mihin perustuu vimma kerätä ja säilöä itsellä kaikki maailman rojut ja roinat?
sekä tietty ehdoton EI minkään mahdollisesti tulevaisuudessa tarpeellisen (kuten ex-tyttöystävän vuonna 87 kesken jäänyt villapaita jne.) pois heittämiselle?
voiko terve ihminen villiintyä romunkeräämiseen vai kertooko aina jostain häiriöstä?
Kommentit (3)
Esim. jos sodan kokeneet iso(iso)vanhemmat ovat sodan jälkeen pula-aikana tottuneet säästämään kaiken mahdollisen narunpätkistä ja napeista alkaen (mikä on siinä tilanteessa ollutkin varmaan tarkoituksenmukaista), sama tyyli on periytynyt seuraavaan sukupolveen ja siitä taas seuraavaan, vaikka mitään tarvetta ei enää olisikaan. Itse kylläkin päätin sen jälkeen kun olimme tyhjentäneet isoäitivainaan omakotitalon roinat (kaksi jätelavallista), että ikinä en ala säilömään mitään turhia tavaroita.
Kama ympärillä rauhoittaa, sen koetaan antavan puuttuvaa perusturvaa. Tulevaisuuteen luottavaisesti suuntautuva ihminen uskaltaa päästää vanhasta irti, niin tavarasta, negatiivisista tunteista tai vaikka huonosta ihmissuhteesta.
Mutta taustalla on turvallisuuden kaipuu. Voi olla lapsuuden perua tai reaktiota epävarmaan elämäntilanteeseen.