Lue keskustelun säännöt.
Ystävän matkakuume
26.12.2016 |
Miten sanoa kohteliaasti ei ystävälle, jolla on vimmattu matkakuume mutta ei mitään edellytyksiä selviytyä fyysisesti kunnossa mistään matkasta ilman "huoltajaa"?
Ja minähän en moiseen ryhdy...
tällä ystävällä on taipumus:
- saada SARS vaikka sipseistä
- potea matkasairautta mikäli tie kallistuu liian jyrkästi oikealle
- vihata liian kylmää tai liian kuumaa
- syödä vain tuttuja ruokia tai ruisleipää
Lisäksi ei ole koskaan edes lentokoneeseen astunut.
Kommentit (8)
Juu, mutta yllättäen on kosiskellut meikäläistä "huoltajaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kannustaisin kaveria matkalle. En vaan lähtisi itse mukaan. Jos sinulla on parisuhde, voit vedota siihen että matkustat sitten puolisosi kanssa. Jos ei ole, vetoa rahatilanteeseen. Mutta kannusta silti kaveria matkalle, anna hänen kertoa mihin haluaa mennä jne.
Matkustelu avartaa, ja minusta vaikuttaa siltä että kaverisi hyötyisi siitä paljon. Sinun ei toki tarvitse hänen kanssa mihinkään lähteä.
Kaveri tietää että rahaa on niin pirusti, mutta parisuhdetta ei. Siksi huonossa asetelmassa vedota näihin.
Voit kieltäytyä lähtemästä mukaan mutta et voi estää häntä unelmoimasta tai lähtemästä matkalle. Jospa vaikka kannustaisit häntä pakettimatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri tietää että rahaa on niin pirusti, mutta parisuhdetta ei. Siksi huonossa asetelmassa vedota näihin.
Valehtelu on ihan ok. Jos kaveri rupeaa inttämään, että "Onhan sulla rahaa, kyllä minä tiedän!" kohotat vain hämmästyneenä kulmakarvojasi ja ihmettelet että niinkö? Oletko aivan varma? Mutta miksi ihmeessä valehtelisin sinulle? Miksi? Oletko koskaan miettinyt, että MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kenenkään ole pakko lähteä matkalle vaikka varaa olisi! Kai nyt aikuisena ihmisenä osaat sanoa, ettei sinua kiinnosta lähteä silloin/sinne tai ylipäänsä sillä hetkellä minnekään. Tai että matkustelet mieluummin yksin.
Eipä ole ikinä tullut mieleenikään, että tuollaisestakin asiasta voisi saada syntymään ongelman. Jos ystäväni pyytävät minua matkaseuraksi eikä huvita lähteä, niin ei todellakaan tarvitse miettiä tekosyitä tai edes oikeita syitä, aina on riittänyt kun sanoo että en lähde.
Minä ymmärrän kyllä ongelman täysin. Minulla oli ennen tuollainen tarvitseva ja avuton ystävä. Hän olisi juurikin halunnut että olisin kaitsenut häntä matkalla. Itse en halunnut perässä vedettävää matkalle mukaan. Tiesin kuitenkin että ystävä loukkaantuisi, jos sanoisin suoraan että hän on liian avuton. Tiedän senkin, että avuttomuudesta ei pääse eroon ihan nopeasti, muistan kuinka se oli itsellekin hankalaa lapsena opetella itse ratkomaan asiat eikä aina juosta äidille kertomaan. Siihen menee aikaa, enkä halua ruveta äidiksi ystäville.
Pienet, kauniit, valkoiset valheet pitävät ihmissuhteet hyvällä mallilla.
Senkus menee, mikä sinä olet muita ihmisiä määräämään?