Nykyajan nuoret eivät osaa enää arvostaa isovanhempiaan. Kaikki hyöty vaan irti heistä. Kalliita lahjoja pitää saada ja lapsenhoitoapua
Muuten heistä ei näköjään ole mitään iloa. Nykyajan sukupolvi on aika kiittämätöntä porukkaa.
Kommentit (8)
Jos haluaa arvostusta pitää käyttäytyä sen mukaisesti, niin se menee kaikissa ihmissuhteissa. Miksi sukulaisuus tai ikä muuttaisi sitä?
Omat isovanhempani ovat kylläkin jo niin iäkkäitä ja huonokuntoisia, ettei heistä ole lapsenvahdeiksi saati hoitoavuksi. Eivät myöskään pääse itse ostamaan mitään lahjoja, kun ruuatkin heille tuodaan jääkaappiin.
Meillä homma meneekin päinvastoin, minä autan minkä ehdin ja kykenen heitä.
Omat vanhempani taas ovat mielellään lastenlastensa kanssa, jopa keskenänsä heitä vahtien. Lahjoja tuovat lähes aina kyläillessään ja vaikka se lapsen ilo onkin kivaa nähtävää, niin mieleni tekisi sanoa että lahjoja vain juhlapäivinä. En raaski tätä iloa kuitenkaan vanhemmiltani viedä, he kyllä tietävät olevansa tervetulleita kahvittelemaan ja kyläilemään ilman lahjoja ja työn tekoakin.
Oisko niiden omien lasten kasvatuksessa mennyt jotain mönkään, jos heiltä ei mitään kunnioitusta heru vanhemmilleen/isovanhemmilleen?
Tarkoittanet etteivät nuoret aikuiset mielestäsi arvosta omia vanhempiaan, lastensa isovanhempia? Enpä ole moiseen törmännyt, että aikuiset olisivat omilta isovanhemmiltaan vailla mitään.
Olen tuo ensimmäinen. Isoisäni kanssa olen hyvissä väleissä vaikka en mummon. Muut isovanhemmat ovat kuolleet kun olen ollut ihan pieni. Isoisälle ja -äidille on tullut paljon riitaa minun takiani. Ukki ei voi sietää sitä miten mummo kohtelee minua. Hänen kanssaan soittelen. Vaikea mennä käymään mummon takia, ja asun Varsinais-Suomessa ja he asuvat pohjoisessa ihan rajalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa arvostusta pitää käyttäytyä sen mukaisesti, niin se menee kaikissa ihmissuhteissa. Miksi sukulaisuus tai ikä muuttaisi sitä?
Sukulaisuus muuttaa sitä aika paljonkin. Huonokäytöksinen isovanhempi voi sikailla omille lapsilleen minkä sielu sietää ja kaikki pitää vain "hyväksyä", mutta vieraammille ihmisille ei saa näyttää miten nolo ja oikeasti ruma ihminen sisäisesti on.
Että sitten metsä (nuoret) vastaa niin kuin sinne on huudettu.
Itse arvostan isovanhempiani. Pappa on suurin idolini ja käyn usein heillä kylässä ja yökylässä. He ilostuvat aina kun käyn ja kyselevät koska tulen kylään. Käyn aina kun ehdin, mutta opiskelen kaukana. Minulle eivät todellakaan ole ihmisiä kenestä yritän hyötyä. Olen 24-vuotias.
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa arvostusta pitää käyttäytyä sen mukaisesti, niin se menee kaikissa ihmissuhteissa. Miksi sukulaisuus tai ikä muuttaisi sitä?
Sukulaisuus muuttaa sitä aika paljonkin. Huonokäytöksinen isovanhempi voi sikailla omille lapsilleen minkä sielu sietää ja kaikki pitää vain "hyväksyä", mutta vieraammille ihmisille ei saa näyttää miten nolo ja oikeasti ruma ihminen sisäisesti on.
Että sitten metsä (nuoret) vastaa niin kuin sinne on huudettu.
Ei mikään velvoita olemaan paskamaisten sukulaisten kanssa. Sitä voi sanoa selkeästi, että en aio katsoa tuollaista käytöstä ja jos mikään ei muutu, voi laittaa välit poikki. Mikä pakko on pitää yhteyttä vaikka omiin vanhempiin jotka eivät kohtele hyvin? Pelkästään se että on synnyttänyt minut ei ole syy siihen että kaikki pitäisi sietää.
Vanhat ihmiset usein juuri ovat huonokäytöksisiä. Kuvittelevat että heillä on oikeus sanoa melkein mitä vaan, koska ovat vanhoja. On ihan okei haukkua toisen painoa kaikkien kuullen, olenhan 80-vuotias ja elänyt sinua enemmän.
Miksi arvostaa sellaista naista joka ei arvosta minua? Haukkuu sisaruksilleni minua mm. alkoholistiksi - olen absolutisti. Päivittelee kuinka olen mieheni kanssa niin rappiolla. Levittelee juttuja että en käy töissä, makaan vaan käsi ojossa. Miksi minun pitäisi mitenkään huomioida isoäitiäni, joka koko elämäni ajan on vain haukkunut ja väheksynyt minua. En arvosta jotain ihmistä vain siksi, että hän on vanha ja sukua minulle.
Arvostus on ansaittava. Joskus lapsena siedin sitä miten "mummo" minua kohteli, nyt vanhempana ymmärrän sen, että sitä ei tarvitse sietää. Oudointa on Se, että hän on oikein hyvä isoäiti muille sisaruksilleni. Minua hän on vihannut aina. Turha ihmetellä muille, miksi en käy siellä, miksi en vastaa puhelimeen, joskus vika on niissä vanhuuksissa.