Lue keskustelun säännöt.
Olen introvertti, ja koen jopa joulukorttipinon lukemisen lievästi epämiellyttävältä. Olenko ainoa?
21.12.2016 |
Koen, että nuo ihmiset lähestyvät minua kortin ja kenties valokuvan muodossa, ja koen varautuneisuutta. Koen, että olen varuillani, koska korteissa voi olla jotain yllättävää mihin en ole valmistautunut. Joudun myös käymään samalla läpi suhdettani noihin ihmisiin, ja minussa herää niitä tunteita, joita sosiaalisissa tilanteissa herää. Luin juuri joulukorttipinon, ja hirveä viriketulva tulvii aivoissani, ja koen että olisin tehnyt suurenkin sosiaalisen ponnistuksen... Olenko aivan yksin tuntemusteni kanssa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä toinen. Kirjoitan itse melko mielelläni korttipinoni ja lähetänkin kortit, mutta kun saamme kortteja noin samanverran, en edes katso niitä, en avaa kuorissa olevia. Ei kiinnosta ja se tuntuu jotenkin ikävältä. Ja tunnen siltä osin itseni huonoksi.
Mutta eihän noin "saa" tehdä :) Tuhma!
Tiedän! :D Avasin ne nyt tässä samalla ja katsoin keneltä ovat tulleet, tunnistan kyllä käsialasta useimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli kerännyt pöydälle kortteja, joita on tullut. Juuri äsken katsomatta heitin ne pois. Ahdisti ja vitutti ne. En osaa arvostaa kortteja, ne herättää voimakasta sosiaalista ahdistusta. Yhden kortin katsoin aiemmin, se oli lapsen lähettämä ja kokemus positiivinen. Lähettäjä 8v.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli kerännyt pöydälle kortteja, joita on tullut. Juuri äsken katsomatta heitin ne pois. Ahdisti ja vitutti ne. En osaa arvostaa kortteja, ne herättää voimakasta sosiaalista ahdistusta. Yhden kortin katsoin aiemmin, se oli lapsen lähettämä ja kokemus positiivinen. Lähettäjä 8v.
"poissa silmistä, poissa mielestä". Ei ne kortit siitä pöydältä päällesi hyökkää. Yhtähyvin olisit voinut laittaa jonnekin säilöön ja pikkuhiljaa katsonut kortti kerrallaan jos se ahdistus on niin vaikeaa. Itsellänikin sos.ahdistus, mutta en syynää sitä muiden päälle ;)
Minua kortit jopa ilahduttavat sinänsä, ahdistus tulee sitten siitä että pitääkö niihin jotenkin vastata ja miten, ja jos en vastaa niin loukkaantuvatko.
No itselle ei onneksi kortteja juuri tule ja facebook on keksitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todella pitkälle edennyt introvertti. En ole saanut yhtäkään joulukorttia. Eikä ole enää ketään, jolle niitä lähettäisi.
Mä oikeastaan pidin joulukorteista ja korteista ylipäänsä. Mulla on niitä säästössä aika pino. Ne oli melkein varmaan ainoa sosiaalisuuden muoto, joka sujui multa av:n lisäksi. Tykkäsin tehdä jänniä kortteja ja lähetellä niitä. Kukaan ei koskaan muutoin näe maalauksiani tai piirroksiani. Olen siinä hommassa aika hyvä. Nyt ei tosiaan ole ketään. Taiteen yksi tarkoitushan on ilahduttaa ihmisiä. Korteissa on myös jotain lämmintä. Niitä voi kosketella, eikä niistä lopu akku. Ne eivät ole samantekeviä niin kuin netin kuvatulva.
Mutta eikös seurakunnilla ole jotain korttikolehteja tms. Voisi tehdä vaikka yksinäisille vanhuksille laitoksiin kortteja. Jos siis välttämättä haluaa tehdä kortteja...
Vierailija kirjoitti:
Vittu on teillä kyllä vaikeeta.
Ei tämä ole ainakaan minun kohdallani vaikeaa. Lähinnä mielenkiintoista ja huvittavaakin. En ota tätä asiaa millään tavalla vakavasti, enkä yleensä itseänikään. On hauskaa olla omituinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu on teillä kyllä vaikeeta.
Itse asiassa välillä kyllä vittu on, oo onnellinen jos itellesi moninaiset arkiset sosiaaliset tilanteet on aina helppoa ja jopa miellyttäviä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittu on teillä kyllä vaikeeta.
Ei tämä ole ainakaan minun kohdallani vaikeaa. Lähinnä mielenkiintoista ja huvittavaakin. En ota tätä asiaa millään tavalla vakavasti, enkä yleensä itseänikään. On hauskaa olla omituinen.
ap
Sama täällä, tai siis kyllähän se on vähän vaivaannuttavaa, mutta oli kiva jutella aiheesta täällä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pidetään ekstroverttinä ja olen kyllä sosiaalinen. Silti on asioita, joista en pidä. Yksi niistä on joulukortit. Olen sanonut, että älkää tuottako minulle pahaa mieltä lähettämällä kortteja. Laittakaa vaikka tekstiviesti. Kirjoitin tänä jouluna vain yhden joulukortin ja se oli hyvin perusteltu. Nyt ole saanut silti 4 korttia ja toivon, että enää ei tule. Laitan hyvän joulun toivotukset naamakirjaan.
Toinen asia on kotini. En kutsu juuri ketään kotiini. Ainoastaan aivan lähisukulaiset joskus käyvät, mutta en ole kutsunut esim. työkevareita tai harrastusystäviä vaikka muuten olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Kotini on linnani, jonne vetäydyn omine ajatuksineni ja sellaisena se pysyy.
