Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholistien aikuiset lapset, miten lapsuus näkyy teissä nyt? Mä
Lumen
25.12.2016 |
olen määrittelemättömästi läheisriippuvainen. Roikun huonossa avioliitossa. Olen syömishäiriöinen. Olen tunnesyönyt itseni lähes satakiloiseksi. En luota itseeni, enkä liiemmin muihinkaan. Ajattelen kaikesta pessimistisesti, suojelen itseäni pettymyksiltä. Nuorempana olin kova juomaan viinaa, mun olisi helppo alkoholisoitua. Nykyään juon ehkä 3 kertaa vuodessa, tippaakaan tosin en ota lasten läsnäollessa.
Kommentit (32)
Ottakaa nyt hyvät ihmiset selvää mitä oikeasti tarkoittaa läheisriippuvainen. Termiä käytetään jatkuvasti väärässä merkityksessä!! Aloittakaa vaikka lukemalla Tommy Hellstenin "Virtahepo olohuoneessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, kaiketi ei mitenkään. Ei vanhempien juomisesta mitään traumoja jäänyt.
Ylisuoritan koko ajan ja joka asiassa. Mulla on kolme lasta ja koen jatkuvaa huono omatuntoa siitä, etten ole riittävän hyvä äiti heille, koska en ole täydellinen. Pyrin olemaan välittämättä mistään, ja on edelleenkin joskus vaikeaa osoittaa rakkaudentunnustuksia miehelle ja lapsille. Olen aika kolkko ja etäinen edelleen jossain määrin. Pelkään, että minut petetään jotenkin.
Mulla on usein sellainen epämääräinen tunne, että olen huonompi tai etten kelpaa. Vaikka tiedän, että olen fiksu ja nätti, mukavaksikin on sanottu. Luulen sen johtuvan alkoholisti-isästäni, joka oli tietysti suvun musta lammas. Itsekin jouduin "kärsimään" siinä sivussa, meitä ei usein kutsuttu esim. suvun juhliin. Aikuisena toki ymmärrän miksi.
Olen itse alkoholisti (tai jotain).
Päivittäistä kamppailua, vaikken missään vaiheessa ole dokannut pitkiä aikoja tms. Muutaman kerran nuorena känniin. Nykyään juon juhlissa tervetuliaismaljan kaksi kolme kertaa vuodessa. Pikkujouluissa hiprakkaan. Esim mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta, ei ole mua koskaan nähnyt kännissä.
Mulla on jatkuvasti mielessä, tekispä kylmä olut poikaa. Oijoi, viiniä ruuan kanssa. Jos olen huonolla tuulella, niin tekis mieli vetää perseet. Oikeasti häiritsevää ajatusta välillä. En ole toteuttanut mieleni syviä syövereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat olivat menestyneitä ja varakkaita, juopottelu lähti käsistä vasta laman jälkeen kun yrityksensä menivät nurin. Toinen kuoli viinaan ja toinen oli pitkän aikaa sairaalahoidossa koska meinasi myös kuolla viinaan.
Ajattelen vanhempiani edelleen siinä ajassa kun olivat menestyneitä, olen unohtanut eli käytännössä pyyhkäissyt mielestäni tuon kamalan ajanjakson kun olivat kännissä 24/7. En asunut enää kotona silloin siskoni kanssa, ja kotona käyminen esimerkiksi jouluisin oli tuskaa.
Olen ollut hyvin valikoiva kumppaneiden suhteen, heillä pitää olla terve suhtautuminen alkoholiin. En ole ollut lähesriippuvainen vaan olen ollut hyvin itsenäinen jo nuoresta lähtien.
Itse en pysty juomaan kahta lasillista enempää (ja korkeintaan kerran viikossa) koska saan päänsäryn tai minulle tulee huono olo, joten alkoholi ei ole koskaan ollut ongelma ja pystyisin olla ilman. Olen päättänyt etten ryhdy yrittäjäksi vaikka minulla olisi ollut hyviä yritysideoita, vanhempien huonojen kokemusten takia pelkään että se voisi olla sellainen jossa epäonnistuisin. Olen perfektionisti. Menestyn työssäni ja olen onnellisessa parisuhteessa. Emme kumpikaan ole koskaan halunneet lapsia. Yksi syy on se että pelkäämme alkoholismin periytyvän seuraaville polville.
Riittämättömyyden tunne. En siedä yhtään omaa epäonnistumista, vaan jos teen virheen tai kaikista kamalinta on jos nolaan itseni edes hieman (asia jota kukaan muu ei muistele viiden minuutin päästä), en pääse siitä viikkoon yli, ja saattaa tulla vielä kuukausienkin päästä mieleen. Märehdin kaikkea mahdollista tolkuttoman pitkään.
Sosiaalisesti olen kömpelö, epävarma ja vetäytyvä. Oman perheen (mies ja lapset) kesken olen normaali, vakaa ja iloinen. Mutta muissa piireissä mietin kokoajan teenkö tai sanonko jotain väärin. En ystävysty, koska en osaa enkä luultavasti haluakkaan. Viihdyn tutussa ja turvallisessa piirissä perheen parissa enkä halua siihen ketään sörkkimään ja häiritsemään.
Tunne-elämäni on välillä epävakaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nää teidän omat ongelmat liittyy teidän vanhempien juomiseen miten? Mua niin ihmetyttää kun ihmiset pistävät paljon omia huonoja tapojaan ja valintojaan vanhempiensa ja kurjan lapsuuden piikkiin. Vaikka ihmisellä on joku ongelma itsensä kanssa se ei aina tarkoita että syy on joku lapsuuden trauma. Mutta ainahan se on helpompi muita syyttää kuin katsoa peiliin....
