Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ahdistunut, miten rauhoittua ja päästä yli?
26.12.2016 |
Jouduin poliisin pahoinpitelemäksi hiljattain. Ei mitään sellaista, mistä olisi mitään näkyvää jäänyt. Poliisi puristi korvasta, kädestä, potki reiteen. Sana sanaa vastaan. Tiedän, ettei olisi mitään hyötyä viedä asiaa rikosilmoituksella eteenpäin, ei se mihinkään johtaisi. Olin ilmeisesti ärsyttävä, se riitti. En käyttäytynyt uhkaavasti fyysisesti tai henkisesti, olin paniikissa.
Tapaus kuitenkin ahdistaa minua hirveästi. Mieheni ei välitä puhua siitä enkä pysty puhumaan vieraille. Tällä palstalla nyt anonyymina tämän minkä kerroin.
On hirveän paha olo, haluaisin vain rauhoittua mutta miten?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
En ole epäilynä tai syytettynä mistään rikoksesta.
Olen käynyt tapahtuman jälkeen sairaalassa, mutta en pystynyt siitä vielä kunnolla puhumaan. Kerroin, että en pysty nukkumaan ja ahdistaa. Jouduin pahoinpidellyksi.
Tuntuu niin häpeällisestä, että juuri poliisi pahoinpiteli minut. Siksi en voinut sitä sanoa, ja tämän palstan palautteiden perusteella en takuulla tule asiaa missään enää sanomaan. Jos poliisi potkii, vika on potkitussa.
Yritän avata päätä jossakin, jotta saisin tätä asiaa kuitenkin käsiteltyä, edes jollain tavalla. Minulla varmasti voisi ollakin jokin mt-ongelma, koska olen ja olin paniikissa. Sattuu liikaa.
Ap
Mitä jos tutkituttaisit sen pääsi? Sinusta saa vaikutelman, että panikoiduit tyhjästä koska vieläkään et ole saanut syytä kerrotuksi. Tuollainen tolkuton ahdistuminen siitä, että poliisi joutui ottamaan sinut hallintaan ei myöskään kuulosta normaalilta. Sinussa on jotain nyt vialla, eikä tämä palsta pysty sitä korjaamaan. Mene terapiaan selvittämään syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä ettet ollut laitettavissa aisoihin ilman voimakeinoja, joita sinä nimität pahoinpitelyksi. Todennäköisemmin kyse oli sinun kontrolloimisesi sivutuotteesta. Et kerro tilanteesta yhtään mitään muuta kuin, että olit paniikissa ja huusit apua ja sinut koettiin ärsyttäväksi. Olet edelleenkin asian johdosta paniikissa, olet ahdistunut etkä saa unta. Et kerro kuinka kauan olet ollut tuossa tilassa.
Vahvasti vaikuttaa siltä, että jätät jotain olennaista itsesi kannalta noloa kertomatta. Lisäksi vaikuttaa siltä, ettet ole mielenterveydeltäsi aivan tasapainossa, tuskin olit edes ennen paniikkihuuteluasi ja kohtaamistasi poliisin kanssa.
Menepä terapiaan. Palstan keinot auttaa sinua ovat rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole epäilynä tai syytettynä mistään rikoksesta.
Olen käynyt tapahtuman jälkeen sairaalassa, mutta en pystynyt siitä vielä kunnolla puhumaan. Kerroin, että en pysty nukkumaan ja ahdistaa. Jouduin pahoinpidellyksi.
Tuntuu niin häpeällisestä, että juuri poliisi pahoinpiteli minut. Siksi en voinut sitä sanoa, ja tämän palstan palautteiden perusteella en takuulla tule asiaa missään enää sanomaan. Jos poliisi potkii, vika on potkitussa.
Yritän avata päätä jossakin, jotta saisin tätä asiaa kuitenkin käsiteltyä, edes jollain tavalla. Minulla varmasti voisi ollakin jokin mt-ongelma, koska olen ja olin paniikissa. Sattuu liikaa.
