Lue keskustelun säännöt.
Olen introvertti, ja koen jopa joulukorttipinon lukemisen lievästi epämiellyttävältä. Olenko ainoa?
21.12.2016 |
Koen, että nuo ihmiset lähestyvät minua kortin ja kenties valokuvan muodossa, ja koen varautuneisuutta. Koen, että olen varuillani, koska korteissa voi olla jotain yllättävää mihin en ole valmistautunut. Joudun myös käymään samalla läpi suhdettani noihin ihmisiin, ja minussa herää niitä tunteita, joita sosiaalisissa tilanteissa herää. Luin juuri joulukorttipinon, ja hirveä viriketulva tulvii aivoissani, ja koen että olisin tehnyt suurenkin sosiaalisen ponnistuksen... Olenko aivan yksin tuntemusteni kanssa?
Kommentit (35)
Heh, täällä toinen. Kirjoitan itse melko mielelläni korttipinoni ja lähetänkin kortit, mutta kun saamme kortteja noin samanverran, en edes katso niitä, en avaa kuorissa olevia. Ei kiinnosta ja se tuntuu jotenkin ikävältä. Ja tunnen siltä osin itseni huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Minä en voi sietää sitä teennäisyyttä ja pakkososiaalisuutta, mikä jouluun kuuluu.
Se muistuttaa hyvin paljon vaatekaupan tekopirteitä yli-innokkaita myyjiä, joiden on viime aikoina käsketty jutella kaikille asiakkaille. Kaikki tiedätte, mistä puhun...
Koen saman epämiellyttävän tunteen, kuin haluaisi äkkiä pois erämaamökkiin tai etelänlomalle.
Vierailija kirjoitti:
Parempi että kortein lähestyvät kuin puhelimitse tai käynnein.
Ei niissä joulukorteissa tai puheluissa tai käynneissäkään mitään pahaa ole. Lähinnä kiinnostavaa huomata itsessään tällainen ilmiö.
ap
Inhoan sitä siksi, koska se ei ole aitoa! Kaikki luulevat että täytyy lähettää kortti, täytyy käydä kylässä, täytyy ostaa lahjoja. Ja suurin osa tekee nämä kaikki hampaat irvessä. Luulevatko he todella, etten huomaa sitä?
Minä inhoan joulukorttien lähettämistä ja toivon, ettei niitä tulisi. En ole tajunnut, että tämäkin piirre, etten niitä halua lähettää, johtuu introverttiluonteesta. Onneksi niitä ei tule, kun ei itsekään lähetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin lähettää joulukortteja, jos niistä ei seuraisi velvollisuutta jatkososiaalisuuteen. Aina kun olen lähettänyt niin ehdotetaan tapaamista tai saan pitkän emailin. Jäisikin vain siihen korttiin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Minä en voi sietää sitä teennäisyyttä ja pakkososiaalisuutta, mikä jouluun kuuluu.
Se muistuttaa hyvin paljon vaatekaupan tekopirteitä yli-innokkaita myyjiä, joiden on viime aikoina käsketty jutella kaikille asiakkaille. Kaikki tiedätte, mistä puhun...
Koen saman epämiellyttävän tunteen, kuin haluaisi äkkiä pois erämaamökkiin tai etelänlomalle.
Hmm... teennäisyys ja pakkososiaalisuus. Kyllähän joulukortit tavallaan ovat sitäkin. Mutta jotenkin se, että ne ovat kuitenkin persoonallisia, yllätyksellisiä, on se epämiellyttävä tekijä. Ne tavallaan tulevat hiukan minun alueelleni, ja ne herättävät tunteita. Mutta miksi tuo tunne on niin voimakas, vaikka minä tiedän, että minun ei tarvitse mitenkään reagoida joulukorttiin? Ehkä pelkään, että tarvitseekin jotenkin reagoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Minä en voi sietää sitä teennäisyyttä ja pakkososiaalisuutta, mikä jouluun kuuluu.
Se muistuttaa hyvin paljon vaatekaupan tekopirteitä yli-innokkaita myyjiä, joiden on viime aikoina käsketty jutella kaikille asiakkaille. Kaikki tiedätte, mistä puhun...
