Dysfasia-lasten vanhemmat tulkaa tänne!!!
Mulla on 4v kaksospojat, ja kumpikin sai lähetteen neurologille tutkimuksiin. Lääkärin kanssa mietittiin dysfasian mahdollisuutta, ja olenkin sitä pitkään miettinyt. Ja netistä löytyi asiasta tietoa ja ihmeen tutulta vaikuttaa...
Toivon että saatais aika mahdollisemman pian.
Lähete oli todella helpotus minulle. otin puheen kehityksen jo 3v neuvolassa esille, mutta terveydenhoitaja teilas mut penkin alle. Samoin läheiset mm mummot ja poikien perhepäivähoitaja on vaan sitä mieltä että pojat on poikia ja kyllä se puhe tulee kouluikään mennessä...
Meillä kans varsinkin B pojalla on muitakin " oireita" esim se ettei ymmärrä kuulemaansa kuin 4v pitäisi. Käskyt ja asiat pitää sanoa mahdollisemman selvästi ja yksinkertaistaa asiat jotka haluaa pojat tietävän ja ymmästävän. Sekä keskittymiskyvyn puute vaivaa. Samoja pongelmia on myös A:lla mutta vähemmän.
Jos vaan jaksatte, niin kertokaa omia kokemuksianne, miten dysfasia ilmeni ja miten kuntoutus hoituu. Sekä kokemuksia miten ympäristö suhteutuu erityislapseenne.
Kommentit (2)
Meillä on 5-vuotias dysfasia poika. Meillä puheeseen kiinnitettiin huomiota 3-vuotis neuvolassa. jonka jälkeen saimmekin paikan yksityiseltä puheterapeutilta , jonka kela kustantaa. ite olin huolissaan 2,5vuotiaana pojan puheesta, mutta kaikki vaan sanoi että kyllä se puhe sieltä sitten tulee, älä ole huolissaan.
pojallamme on ensimmäinen sana tullut 10kk ikäisenä ja siitä eteen päin sanoja alkoi tulla hirveästi. pojallamme on ollut aina laaja sanavarasto , mutta pitkää lausetta on ollut vaikea muodostaa pienenpänä.
4-vuotiaana poikamme sai dysfasia diagnoosin , viikon tutkimusjakson jälkeen. Itse osasin sitä odottaakkin , mutta kun kuulin sen lääkärin suusta ..maailmani romahti. olin saanut juuri toisen lapsen ja elin jossain kummassa horroksessa ja itkin jatkuvasti. surin diagnoosia ainakin vuoden verran.
olemme miehen kanssa mietiskelleet asioita ja olemme tulleet tulokseen että meillä on jotain eritystä mitä kaikilla ei ole...erityisen rakkaan pojan, jonka kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa ja nauttia siitä pienestä ajasta kun hän on pieni.
sitten tämä suhtautumis puoli..rakkaat ystäväni jotka ovat olleet tukena vaikeina hetkinä..ovat suhtautuneet lapseeni kuin ihan muihinkin lapsiin. ja heidän lapsensa ovat poikani kanssa parhaita kavereita keskenään. lasten leikit on aina sujuneet...lapset ymmärätvät toisia vaikka he ei puhuisi mitään. poikamme on aina ollut suosiossa kavereiden kesken..koskaan hän ei ole jäänyt " heitteille" .
yksi ainut kaveri kielsi lapsensa leikkimästä poikani kanssa =( koska terveet lapset ottavat mallia vammaisilta... voitte kuvitella kuinka se " kaveri" sai lähtöpassit kotipihaltamme ja muut äidit alkoivat karttaan häntä.
pahimmat ovat siltin olleet mieheni vanhemmat..he eivät uskoneet että mitään on vialla. he eivät kuunnelleet mitä heille kerroin diagnoosista. he matkivat poikani puhetta ja sellasta ihmeellistä " pilkkaa" tekivät. kerran annoin anopille mustaa valkoisella lapun jossa kerrottiin dysfasiasta..vasta nyt he ovat alkaneet tajuta että heidän pitää olla pojalle tueksi ja tehdä myöd kuntoutuksen eteen jotain.ehkä mieheni vanhemmat tekivät jonkinlaista surutyötä...ehkä??
omat vanhempani ovat ottaneet asian hyvin ja pitäneet häntä kuin kukkaa kämmenellä =)
tällä hetkellä on menossa uhma , siis aivan hirveä. on kuin murrosikäinen ja 2-vuotias uhmaaja sekoitus. terveydenhoitajan mukaan aivan normaalia...huh huh! mitähän sitten 15-vuotiaana on tulossa ;) no joka tapauksessa poikamme on aina ollut iloinen ja rauhallisen kiltti.
nyt tilanne tällähetkellä puheessa on se että poika osaa puhua pitkiä lauseita ja osaa kertoa kaikenlaisia juttuja. välillä vähän satuillaan omia juttuja ;) puheen ymmärtämisessä on hieman vaikeutta, mutta kyllä se siitä varmasti parenee kunotuksen myötä!
tutulle kuulostaa. Meillä tyttö 2,8 v ja nyt puheterapia ei alkanut mennä eteenpäin mietenkään. Autismi-sanan puheterapeutti mainitsi tytöstä mutta siihen hän ei mielestäni sovi. Ei ihan täysin dysfasiaankaan mutta lähiten siihen kyllä. Ollaan tässä varmaan samassa vaiheessa kuin sinä. Neuvolasta lähete laitettiin täällä herkästi. Nyt ollaan pattitilanteessa, sillä puheterapia kun ei lähde käyntiin, ei lähde muukaan tutkimusprosessi kuulema. Mietinkin yksityistä reittiä nyt. Kamalan kallista. Olisi kiva tietää, miten rahat saisi riittämään tähän!!! Tsemppiä tahdoin vain lähteä sulle toivottamaan! Kirjoittaisit mulle, kun samassa tilanteessa ollaan, jos vain jaksat, että voitaisiin tukea toisiamme! Olen etsinyt muita samassa tilanteessa olevia. Ellet jaksa/halua, niin ymmärrän!
ressu35@hotmai.com
Ihanaa talven jatkoa!