Ap
Mitä jos tutkituttaisit sen pääsi? Sinusta saa vaikutelman, että panikoiduit tyhjästä koska vieläkään et ole saanut syytä kerrotuksi. Tuollainen tolkuton ahdistuminen siitä, että poliisi joutui ottamaan sinut hallintaan ei myöskään kuulosta normaalilta. Sinussa on jotain nyt vialla, eikä tämä palsta pysty sitä korjaamaan. Mene terapiaan selvittämään syy.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, jos ap:n kertoma on kaikki totta. Poliisi on viranomainen, ja jos sellaisen kanssa joutuu tekemisiin niin, että on itse ikään kuin "syyllisen" asemassa (=itseen kohdistetaan voimakeinoja), kyllä siitä voi jäädä valtavia häpeän tunteita pitkäksikin aikaa; varsinkin silloin, jos ei ole tehnyt rikosta. Tällöin tilanne tuntuu varmaan henkisesti todella ristiriitaiselta. Lisäksi poliisinhan pitäisi olla nimenomaan lain vartija, eli jos joutuu poliisin pahoinpitelemäksi syyttä, sitä voi olla todella vaikeaa hyväksyä. Varsinkin jos tietää, ettei välttämättä saa koskaan itselleen oikeutta... Ainahan voi toki yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap....ota ihan rauhassa vaikka olet joutunut kokemaan ikävän ja loukkaavan tilanteen. Ja moni muukin kokisi samoin kuin sinä siinä tilanteessa.
Kiitos sinulle ystävällisistä sanoistasi. Tulkitsisit tilanteen ikäväksi ja loukkaavaksi, siltähän se minustakin tuntui. En siis ehkä ole aivan hullu, kun joku muukin noin näkee.
Hyvä ajatella myös tuota, miten muut tilanteessani kokisivat. Olen ajatellut että olen yliherkkä, kun minua se haavoitti ja sattuu yhä, vaikka siitä on jo pari päivää aikaa.
Ap
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole epäilynä tai syytettynä mistään rikoksesta.
Olen käynyt tapahtuman jälkeen sairaalassa, mutta en pystynyt siitä vielä kunnolla puhumaan. Kerroin, että en pysty nukkumaan ja ahdistaa. Jouduin pahoinpidellyksi.
Tuntuu niin häpeällisestä, että juuri poliisi pahoinpiteli minut. Siksi en voinut sitä sanoa, ja tämän palstan palautteiden perusteella en takuulla tule asiaa missään enää sanomaan. Jos poliisi potkii, vika on potkitussa.
Yritän avata päätä jossakin, jotta saisin tätä asiaa kuitenkin käsiteltyä, edes jollain tavalla. Minulla varmasti voisi ollakin jokin mt-ongelma, koska olen ja olin paniikissa. Sattuu liikaa.
Ap
Mitä jos tutkituttaisit sen pääsi? Sinusta saa vaikutelman, että panikoiduit tyhjästä koska vieläkään et ole saanut syytä kerrotuksi. Tuollainen tolkuton ahdistuminen siitä, että poliisi joutui ottamaan sinut hallintaan ei myöskään kuulosta normaalilta. Sinussa on jotain nyt vialla, eikä tämä palsta pysty sitä korjaamaan. Mene terapiaan selvittämään syy.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, jos ap:n kertoma on kaikki totta. Poliisi on viranomainen, ja jos sellaisen kanssa joutuu tekemisiin niin, että on itse ikään kuin "syyllisen" asemassa (=itseen kohdistetaan voimakeinoja), kyllä siitä voi jäädä valtavia häpeän tunteita pitkäksikin aikaa; varsinkin silloin, jos ei ole tehnyt rikosta. Tällöin tilanne tuntuu varmaan henkisesti todella ristiriitaiselta. Lisäksi poliisinhan pitäisi olla nimenomaan lain vartija, eli jos joutuu poliisin pahoinpitelemäksi syyttä, sitä voi olla todella vaikeaa hyväksyä. Varsinkin jos tietää, ettei välttämättä saa koskaan itselleen oikeutta... Ainahan voi toki yrittää.