Koen saman epämiellyttävän tunteen, kuin haluaisi äkkiä pois erämaamökkiin tai etelänlomalle.
Hmm... teennäisyys ja pakkososiaalisuus. Kyllähän joulukortit tavallaan ovat sitäkin. Mutta jotenkin se, että ne ovat kuitenkin persoonallisia, yllätyksellisiä, on se epämiellyttävä tekijä. Ne tavallaan tulevat hiukan minun alueelleni, ja ne herättävät tunteita. Mutta miksi tuo tunne on niin voimakas, vaikka minä tiedän, että minun ei tarvitse mitenkään reagoida joulukorttiin? Ehkä pelkään, että tarvitseekin jotenkin reagoida?
Kyllä, ne tuntuvat melko tunkeilevilta ja siinä on se vaatimus taustalla (milloin tulet käymään,mitä sinulle oikein kuuluu ym.)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan sitä siksi, koska se ei ole aitoa! Kaikki luulevat että täytyy lähettää kortti, täytyy käydä kylässä, täytyy ostaa lahjoja. Ja suurin osa tekee nämä kaikki hampaat irvessä. Luulevatko he todella, etten huomaa sitä?
Tiedän, että kaikki eivät tee sitä hampaat irvessä, vaan osa tekee ihan iloisin mielin. Varmasti osalle joulukorttien lähetys on pakkopullaa. Itselleni korttien lähettäminen on jotain siltä väliltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen introvertti ja omaan vain pari hyvää kaveria ja siinä se. Ei joulukortteja tai mitään koska olemme suht samanlaisia. Miksi ihmeessä raahaat mukanasi jotain isoa kaveripiiriä johon näemmän kuuluu teennäisiäkin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Minä en voi sietää sitä teennäisyyttä ja pakkososiaalisuutta, mikä jouluun kuuluu.
Se muistuttaa hyvin paljon vaatekaupan tekopirteitä yli-innokkaita myyjiä, joiden on viime aikoina käsketty jutella kaikille asiakkaille. Kaikki tiedätte, mistä puhun...
Koen saman epämiellyttävän tunteen, kuin haluaisi äkkiä pois erämaamökkiin tai etelänlomalle.
Hmm... teennäisyys ja pakkososiaalisuus. Kyllähän joulukortit tavallaan ovat sitäkin. Mutta jotenkin se, että ne ovat kuitenkin persoonallisia, yllätyksellisiä, on se epämiellyttävä tekijä. Ne tavallaan tulevat hiukan minun alueelleni, ja ne herättävät tunteita. Mutta miksi tuo tunne on niin voimakas, vaikka minä tiedän, että minun ei tarvitse mitenkään reagoida joulukorttiin? Ehkä pelkään, että tarvitseekin jotenkin reagoida?
Kyllä, ne tuntuvat melko tunkeilevilta ja siinä on se vaatimus taustalla (milloin tulet käymään,mitä sinulle oikein kuuluu ym.)
Ehkä olen naiivi, mutta en yleensä koe, että tuttavani olettaisivat minun tulevan käymään, vaikka he lähettävät joulukortin. Ehkä he tuntevat minut niin hyvin (?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko iso korttipino? Millaisia kortteja sait? Tykkäät varmaan niin kovin vielä vastailla.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen introvertti ja omaan vain pari hyvää kaveria ja siinä se. Ei joulukortteja tai mitään koska olemme suht samanlaisia. Miksi ihmeessä raahaat mukanasi jotain isoa kaveripiiriä johon näemmän kuuluu teennäisiäkin ihmisiä.
Minulla on jo ikää sen verran, että tuttavia, sukulaisia, entisiä tuttavia yms on kertynyt niin paljon, että kortteja satelee...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun luen vastauksianne, tajuan, että on ihmisiä, jotka kokevat tämän asian vieläkin ahdistavammaksi kuin mitä itse koen. Minulle tuo korttien saaminen kun on ihan kiva asia, sitten kun siitä "alkujärkytyksestä" on toipunut. Se ensimmäinen fiilis vain on varautunut. Mielenkiintoista, että me ihmiset olemme erilaisia.
ap
Olen erittäin ekstrovertti, mutta en kyllä jaksa lähettää joulukortteja. Muutama pakkokortti lähti tänä vuonna. En halua pahoittaa vanhojen sukulaisten mieltä olemalla lähettämättä korttia. En kyllä koe saamista tunkeiluna tai minään vaatimuksena, ne ovat vain joulukortteja. Enkä tapaa korttien lähettäjiä/saajia, jos ei hotsita.
