimokin on väsynyt ja kulahtanut ja kiukkuinen ja voi tuntua mahtavalta, kun kaunis nainen antaa huomiota. Vähän niinkuin saisi taas uuden alun. Mutta se joka miestä viettelee ja haluaisi enemmänkin kuin pelkkää seksiä, sen kannattaa muistaa että mitä todennäköisimmin mies lopulta valitsee perheensä. Jos ei valitse, kannattaa muistaa että koko perhee seuraa teitä teidän uuteen elämään (avierosta kriiseilevät lapset ja niin, se ihana ex-eukko). Jos taas mies jättää kaiken taakseen uuden naisen takia, kannattaa miettiä mitä se sulle tekee.

Joten aika pirun monta hyvää syytä jättää perheellinen rauhaan!

Ketjusta näkee taas sen että naisilla ei ole moraalia, vain kannusteiden ja rangaistusten luoma käyttäytymismalli. Kuten lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään joko tai-että kumpi tekee väärin.Sekä varattu mies että toinen nainen tekevät MOLEMMAT väärin.Kertoo näiden ihmisten moraalista ja lapsellisuudesta.Ovat jääneet jonnekin pikkulapsen tasolle henkisessä kehityksessä-minun mielihyvä ennen muita.

Niin, että jos mies on joskus päättänyt mennä naimisiin ja hankkia mukuloita nuoruudenhairahduksensa kanssa ja tajuaa vasta möhemmin törmättyään "toiseen naiseen", mitä kahden ihmisen välinen rakkaus voi oikeasti olla, niin miehen pitää jatkaa onnettomassa liitossaan vaimon ja lasten edun nimissä? Viis omista tunteista ja siitä, että voi itse pahoin nykyisessä suhteessa. Miksi vaimon ja lapsien mielihyvä on tärkeämpi kuin miehen ja tämän toisen naisen? Ja kun ei se lapsuuskaan aina niin auvoista ole perheessä, josta puuttuu vanhempien välinen rakkaus. Joskus asioiden ymmärtämiseen vaaditaan se ulkopuolinen herättäjä. Itsekin elin pitkään liitossa miehen kanssa, jonka kanssa arki oli helppoa ja ihan mukavaakin, mutta mitään intohimoista rakkautta siinä liitossa ei koskaan ollut. Oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni, joten en tiennyt paremmasta. Mies ihastui lopulta toiseen ja erottiin. Tokihan se eroaminen aluksi kirpaisi, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se oli oikea ratkaisu ja sen jälkeen olen löytänyt itsekin sen intohimoiseen rakkauteen perustuvan suhteen. Ilman sitä toista naista asuisimme pahimmassa tapauksessa exän kanssa vieläkin yhdessä. Koska oli ihan mukavaa ja kummallakin omat harrastuksensa, niin kumpikaan tuskin ois jaksanu järjestellä mitään eroa. Vaikka aluksi tunsinkin katkeruutta, jopa vihaakin sitä toista naista kohtaan, niin nykyään päälimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Ilman ko. naista tuskin olisin yhdessänykyisen aviomieheni kanssa. :)

Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän 🎯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ap osaa kuvitella itseään sen petetyn naisen(tai miehen) osaan?

Jos mies on pettääkseen niin pettää. Joko apn tai jonkun muun kanssa. Minkälaisten aivottomien ukkojen kanssa olette naimisissa? Sellaisten joilla ei ole omaa tahtoa ja päätösvaltaa omista haluistaan?

Ei vaan sellaisten joka ei rakasta sitä kumppaniaan tarpeeksi. Miksi kuvittelet, että tuossa olisi aivoista kysymys? Silti toinen voi haluta, että suhde pysyy koossa. Koska mies on niin luvannut, niin mikä oikeuttaa hänet sen pettämällä rikkomaan?