Tuo on juuri se juttu.
Jos olisin itse käyttäytynyt verbaalisesti tai fyysisesti aggressiivisesti, ymmärtäisin pahoinpitelyn edes jotenkin. Olen 41-vuotias 164 senttinen tavallinen nainen. Ei ole rikoshistoriaa tai mitään, mikä tekisi minusta jotenkin epäilyttävän. Se poliisimies oli huomattavan pitkä, voimasuhde ero ihan selvä. En keksi mitään hyvää syytä, miksi hänen piti minua potkia. Varmaan olin vain ärsyttävä.
Poliiseista on huonoja kokemuksia muutenkin. Kerrotaan nyt nämäkin, vaikka varmasti tulee kuraa niskaan.
Olimme vuosia sitten perheemme kanssa auto-onnettomuudessa. Auton kyydissä mies ja kaikki lapset, minä kuskina. Toinen auto tuli kylkeen, näkyvyys oli ollut heikko. Poliisit tulivat paikalle ja alkoivat ärjyä minulle. Olin ihan shokissa, miksi minulle ei voi puhua kuin ihmiselle.
Mikä tällaisessa tavallisessa keski-ikäisessä naisessa niin risoo poliiseja? Luulisi, että onnettomuudessa ollut ihminen herättäisi edes jotain myötätuntoa, mutta päinvastoin.
Ja onhan vielä poikani pahoinpitelytapaus, joka ei edennyt mihinkään kun tutkinnan aloituksessa viivyteltiin niin pitkään. Tutkinnanjohtaja sanoi jo suoraan ennen ensimmäistäkään kuulustelua, että 3-vuotiaan juttuja ei tulla uskomaan, vaikka pojassa selvät pahoinpitelyn jäljet olivatkin. Ei ne nyt tyhjästäkään tule.
En tiedä, voinko ikinä enää luottaa poliisiin. Onko mitään syytäkään. Jotenkin tässä on ihan lainsuojaton.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole epäilynä tai syytettynä mistään rikoksesta.
Olen käynyt tapahtuman jälkeen sairaalassa, mutta en pystynyt siitä vielä kunnolla puhumaan. Kerroin, että en pysty nukkumaan ja ahdistaa. Jouduin pahoinpidellyksi.
Tuntuu niin häpeällisestä, että juuri poliisi pahoinpiteli minut. Siksi en voinut sitä sanoa, ja tämän palstan palautteiden perusteella en takuulla tule asiaa missään enää sanomaan. Jos poliisi potkii, vika on potkitussa.
Yritän avata päätä jossakin, jotta saisin tätä asiaa kuitenkin käsiteltyä, edes jollain tavalla. Minulla varmasti voisi ollakin jokin mt-ongelma, koska olen ja olin paniikissa. Sattuu liikaa.
Ap
Mitä jos tutkituttaisit sen pääsi? Sinusta saa vaikutelman, että panikoiduit tyhjästä koska vieläkään et ole saanut syytä kerrotuksi. Tuollainen tolkuton ahdistuminen siitä, että poliisi joutui ottamaan sinut hallintaan ei myöskään kuulosta normaalilta. Sinussa on jotain nyt vialla, eikä tämä palsta pysty sitä korjaamaan. Mene terapiaan selvittämään syy.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, jos ap:n kertoma on kaikki totta. Poliisi on viranomainen, ja jos sellaisen kanssa joutuu tekemisiin niin, että on itse ikään kuin "syyllisen" asemassa (=itseen kohdistetaan voimakeinoja), kyllä siitä voi jäädä valtavia häpeän tunteita pitkäksikin aikaa; varsinkin silloin, jos ei ole tehnyt rikosta. Tällöin tilanne tuntuu varmaan henkisesti todella ristiriitaiselta. Lisäksi poliisinhan pitäisi olla nimenomaan lain vartija, eli jos joutuu poliisin pahoinpitelemäksi syyttä, sitä voi olla todella vaikeaa hyväksyä. Varsinkin jos tietää, ettei välttämättä saa koskaan itselleen oikeutta... Ainahan voi toki yrittää.