Mutta tekstiviestihän on vielä tunkeilevampi kuin joulukortti. Se tulee aikana, jolloin lähettäjä päättää sen lähettää. Joulukorttien lukuhetken voi sentään päättää itse. (voi tietysti tekstiviestinkin silti jättää lukematta, jos haluaa...). Mutta en minä silti ajattele, että kukaan ilkeyttään, pahaa mieltä tuottaakseen, joulutervehdyksiä lähettelee. Kyllä niissä lähes aina on myönteinen motiivi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todella pitkälle edennyt introvertti. En ole saanut yhtäkään joulukorttia. Eikä ole enää ketään, jolle niitä lähettäisi.
Mä oikeastaan pidin joulukorteista ja korteista ylipäänsä. Mulla on niitä säästössä aika pino. Ne oli melkein varmaan ainoa sosiaalisuuden muoto, joka sujui multa av:n lisäksi. Tykkäsin tehdä jänniä kortteja ja lähetellä niitä. Kukaan ei koskaan muutoin näe maalauksiani tai piirroksiani. Olen siinä hommassa aika hyvä. Nyt ei tosiaan ole ketään. Taiteen yksi tarkoitushan on ilahduttaa ihmisiä. Korteissa on myös jotain lämmintä. Niitä voi kosketella, eikä niistä lopu akku. Ne eivät ole samantekeviä niin kuin netin kuvatulva.
Mutta eikös seurakunnilla ole jotain korttikolehteja tms. Voisi tehdä vaikka yksinäisille vanhuksille laitoksiin kortteja. Jos siis välttämättä haluaa tehdä kortteja...
Vau! Pitää ottaa selvää. Mä tekisin mielelläni. Se olisi hienoa. Otan oikeasti selvää, jos jotain tällaista löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pidetään ekstroverttinä ja olen kyllä sosiaalinen. Silti on asioita, joista en pidä. Yksi niistä on joulukortit. Olen sanonut, että älkää tuottako minulle pahaa mieltä lähettämällä kortteja. Laittakaa vaikka tekstiviesti. Kirjoitin tänä jouluna vain yhden joulukortin ja se oli hyvin perusteltu. Nyt ole saanut silti 4 korttia ja toivon, että enää ei tule. Laitan hyvän joulun toivotukset naamakirjaan.
Toinen asia on kotini. En kutsu juuri ketään kotiini. Ainoastaan aivan lähisukulaiset joskus käyvät, mutta en ole kutsunut esim. työkevareita tai harrastusystäviä vaikka muuten olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Kotini on linnani, jonne vetäydyn omine ajatuksineni ja sellaisena se pysyy.
Asutko muuten pääkaupunkiseudulla kerrostalossa? Ihan uteliaisuuttani kyselen. Tuli vain sellainen mielikuva. Voisin kuvitella, että siellä asuvan on vaikeampi päästää ihmisiä kotiinsa. Ehkä olen osittain väärässä, osittain oikeassa. Karkea yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todella pitkälle edennyt introvertti. En ole saanut yhtäkään joulukorttia. Eikä ole enää ketään, jolle niitä lähettäisi.
Mä oikeastaan pidin joulukorteista ja korteista ylipäänsä. Mulla on niitä säästössä aika pino. Ne oli melkein varmaan ainoa sosiaalisuuden muoto, joka sujui multa av:n lisäksi. Tykkäsin tehdä jänniä kortteja ja lähetellä niitä. Kukaan ei koskaan muutoin näe maalauksiani tai piirroksiani. Olen siinä hommassa aika hyvä. Nyt ei tosiaan ole ketään. Taiteen yksi tarkoitushan on ilahduttaa ihmisiä. Korteissa on myös jotain lämmintä. Niitä voi kosketella, eikä niistä lopu akku. Ne eivät ole samantekeviä niin kuin netin kuvatulva.
Mutta eikös seurakunnilla ole jotain korttikolehteja tms. Voisi tehdä vaikka yksinäisille vanhuksille laitoksiin kortteja. Jos siis välttämättä haluaa tehdä kortteja...
Vau! Pitää ottaa selvää. Mä tekisin mielelläni. Se olisi hienoa. Otan oikeasti selvää, jos jotain tällaista löytyisi.
En tiedä ehtiikö enää tänä jouluna, mutta ainahan voi ottaa yhteyttä seurakunnan diakonissaan ja tarjota itsetehtyjä korttejaan yksinäisille vanhuksille vietäviksi, vaikka ei mitään virallista joulukorttikolehtia seurakunnassa olisikaan. Olettaisin, että he tai muut seurakunnan työntekijät tapaavat joulun alla yksinäisiä. En minä tiedä, mitä sellaiseen pitäisi lähettäjäksi kirjoittaa, vai tarvitseeko mitään. Ehkä joku kaunis jouluruno tms ilahduttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pidetään ekstroverttinä ja olen kyllä sosiaalinen. Silti on asioita, joista en pidä. Yksi niistä on joulukortit. Olen sanonut, että älkää tuottako minulle pahaa mieltä lähettämällä kortteja. Laittakaa vaikka tekstiviesti. Kirjoitin tänä jouluna vain yhden joulukortin ja se oli hyvin perusteltu. Nyt ole saanut silti 4 korttia ja toivon, että enää ei tule. Laitan hyvän joulun toivotukset naamakirjaan.
Toinen asia on kotini. En kutsu juuri ketään kotiini. Ainoastaan aivan lähisukulaiset joskus käyvät, mutta en ole kutsunut esim. työkevareita tai harrastusystäviä vaikka muuten olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa. Kotini on linnani, jonne vetäydyn omine ajatuksineni ja sellaisena se pysyy.