Mielenkiintoista lukea, että joillekin tulee ahdistus joulukorteista juuri tuossa introverttimieless. Tapaatteko usein niiden korttien saajia/lähettäjiä? Siis luulisi tapaamisen olevan vielä ahdistavampaa?
Vierailija kirjoitti:
Heh, täällä toinen. Kirjoitan itse melko mielelläni korttipinoni ja lähetänkin kortit, mutta kun saamme kortteja noin samanverran, en edes katso niitä, en avaa kuorissa olevia. Ei kiinnosta ja se tuntuu jotenkin ikävältä. Ja tunnen siltä osin itseni huonoksi.
Mutta eihän noin "saa" tehdä :) Tuhma!
Mä olen todella pitkälle edennyt introvertti. En ole saanut yhtäkään joulukorttia. Eikä ole enää ketään, jolle niitä lähettäisi.
Mä oikeastaan pidin joulukorteista ja korteista ylipäänsä. Mulla on niitä säästössä aika pino. Ne oli melkein varmaan ainoa sosiaalisuuden muoto, joka sujui multa av:n lisäksi. Tykkäsin tehdä jänniä kortteja ja lähetellä niitä. Kukaan ei koskaan muutoin näe maalauksiani tai piirroksiani. Olen siinä hommassa aika hyvä. Nyt ei tosiaan ole ketään. Taiteen yksi tarkoitushan on ilahduttaa ihmisiä. Korteissa on myös jotain lämmintä. Niitä voi kosketella, eikä niistä lopu akku. Ne eivät ole samantekeviä niin kuin netin kuvatulva.
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin ekstrovertti, mutta en kyllä jaksa lähettää joulukortteja. Muutama pakkokortti lähti tänä vuonna. En halua pahoittaa vanhojen sukulaisten mieltä olemalla lähettämättä korttia. En kyllä koe saamista tunkeiluna tai minään vaatimuksena, ne ovat vain joulukortteja. Enkä tapaa korttien lähettäjiä/saajia, jos ei hotsita.
Mielenkiintoista lukea, että joillekin tulee ahdistus joulukorteista juuri tuossa introverttimieless. Tapaatteko usein niiden korttien saajia/lähettäjiä? Siis luulisi tapaamisen olevan vielä ahdistavampaa?
valtaosaa en ole vuoden mittaan tavannut. Osa asuu kaukana, ja osaan on yhteydenpito hiipunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen erittäin ekstrovertti, mutta en kyllä jaksa lähettää joulukortteja. Muutama pakkokortti lähti tänä vuonna. En halua pahoittaa vanhojen sukulaisten mieltä olemalla lähettämättä korttia. En kyllä koe saamista tunkeiluna tai minään vaatimuksena, ne ovat vain joulukortteja. Enkä tapaa korttien lähettäjiä/saajia, jos ei hotsita.
Mielenkiintoista lukea, että joillekin tulee ahdistus joulukorteista juuri tuossa introverttimieless. Tapaatteko usein niiden korttien saajia/lähettäjiä? Siis luulisi tapaamisen olevan vielä ahdistavampaa?
Suurinta osaa tapaan kyllä useita kertoja vuodessa, eikä se ole ahdistavaa ollenkaan. Ei tässä mitään järkeä ole, myönnän sen kyllä. En ole tullut asiaa ajatelleeksi ennen tätä ketjua, tuli vaan nyt mieleen, kun tänäänkin pistin kortteja pinoon enkä ole kuorissa olevia aukaissut. Se on kai huono omatunto joka jostain syystä tulee tästä. Tarpeetonta sekin.
Lisään vielä, että muu posti ei aiheuta tällaista ollenkaan, en siis ole avaamatta laskuja tai muuta sellaista, mikä johtaisi talouden turmioon tms.
Parempi että kortein lähestyvät kuin puhelimitse tai käynnein.