Tuo on juuri se juttu.
Jos olisin itse käyttäytynyt verbaalisesti tai fyysisesti aggressiivisesti, ymmärtäisin pahoinpitelyn edes jotenkin. Olen 41-vuotias 164 senttinen tavallinen nainen. Ei ole rikoshistoriaa tai mitään, mikä tekisi minusta jotenkin epäilyttävän. Se poliisimies oli huomattavan pitkä, voimasuhde ero ihan selvä. En keksi mitään hyvää syytä, miksi hänen piti minua potkia. Varmaan olin vain ärsyttävä.
Poliiseista on huonoja kokemuksia muutenkin. Kerrotaan nyt nämäkin, vaikka varmasti tulee kuraa niskaan.
Olimme vuosia sitten perheemme kanssa auto-onnettomuudessa. Auton kyydissä mies ja kaikki lapset, minä kuskina. Toinen auto tuli kylkeen, näkyvyys oli ollut heikko. Poliisit tulivat paikalle ja alkoivat ärjyä minulle. Olin ihan shokissa, miksi minulle ei voi puhua kuin ihmiselle.
Mikä tällaisessa tavallisessa keski-ikäisessä naisessa niin risoo poliiseja? Luulisi, että onnettomuudessa ollut ihminen herättäisi edes jotain myötätuntoa, mutta päinvastoin.
Ja onhan vielä poikani pahoinpitelytapaus, joka ei edennyt mihinkään kun tutkinnan aloituksessa viivyteltiin niin pitkään. Tutkinnanjohtaja sanoi jo suoraan ennen ensimmäistäkään kuulustelua, että 3-vuotiaan juttuja ei tulla uskomaan, vaikka pojassa selvät pahoinpitelyn jäljet olivatkin. Ei ne nyt tyhjästäkään tule.
En tiedä, voinko ikinä enää luottaa poliisiin. Onko mitään syytäkään. Jotenkin tässä on ihan lainsuojaton.
Ap
Jos tämä pahoinpitely on todella tapahtunut näin kuin kuvaat, niin rikosilmoituksen paikkahan tuo on. Ja todistajat mukaan.
Mutta hiukan erikoisia ovat nuo muut kertomasi tarinat kieltämättä ovat. Oletko ihan varma ettei kyseessä ole harhat? Olen itse 4-kymppinen nainen, enkä ole koskaan kuullut vastaavaa, saati itse kokenut. Enkä koe että poliisi vainoaa minua, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole epäilynä tai syytettynä mistään rikoksesta.
Olen käynyt tapahtuman jälkeen sairaalassa, mutta en pystynyt siitä vielä kunnolla puhumaan. Kerroin, että en pysty nukkumaan ja ahdistaa. Jouduin pahoinpidellyksi.
Tuntuu niin häpeällisestä, että juuri poliisi pahoinpiteli minut. Siksi en voinut sitä sanoa, ja tämän palstan palautteiden perusteella en takuulla tule asiaa missään enää sanomaan. Jos poliisi potkii, vika on potkitussa.
Yritän avata päätä jossakin, jotta saisin tätä asiaa kuitenkin käsiteltyä, edes jollain tavalla. Minulla varmasti voisi ollakin jokin mt-ongelma, koska olen ja olin paniikissa. Sattuu liikaa.
Ap
Mitä jos tutkituttaisit sen pääsi? Sinusta saa vaikutelman, että panikoiduit tyhjästä koska vieläkään et ole saanut syytä kerrotuksi. Tuollainen tolkuton ahdistuminen siitä, että poliisi joutui ottamaan sinut hallintaan ei myöskään kuulosta normaalilta. Sinussa on jotain nyt vialla, eikä tämä palsta pysty sitä korjaamaan. Mene terapiaan selvittämään syy.
