Lue keskustelun säännöt.
Lisääntynyt alkoholinkäyttö ja siitä seurannut omituinen juttu...
26.12.2016 |
Tää omituinen juttu on ollut se, että koen halua lopettaa. Ja kuitenkaan en halua. Mutta en tiedä kumpaa haluan enemmän. Kuulostaako tämä kenestäkään muusta (juoposta) tutulta? Haluaisin olla toisenlainen ihminen, mutta jos se tarkoittaa, ettei voi juoda, niin en tiedä kumpi haluan olla.
Alkoholin käyttöni on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt selvästi, vaikka muutoinkin olen kausittain juonut enemmän. Juon toisinaan myös silloin, kun en välttämättä koe varsinaista halua tai tarvetta juoda, mutta juon jotenkin pakonomaisesti, koska voin juoda. Juon ikään kuin "varalta" (minkä, en tiedä). Ja käytän lähes jokaisen tekosyyn juodakseni, vaikka määrät eivät olisikaan suuria. Kotona ei voi olla yhtään alkoholia, koska juon sen heti. Ostin jouluksi kahdesti viiniä, ja join molemmat ostoiltana (eli jee, selvä joulu). Ja jos toisinaan en juokaan, vaikka voisin, niin koen siitä suurta tyydytystä, ikään kuin se todistaisi, että eihän minulla mitään alkoholiongelmaa ole. Kuitenkin se on mielessä silloinkin. Ja vaikka kertamäärät eivät olisi suuria (mitä ne usein kuitenkin ovat), niin eniten on alkanut inhottaa se, miten paljon alkoholi viehättää minua. Rakastan alkoholia ja rakastan humalaa.
Mietin juomista todella paljon ja todellakin käytän lähes jokaisen mahdollisen hyväksyttävän syyn juoda, edes vähän (huomaa, nytkin selittelen: "en minä aina vedä perskännejä!"). Töissä eräs puhui, miten oli ollut hauska käydä ostamassa joululahjoja, kun oli miehensä käynyt terästetyllä glögillä ensin. Kuinka minä tulkitsin sen? Menin samana päivänä töiden jälkeen juomaan nopeasti kaksi nelosta, koska sit on kivempaa ostella lahjoja ja hei, näin ne muutkin tekee, ne normaalilla tavoin alkoholia käyttävät. Samalla toki ostin kotiinkin juomista ja sitä ei tarvinnut itselleen edes perustella enää.
Suurimpana tekosyynä juomiseeni olen varmaan käyttänyt sinkkuuttani. Pienessä sievässä on kiva käydä viihteellä, nyt kun voi, ja koskapa sen tietää, milloin tapaisi Sen Oikean. Juon, koska lähden viihteelle tavatakseni sen oikean, ja toisaalta, usein kun olen juonut, ei huvita edes lähteä mihinkään, joten kalsarikänneihin se jää. Miten siinä ketään tapaisi.
Mun viinapääni on huikea. Pohjiksi vedän helposti litran viiniä (koska ne on pahvitölkeissä, ei tarvi kantaa Alkoon) ja 2-6 x 0,33 saunaolutta. Lähtiessä en ole silmiinpistävässä humalassa. Baarissa pari mietoa ja pari paukkua, aina omin jaloin kotiin. Juomiseni ei aiheuta mitään draamaa, en kaatuile, tappele, itke, avaudu tai koe muitakaan tunteenpurkauksia, minusta tulee vaan sosiaalinen ja hauska. Olen loppuun asti hauskaa seuraa, joka huolehtii muista. Totta kai ymmärrän, että tämä on humalaisten kanssaihmisten, ja osin oma tulkinta minusta, selväpäisten silmään näytän takuulla yhtä juntilta juopolta kuin ne muutkin. Toisaalta tykkään myös juoda ja lähteä yksin, ettei kukaan tarkkailisi määriä, mitä kumoan. Käytän tekosyynä myös sitä, että ihmiset tykkää musta enemmän, kun olen humalassa. Olen selvinpäin melko vetäytyvä yhtään vieraampien ihmisten läsnä ollessa. Tänään ajattelin, että jos vietän tipatonta tammikuuta, niin enhän mä sit voi mennä treffeillekään, koska ei kukaan jaksa näin tylsää ihmistä, mun pitäisi olla kahden viinilasillisen pienessä sievässä että olisin kelvollista seuraa. Sitten tajusin, että on tosiaan olemassa ihmisiä, jotka arvostavat täysin selväpäistä ihmistä kumppanikseen eivätkä vaatisi, että se olisi joku pikku hiprakassa pyörivä viihdyttäjä.
