Lapseton vl vastaa asiallisiin kysymyksiin.

asiana kohdallani. Enkä ole näin ollen mieheni kanssa omia lapsia koskaan kaivannut. Sukulaisten ja ystävien lapset mahtuvat elämääni.

Olen huomannut joillakin lähipiirissämmekin olevilla kavereilla olevan epätietoisuutta itsensä kanssa suhtautumisessa lapsettomiin.

Tosi harvoin sanon kenellekään ääneen, että olen elämääni todella tyytyväinen. Mulla nousee karvat aina pystyyn silloin, kun joku kysyy onko meillä lapsia. Johon tietenkin vastaan, että ei ole, meidän perheeseen kuluu minä jä mieheni. Ja arvatkaapas mitä he siihen hädissään ja itse nolona kysymästään vastaavat=" no vielähän niitä ehtii tulla" . INHOAN tuota lausetta.

Kyllä lapseton ottaa lapsettomuutensa puheeksi jos siitä haluaa puhua. Itse voit olla ihan normaalisti ja puhukaa niistä asioista mitkä teille kummallekin ovat tärkeitä, kuunnellen toinen toistanne.

Ajattelin juuri samoin ennemmin. Useimmiten kysymys on kuitenkin jostain pienestä viasta, joka on hoidettavissa. Ja kuten tossa ennemmin jollekin vastasin, yritetään hoitaa " homma" kuitenkin omilla " tavaroilla" =)

onko heidän kanssaan helpompi keskustella lapsettomuudesta kuin lapsellisten?

Loukkaannutko/pahoitatko mielesi jos ystäväsi ottaa asian puheeksi jollaintasolla keskustellessanne?



-edelleen utelias 25 joka on niin monesti miettinyt miten osaisi keskustella niin ettei vahingossa loukkaa toisen tunteita, ymmärrän että tässä asiassa tunteet on niin kovin herkästi pinnalla.

siis omista lapsistahan on maailman helpoin puhua,

joskus koen kuitenkin että lapseton ystäväni kokee kiusallisena sen kun puhun lapsistani. Siksi arvelin näin anonyymisti kysellä toisen näkökulmaan asiaan kun kerran oli tilaisuus.



Tässä asiassa kun on niin hankala samaistua toiseen jos ei ole itsellä minkäänlaista kokemusta asiasta.

Mun kans asian voi ottaa puheeksi ja olen puhunut asiasta muiden lapsettomien kanssa ja myöskin " lapsellisten" kanssa, mutta tää on vaan mun mielipide. Toiset ei pysty puhumaan asiasta ollenkaan.

siis jos et hyväksy ehkäisyä.