Isä luovuttaa morsiamen aviomiehelle - naista alistavaa, kuin nainen olisi miesten omistama esine

Totta meillä minut luovuttikin naapurin ukko, joka valittiin tehtävään sattumalta. Kenellekään ei päässyt tulemaan tuota omistamismielikuvaa. Isä sai istua penkissä koko seremonian ajan.

Me käytiin valokuvassa ennen vihkimistä, sitten ajeltiin jo hääautolla ja vilkutettiin ohikulkijoille ja juotiin etukäteen vähän shampanjaa. Sitten mentiin yhdessä käymään sakastissa. Olis ollu pöljää sitte erota ja mää olisin tullu etuovesta ja mies sivuovesta. Yhdessä mentiin kun yhdessä oli päätetty naimisiinkin mennä. Kotona tälläydyttiin häihin ja mies näki mut. Oli se nähnyt hääpuvunkin etukäteen.

Isäni halusi taluttaa minut alttarille, miksi olisin estänyt tämän ?

Meidän päätös oli meidän päätös.

Lisäksi mieheni asui lapsuudenkodissaan kun muutti luokseni. Itse olin itsenäisempi siihen mennessä .

Kaikkea ei tarvitse liikaa analysoida.

Lässynlää, ap. Voi kauheaa. Kenen itsetunto on kiinni tällaisista riiteistä? Säälin heitä, jos omanarvontunto jostain tuollaisesta karisee.

Itse ajattelin tuon saattamisena, en luovuttamisena, koska olin jo asunut yksinäni vuosikymmenen. Halusin jakaa hetken isäni kanssa, joka vielä kykeni osallistumaan silloin. Sopi myös miehelle, koska ei ole suomalainen. Eikä menty edes kirkossa naimisiin.

Ei minua koskaan mitenkään ahdista tai kaivele se, miten joku toinen omat naimisiinmenonsa järjestää. Sitä paitsi tämä aloitus on nähty täällä varmaan kerran kuussa, keksikää jotain uutta.

Olemme keskustelleet teini-ikäisten tyttärieni kanssa tuosta morsiamen luovuttamisesta. Jos kaksi itsenäistä, aikuista ihmistä menee naimisiin, se morsiamenluovutusseremonia on hiukan koominen. Etenkin silloin, jos pari on asunut yhdessä jo pitkään.

Siinä tapauksessa, että tyttö muuttaa vanhempiensa kodista yhteiseen kotiin vasta häiden jälkeen, se luovutusseremonia on jotenkin looginen. Mutta silloinhan sulhasen äidin pitäisi luovuttaa se mammanpoikansa tämän morsiamelle.

Ehkä näillä omaisuuden saattajilla iskä tarkistaa vielä ennen alttarille menoa, että tyttö on säilynyt korkkaamatomana, ettei myy miehelle käytettyä tavaraa

En ole ollut yksissäkään häissä, joissa isä ei olisi saattanut morsianta alttarille. Olen pitänyt sitä vanhanaikaisena tapana, mutta nyt pidän sitä entistä tyhmempänä, kerta tuo ei ole edes suomalainen tapa.

Samaten tuo isältä käden pyytäminen on nyt joku trendi meidän 90-luvun alussa syntyneiden keskuudessa, ainakin minun kaveripiirissä. Minusta on sekä äärimmäisen ärsyttävä että kiusallinen ajatus, että isä ja poiccis siellä tehtailee naimakauppoja ennen kuin tyttöystävä edes tietää kosinnasta. En todellakaan katsoisi hyvällä, jos mieheni menisi kosinta-aikeista ensin kertomaan vanhemmilleni ja vielä oikein pyytämään lupaa. Onneksi mieheni mielestä koko "perinne" on yhtä typerä ja vanhempani varmaan nauraisivat kättä pyytelevän miehen pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Juu en ajattele asiaa noin. Ensi kesänä isäni saattaa minut alattarille, koska haluan jakaa sen hetken hänen kanssaan.

Itse isättömänä kasvaneena ymmärrän niin, että lapsi voi olla ylpeä siitä että on isä saattamassa, ja isä puolestaan iloinen saadessaan saattaa tytärtään.

Kyllä se on pikemminkin miestä alistavaa. Vaivata nyt vanhaa isää, vaikka yhtä hyvin voisi morsian mennä ihan itse sinne sulhaselle. Puhumattakaan isälle ja muulle suvulle aiheutuvasta myötähäpeästä, kun nuoripari luulee tämän olevan joku suomalainen tapa.

Mun ex-mies teki napanuorasta kravatin ja söi istukan.

Jouluterguin Katie Holmes

suomalainen nainen on homo. Tässä kaikki

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan tuo tapa on ollut? Ei sitä ainakaan 80-luvulla ollut.

Itse näin ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä, olen syntynyt 80-luvulla. Mutta onhan tuo vanhempi perinne, varmaan vaan pääsi vähän unohtumaan kun 60- ja 70-lukujen keskivertohäät olivat kai aika lailla karumpia tilaisuuksia.

Kaikista pitää näköjään tehdä ongelma. Hyi helvetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan tuo tapa on ollut? Ei sitä ainakaan 80-luvulla ollut.

Itse näin ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä, olen syntynyt 80-luvulla. Mutta onhan tuo vanhempi perinne, varmaan vaan pääsi vähän unohtumaan kun 60- ja 70-lukujen keskivertohäät olivat kai aika lailla karumpia tilaisuuksia.

Ei ole vanhempi perinne.

Vierailija kirjoitti:

suomalainen nainen on homo. Tässä kaikki

Niin olenkin, ja se on ihanaa!

Minä kävelin alttarille yksin koska isäni on kuollut ja halusimme miehen kanssa nähdä toisemme vasta alttarilla täydessä tällingissä. Kun ovet avattiin ja musiikki soi, en nähnyt mitään muuta kuin mieheni vaikka kirkko oli täynnä. Hetki oli taianomainen ja herkkä, ja olen todella onnellinen että saimme sen. Jos olisimme ottaneet valokuvat ennen vihkimistä niin olisimme kävelleet yhdessä. Meille se juttu oli nähdä toinen ekaa kertaa hääasussa siinä.

En tiedä olisinko kävellyt yksin jos isäni eläisi. Luultavasti. En suostunut ottamaan ketään muuta saattajaa kuten veljeäni tai setääni, eiväthän he ole minun isäni. Suku vastusti yksin kävelyä mutta siinäpähän vastustivat.

Jokaiselle omansa, eikö? Koskaan en ole ajatellut että isä luovuttaa omaisuutensa toiselle miehelle, kyllä saa vikaa olla päässä että näin ajattelee. Jotkut asiat ovat kauniita ja herkkiä ilman suuria analysointeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan tuo tapa on ollut? Ei sitä ainakaan 80-luvulla ollut.

Itse näin ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä, olen syntynyt 80-luvulla. Mutta onhan tuo vanhempi perinne, varmaan vaan pääsi vähän unohtumaan kun 60- ja 70-lukujen keskivertohäät olivat kai aika lailla karumpia tilaisuuksia.

Ei ole vanhempi perinne.

Kyllä on.