Rahaa menee luonnollisesti enemmän kuin haluaisin, painoa tullut viitisen kiloa tämän vuoden aikana (eikä se ole lihasta, heh). (jatkuu)
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholistiksi tullaan juomalla alkoholia
Kiitos, tiedän jo olevani alkoholisti. Tiedän sen niinäkin hetkinä, kun olen juomatta, tiedän sen siitä poltteesta, joka mielessä kuumottelee. Eikä tämän myöntäminen ole muuttanut mitään, korkeintaan antanut viimeistään luvan antaa mennä. Koska olenhan alkoholisti.
ap
Jos lopetat, tee se hitaasti vähentämällä, älä seinään. Nuori perusterve ystäväni joi suunnilleen saman verran ja lopetti seinään, hänen sydämensä pysähtyi.
Olet ykkösvaiheen alkoholisti. Et enää kovin kaukana kakkosvaiheesta. Googleta. Kannattaa lopettaa kun vielä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ykkösvaiheen alkoholisti. Et enää kovin kaukana kakkosvaiheesta. Googleta. Kannattaa lopettaa kun vielä voi.
Kiitos tästä. Nyt vasta tutustuin alkoholismin vaiheisiin. Ykkösvaiheen alkoholismi hakusanana veikin suoraan keskivaiheen alkoholismiin, jossa siinäkin oli paljon tuttua, mutta enimmäkseen ei (ei sammumista, krapulaa, riidanhaastamista tms.). Varhaisvaiheen alkoholismi puolestaan osuu suoraan ytimeen. Kyllä maar olen alkoholisti. :(
http://juhakemppinen.fi/index.php?id=vjh9cfx00vamh0
"Alkoholismin kehittyminen - varhaisvaiheen oireet
... Mannin mukaan alkoholisti ei ole oikeastaan koskaan juonut niin kuin muut. Alkoholisti on ollut erilainen juomisen alusta alkaen, vaikka on koettanut ”juoda kuten muut”.
Alkoholismin varhaisvaiheista keskivaiheisiin kuluu noin 10 vuotta, keskivaiheen aikana alkoholisti ei enää useinkaan itse hakeudu hoitoon, eikä hänellä ole henkilökohtaista voimaa lopettaa asteittain paheneva alkoholinkäyttönsä.
...
Alkoholismin varhaisvaiheen käyttäytymisoireita ovat lupausten antaminen, Lupauksia voidaan antaa, mutta niitä ei tarvitse antaa, eikä pitää, koska juominen on vielä ”hallinnassa”. Juomiseen liittyy ”valkoisia valheita”, pieniä vaatimattomia valheita kerrotaan juomiseen liittyen. Ryyppyjä ahnehditaan ja ryyppyjä otetaan ennen kutsuja ja henkilökohtaisia tapaamisia. Ei voi esimerkiksi mennä kutsuille ja alkaa vasta siellä alkoholin käyttämisen.
Varhaisvaiheen alkoholismin käyttäytymisessä on tunne ryyppyjen välttämättömyydestä ja ryyppyjä varten pitää järjestää erilaisia hetkiä. Ryyppyjä pitää ottaa vähänkin erikoisen tapaamisen yhteydessä, väsyttävän olon takia, hermojen takia, huolien ja harmien unohtamiseksi ja masennukseen.
Alkoholismin varhaisvaiheen psykologisia oireita ovat useat edellä mainitutkin, mutta alkoholiin on erikoinen riippuvuussuhde ja juomiseen liittyy tietty pakonomaisuus, eli juo kun se oikein olisi paikallaan eikä hallitse juomishimoaan niin, että voisi kokonaan kieltäytyä juomisesta. Seura- ja sosiaaliseen juomiseen liittyy alemmuudentunne ja tunne saamattomuudesta sekä kykenemättömyyden pelko, joiden vuoksi alkoholia täytyy käyttää ”sosiaalisena voiteluaineena”. Lisäksi on tunne, että on eristäytynyt eikä kuulu mihinkään, jos ei juomisen kautta voi liittyä porukkaan. Varhaisvaiheen psykologisena oireena on tunne, että ”täytyy” käyttää ja on riippuvainen alkoholista.
Alkoholismin varhaisvaiheen fyysisinä oireina ovat ryyppyjen ahmiminen, kyky nauttia ja sietää paljon alkoholia, eli tarvita suuremman määrän kuin muut tullakseen toivomaansa tilaan. Alkoholistille on tyypillistä varhaisvaiheessa se, ettei hänellä ole juomisen jälkeen krapulaa eikä pahoinvointia. Yksittäisiä muistinmenetyksiä hänellä voi olla, mutteivät ne näy, koska alkoholisti varhaisvaiheessaan ”puhuu tavallisesti”. Varhaisvaiheen alkoholisti ei muiden tavoin sammu."
