Näitä lukiessa täytyy taas todeta, että oma mieheni on "täydellinen"

Sen verran tähän kommentoin kuitenkin, että esim. sitä millainen perheenisä miehestä kehkeytyy, ei voi etukäteen tietää mitenkään. Senhän näkee vasta kun tulee lapsia. Samahan koskee naista. Voi luulla että on hyvinkin äidillinen hahmo ja todellisuus onkin sitten ihan toista.

Minun onkin täydellinen. ;) Vaikka on oltu yhdessä jo kohta 3 v, ei silti ole löytynyt mitään vikoja. Tai no ehkä pikkuisen nyhverö, kun ei ole saanut kosittua, mutta muuten on enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoa.

kukaan ei ole täydellinen

minulle täydellinen ja avioliittoakin on jo takana 8 vuotta, että ei ole kyse mistään alkuhuumasta. Rakkaus mieheeni on vain kasvanut kun olen saanut nähdä miten mahtava hän on myös isänä. :)

mutta muistakaa hehkuttajat ettei kukaan ole taydellinen, sallitaan miehelle myos pikku vikoja!



sen sijaan aivan typeraa vaittaa ettei miehesta yhtaan nae etukateen millainen isa tasta tulee. onko mies enemman koti-ihminen ja perhekeskeinen vai viihtyyko kavereiden kanssa baanalla, pelireissuilla jatkuvasti tai onko aina toissa. miten suhtautuu muiden lapsiin tai vaikka elaimiin, tykkaako peuhata kavereiden lasten kanssa ollenkaan. mihin tyyliin puhuu lasten hankinnasta.



luulen etta muutama mamma toivoo miehen muuttuvan lasten saannin myota, mutta nain ei olekaan kaynyt ja sitten on herneet nenassa.

Ja kolmessa vuodessa on ensihuumakin haihtunut.



Vai pitäisikö minun nyt olla ihan hirveän pahoillani, että olen ehtinyt olla nykyiseni kanssa vasta kolme vuotta? Eipä vaan ole ehditty vielä olla sen kauempaa.

mutta rakastan häntä siitä huolimatta juuri sellaisena kuin hän on, vikoineen päivineen. Hän on jääräpäinen, juo liikaa, ei osaa puhua tunteistaan, kasvattanut vuosien mittaan muhkean kaljamahan ja polttaa kuin korsteeni (ulkona tosin), mutta silti, hän on minun mieheni, lastemme isä, joka kuitenkin kantaa vastuunsa, huolehtii perheestään ja rakastaa minua ja lapsiamme. Tekee kotitöitä, laittaa ruokaa (hyvää) enemmän kuin minä, on hoitanut lapsia hoitovapailla yhtä paljon kuin minäkin, on ollut jopa vuorotteluvapaalla lapsia hoitamassa ihan vapaaehtoisesti. Minä haluan juuri hänet, en ketään muuta.

ne voi paljastua vaikka 25 vuoden jälkeen, joten tuolla perusteella mikään alle elinikäinen suhde ei voisi olla tarpeeksi pitkä.

Kuvittelin miehestäni, että hänestä tulee maailman parhain isä. Kaikkien sukulaisten lapset pitivät miehestä kuin hullu puurosta. Peuhaamista, kiusoittelua, leikkiä. Halusi lapsia yli kaiken ja rakastaakin heitä, sitä en epäilekään. Mutta miehestä kyllä kuoriutui entisen koti-ihmisen tilalle harrastuksista ja menemisestä pitävä tyyppi. Jos laitetaan lapset ja harrastus tasalle, kyllä menee nykyään ennemmin harrastukseen kuin jää kotiin. Eli minusta mieheni muuttui huonoon suuntaan, ei ollutkaan sellainen perheen isä mitä luuli. Mutta ehkä ne muiden lapset olivatkin siksi kivoja, kun lähtivät aina poiskin. Omat ovat aina jaloissa, kun on kotona.

mutta muistakaa hehkuttajat ettei kukaan ole taydellinen, sallitaan miehelle myos pikku vikoja!

sen sijaan aivan typeraa vaittaa ettei miehesta yhtaan nae etukateen millainen isa tasta tulee. onko mies enemman koti-ihminen ja perhekeskeinen vai viihtyyko kavereiden kanssa baanalla, pelireissuilla jatkuvasti tai onko aina toissa. miten suhtautuu muiden lapsiin tai vaikka elaimiin, tykkaako peuhata kavereiden lasten kanssa ollenkaan. mihin tyyliin puhuu lasten hankinnasta.

luulen etta muutama mamma toivoo miehen muuttuvan lasten saannin myota, mutta nain ei olekaan kaynyt ja sitten on herneet nenassa.

Minunkaan mieheni ei ehkä ole ns. täydellinen, mutta rakkain ja ihanin mies minulle. Kohta 12v oltu yhdessä, naimisissa siitä puolet ja kolme lasta saatu. En vaihtais pois.;-)

mutta siitä olen tosi onnellinen, että hän viettää kaiken vapaa-aikansa perheen kanssa, eikä missään ravintoloissa tai matkoilla ilman minua. Itse kaipaan aina välillä omaa yksinäistä aikaa, mutta hän jaksaa paljon paremmin aina touhuta lasten kanssa. Yhdessä on oltu jo kohta 15v.