Olen läheisriippuvainen, alisuoriutuja, pessimisti, kontrolloiva. Itseluottamus on nollassa ja yritän aina vain miellyttää muita. En oikein edes tunne itseäni, tuntuu että elän vain muiden mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
....
Sosiaalisesti olen kömpelö, epävarma ja vetäytyvä. Oman perheen (mies ja lapset) kesken olen normaali, vakaa ja iloinen. Mutta muissa piireissä mietin kokoajan teenkö tai sanonko jotain väärin. En ystävysty, koska en osaa enkä luultavasti haluakkaan. Viihdyn tutussa ja turvallisessa piirissä perheen parissa enkä halua siihen ketään sörkkimään ja häiritsemään.
....
Ihan kuin mä! Mä en osannut tätä kirjoittaa, joten jätin kokonaan pois. Mä olen aina tuon kaiken kuitannut sillä, että mä en tarvitse muita ihmisiä. Mulla on helpompaa näin. Onhan mulla.
Perheen (mies ja lapset) pidän lähellä, mutta ne harvat tutut käden mitan verran kaukana itsestäni. En luota ihmisiin, katselen ja tarkkailen.
Tällä hetkellä on uusia tilanteita elämässä, kun lapset ovat teini-iässä ja tuovat uusia ystäviä ja ehkä seurustelukumppaneitakin kotiin. Voi apua, että mä toisinaan kärsin! En mä halua tänne ketään, mun turvapaikkaan. Silti on pidettävä suu hymyssä ja ajateltava lapsia. Heidän tulevaisuuttaan tässä rakennetaan.
6
Vierailija kirjoitti:
Ja nää teidän omat ongelmat liittyy teidän vanhempien juomiseen miten? Mua niin ihmetyttää kun ihmiset pistävät paljon omia huonoja tapojaan ja valintojaan vanhempiensa ja kurjan lapsuuden piikkiin. Vaikka ihmisellä on joku ongelma itsensä kanssa se ei aina tarkoita että syy on joku lapsuuden trauma. Mutta ainahan se on helpompi muita syyttää kuin katsoa peiliin....
Saanko arvata:olet perus turvallisessa perheessä kasvanut eikä omassa elämässäsikään ole ollut suuria vastoinkäymisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajattelette et nää teidän ongelmat ja ajattelutavat johtuu juuri siitä teidän vanhempien juomisesta?
Läheisriippuvuus, tietty herkkyys eri tilanteissa, reagoin edelleen vatsalla kaikkeen. Tietyt hajut tai tunnelmat tuovat mieleen pelon jne. Erään alkoholijuoman haju aiheuttaa saman reaktion. Se oli isäni lempijuoma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelette et nää teidän ongelmat ja ajattelutavat johtuu juuri siitä teidän vanhempien juomisesta?
Siitä koska se on useimmissa tapauksissa PERIYTYVÄÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nää teidän omat ongelmat liittyy teidän vanhempien juomiseen miten? Mua niin ihmetyttää kun ihmiset pistävät paljon omia huonoja tapojaan ja valintojaan vanhempiensa ja kurjan lapsuuden piikkiin. Vaikka ihmisellä on joku ongelma itsensä kanssa se ei aina tarkoita että syy on joku lapsuuden trauma. Mutta ainahan se on helpompi muita syyttää kuin katsoa peiliin....
Saanko arvata:olet perus turvallisessa perheessä kasvanut eikä omassa elämässäsikään ole ollut suuria vastoinkäymisiä?
Miksi oletat asian olevan näin? Jokainen on vastuussa itse omasta onnestaan ja elämästään. Vanhojen huonojen asioiden ja tapahtumien kaivelu ei ole ikinä hyvästä. Näin mä ajattelen:)
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne. En siedä yhtään omaa epäonnistumista, vaan jos teen virheen tai kaikista kamalinta on jos nolaan itseni edes hieman (asia jota kukaan muu ei muistele viiden minuutin päästä), en pääse siitä viikkoon yli, ja saattaa tulla vielä kuukausienkin päästä mieleen. Märehdin kaikkea mahdollista tolkuttoman pitkään.
Sosiaalisesti olen kömpelö, epävarma ja vetäytyvä. Oman perheen (mies ja lapset) kesken olen normaali, vakaa ja iloinen. Mutta muissa piireissä mietin kokoajan teenkö tai sanonko jotain väärin. En ystävysty, koska en osaa enkä luultavasti haluakkaan. Viihdyn tutussa ja turvallisessa piirissä perheen parissa enkä halua siihen ketään sörkkimään ja häiritsemään.
Tunne-elämäni on välillä epävakaata.
kiinnostavaa, tämä olisi voinut olla lähes suoraan omasta elämästäni, t. myös alkoholistin lapsi.
en ole koskaan syventynyt asiaan sen enemmän mutta nyt alkoi kiinnostaa miksi alkoholistien lapsia näyttää yhdistävän ainakin perfektionismi, läheisriippuvuus ja häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelette et nää teidän ongelmat ja ajattelutavat johtuu juuri siitä teidän vanhempien juomisesta?
Siitä koska se on useimmissa tapauksissa PERIYTYVÄÄ.
Alkoholismi? Mutta täällähän puhutaan ihan muista ongelmista?
Ulkoistat vastuusi omasta elämästäsi muille. Mene terapiaan ja ota vastuu omasta elämästäsi.
Alue: Aihe vapaa
Olen alisuoriutuva läheisriippuvainen, pelkään muutosta ja pidän kynsin hampain kiinni huonosta avoliitosta. Lapsia ei ole eikä tule. Alkoholia käytän ja on ollut ongelmiakin sen käytöstä. Alkoholi on kai opittu ratkaisumalli vaikeisiin tilanteisiin.