Apua. Oon oikeasti ajatellut, että omaa alkoholikäyttäytymistäni ei voisi luokitella näin hyvin. Että se olen vain minä, joka toimin juuri näin. Mutta minähän olen elävä oppikirjan esimerkki. :(
ap
Pyydä apua siltä sun raitistuneelta ystävältä, se tietää kyllä sun tilanteen, eikä tuomitse, koska on ollut siinä samassa.
Itseasiassa mulle tuli sun tekstistäsi yksi ystäväni mieleen, ja mietinkin, olisitko se sinä ja minä se raitistunut?
No tuskin, suosittu palsta jne. Mutta uskalla pyytää apua.
-J
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä apua siltä sun raitistuneelta ystävältä, se tietää kyllä sun tilanteen, eikä tuomitse, koska on ollut siinä samassa.
Itseasiassa mulle tuli sun tekstistäsi yksi ystäväni mieleen, ja mietinkin, olisitko se sinä ja minä se raitistunut?
No tuskin, suosittu palsta jne. Mutta uskalla pyytää apua.
-J
Kiitos rohkaisusta. En usko, jos nimesi oikeasti alkaa J:lla (ja olet nainen), mutta se tässä on vahvimpana mielessä mulla näin ensihätään.
ap
Mää toivotan sulle todella paljon tsemppiä, vaikket se ystäväni ollutkaan, sopi vaan niin hyvin tuo tilanteesi häneen.
Pitkä tie se on kulkea, mutta se vapaus, mikä koittaa sen pakkomielteen hellitettyä on jotain aivan mahtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä melko järkyttävää tajuta tuo, mutta tarvitset jonkinlaisen herätyksen että löydät tarpeeksi tahdonvoimaa toteuttaa. Lopettaminen on ainoa lääke, kohtuukäyttäjäksi palaaminen on lähes aina mahdotonta. Toivon todella että pääset eroon alkosta. On mahtavaa huomata että oikeastaan sitä viinaa ei tarvitse mihinkään.
-6
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tiedän jo olevani alkoholisti. Tiedän sen niinäkin hetkinä, kun olen juomatta, tiedän sen siitä poltteesta, joka mielessä kuumottelee. Eikä tämän myöntäminen ole muuttanut mitään, korkeintaan antanut viimeistään luvan antaa mennä. Koska olenhan alkoholisti.
ap
Äläkä vaan anna mennä, sulla on paljon pahempaa vielä edessä jos jatkat tuota tietä. Nyt voit vielä lopettaa. Valitse joku sellainen hoito joka tähtää kokonaan lopettamiseen. Eikä mihinkään katkolle jossa sulle annetaan rauhottavia. Sellaisen jälkeen tarvit vieroituksen rauhoittavista joten siihen ei kannata lähteä.
-6
(jatkoa) Ei kai tässä tähän asti mitään, saahan sitä omaa elämäänsä tuhota. Mutta ne kaksi juttua, minkä takia eniten haluaisin muutosta: mulla on ensinnäkin lapsi ja toiseksi, olen kahdesti viimeisen puolen vuoden sisällä ollut tämän vuoksi päivän töistä pois. En voi näitä mitenkään hyväksi selittää ja nämä ne kaksi suurinta syytä, miksi haluaisin muutosta. Lapsi on teini-ikäinen enkä juo silloin kännejä, kun se on kotona, mutta en väitä, etten ikinä joisi yhtään. Kyllä, vihaan mua tästä. Töissä taas olen "ennakoinut" hiljaiset päivät eikä kukaan kollega ole joutunut tekemään mun töitä kun olen ollut poissa, teen sellaista työtä, mutta eihän se mitenkään siisti juttu ole.
Viikon aikana miettinyt asiaa todella paljon. Humalassa ja selvinpäin. Välillä itkenyt, välillä juonut lisää. Välillä etsinyt tietoa oman kaupungin päihdekuntoutuksesta, välillä miettinyt pyytäisinkö apua raitistuneelta ystävältä. Mutta sitten varmaan pitäisi osata puhua totta, vähättelemättä, toisaalta, se lienee kokenut saman. Jännä juttu, että arvostan rehellisyyttä todella paljon, mutta tämä on asia, jossa mun on vaikeaa olla sitä. Välillä mietin, että koitan vähentää yksinäni, mutta tiedän kyllä, etten pysty. Sitten mietin, että jatketaan samaan tyyliin, hittoako tässä. Mutta kuinka pitkään näitä jaksaa miettiä?
Mitä mun pitäisi tehdä? Tämmöisiä mietin tässä kolmen saunakaljan jäljiltä. Täysin selvinpäin haluan ikään kuin vaientaa koko asian päästäni.