Minusta se on ihan ymmärrettävää, jos ap:n kertoma on kaikki totta. Poliisi on viranomainen, ja jos sellaisen kanssa joutuu tekemisiin niin, että on itse ikään kuin "syyllisen" asemassa (=itseen kohdistetaan voimakeinoja), kyllä siitä voi jäädä valtavia häpeän tunteita pitkäksikin aikaa; varsinkin silloin, jos ei ole tehnyt rikosta. Tällöin tilanne tuntuu varmaan henkisesti todella ristiriitaiselta. Lisäksi poliisinhan pitäisi olla nimenomaan lain vartija, eli jos joutuu poliisin pahoinpitelemäksi syyttä, sitä voi olla todella vaikeaa hyväksyä. Varsinkin jos tietää, ettei välttämättä saa koskaan itselleen oikeutta... Ainahan voi toki yrittää.
Tuo on juuri se juttu.
Jos olisin itse käyttäytynyt verbaalisesti tai fyysisesti aggressiivisesti, ymmärtäisin pahoinpitelyn edes jotenkin. Olen 41-vuotias 164 senttinen tavallinen nainen. Ei ole rikoshistoriaa tai mitään, mikä tekisi minusta jotenkin epäilyttävän. Se poliisimies oli huomattavan pitkä, voimasuhde ero ihan selvä. En keksi mitään hyvää syytä, miksi hänen piti minua potkia. Varmaan olin vain ärsyttävä.
Poliiseista on huonoja kokemuksia muutenkin. Kerrotaan nyt nämäkin, vaikka varmasti tulee kuraa niskaan.
Olimme vuosia sitten perheemme kanssa auto-onnettomuudessa. Auton kyydissä mies ja kaikki lapset, minä kuskina. Toinen auto tuli kylkeen, näkyvyys oli ollut heikko. Poliisit tulivat paikalle ja alkoivat ärjyä minulle. Olin ihan shokissa, miksi minulle ei voi puhua kuin ihmiselle.
Mikä tällaisessa tavallisessa keski-ikäisessä naisessa niin risoo poliiseja? Luulisi, että onnettomuudessa ollut ihminen herättäisi edes jotain myötätuntoa, mutta päinvastoin.
Ja onhan vielä poikani pahoinpitelytapaus, joka ei edennyt mihinkään kun tutkinnan aloituksessa viivyteltiin niin pitkään. Tutkinnanjohtaja sanoi jo suoraan ennen ensimmäistäkään kuulustelua, että 3-vuotiaan juttuja ei tulla uskomaan, vaikka pojassa selvät pahoinpitelyn jäljet olivatkin. Ei ne nyt tyhjästäkään tule.
En tiedä, voinko ikinä enää luottaa poliisiin. Onko mitään syytäkään. Jotenkin tässä on ihan lainsuojaton.
Ap
Jos tämä pahoinpitely on todella tapahtunut näin kuin kuvaat, niin rikosilmoituksen paikkahan tuo on. Ja todistajat mukaan.
Mutta hiukan erikoisia ovat nuo muut kertomasi tarinat kieltämättä ovat. Oletko ihan varma ettei kyseessä ole harhat? Olen itse 4-kymppinen nainen, enkä ole koskaan kuullut vastaavaa, saati itse kokenut. Enkä koe että poliisi vainoaa minua, päin vastoin.
Se että sinä et ole kokenut mitään vastaavaa, ei liene tarkoita sitä, että joku toinen joka on, on harhainen.
En myöskään koe, että poliisi vainoaa minua. Ihmettelen vain, miksi noin pitää käyttäytyä. Ihme äyskijöitä ja näköjään vielä väkivaltaisiakin.
Tosi kiva, jos sinua kohtaan poliisit ovat aina olleet asiallisia.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mene lääkäriin. Et kerro, mistä syystä poliisit ovat olleet paikalla, mutta kuulostat siltä että tarvitset lääkärin apua. Lääkitystä lähinnä. Ahdistukseesi.