Isä luovuttaa morsiamen aviomiehelle - naista alistavaa, kuin nainen olisi miesten omistama esine

Mä kyllä astelin ihan vain mieheni kanssa alttarille. Ei mua kukaan luovuttanut, vaikka isäni vielä tuolloin oli elossa.

Onko toi morsiamen luovuttaminen joku amerikkalainen perinne?

Ihan naurettava jenkeistä kopioitu perinne nyky-suomeen.

Minä sanoin vaimolleni, että mitään luovutuksia ei tehdä koska suomalainen nainen on itsenäinen ja on ollut sitä historian kuluessa - ei siis mitään isänsä tai miehensä omaisuutta jota luovutetaan. Yhdessä alttarille kuljettiin koska päätöskin oli meidän.

Mies

Juu en ajattele asiaa noin. Ensi kesänä isäni saattaa minut alattarille, koska haluan jakaa sen hetken hänen kanssaan.

Ei. Kukaan ei ole koskaan miettinyt asiaa tuolta kannalta. Olet ihan ensimmäinen, joka tämän on oivaltanut.

Mulle tuo luovutusjuttu on ihan outo. En muista että ikinä olis semmosta ollut kun olin lapsena häissä. Me käveltiin miehen kans käsikädessä alttarille.

En ole koskaan ollut häissä joten luulin että tuollaista tapahtuu vain jossain amerikkalaisissa elokuvissa.

Ihan varmasti moni on. Osa ei alunperinkään halua tuollaista perinnettä ja osa ihan tietoisesti karttaa sitä juuri sen takia, ettei halua tulla luovutetuksi mieheltä toiselle. Enpä muista itse olleeni häissä, joissa isä olisi luovuttanut morsiamen. En myöskään muista kuulleeni, että isältä olisi kysytty "tyttären kättä".

Varsinkin jos pariskunta asuu jo yhdessä ja on lapsia. Ihan typerä tapa. Mutta niin on nykyhäät muutenkin. Ihan liikaa hössötetään häitten takia. Mitä prameammat häät, sitä todennäköisempi ero.

Tästä oli taannoin pitkä keskustelu täällä ja asia jakoi mielipiteitä. Osa perusteli asiaa kauniina perinteenä ja osa piti tuota naisen alistamisena ja esineellistämisenä.

Olen naimisissa, mutta minua ei ole ikinä "luovutettu" kenellekään. Minustakin tuo tapa on jokseenkin kyseenalainen.

Mulle ei tullu edes mieleen että  olis voitu tehdä muutoin kuin mennä miehen kans rinnakkain alttarille. Sopii ehkä parikymppisille, jotka muuttaa kotoa avioliittoon.

Kyllä varmasti asiaa on ajateltu tuolta kantilta, koska tuohan on nimenomaan se alkuperäinen pointti koko luovutuksessa. Ei naisen asema aina ole ollut yhtä vapaa.

Miten kauan tuo tapa on ollut? Ei sitä ainakaan 80-luvulla ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettava jenkeistä kopioitu perinne nyky-suomeen.

Minä sanoin vaimolleni, että mitään luovutuksia ei tehdä koska suomalainen nainen on itsenäinen ja on ollut sitä historian kuluessa - ei siis mitään isänsä tai miehensä omaisuutta jota luovutetaan. Yhdessä alttarille kuljettiin koska päätöskin oli meidän.

Mies

Toinen asia mitä olen ihmetellyt on napanuoran leikkaaminen. Ensin katsoin kun vaimoni synnytys kesti 12 tuntia ja oli hyvinkin vaikea lopussa. Toki autoin minkä voin tuon 12 tunnin aikana ja paikalla olin, mutta kyllä aika idioottimainen olo tuli kun kätilö kysyi haluanko leikata napanuoran. Siis miksi se olisi pitänyt leikata? Osallistumisen takia? Jos noin niin eipä ole isälle kyllä kovin kummoista roolia valittu. Katkaistaan yhteys äitiin kuvainnoillisesti? Mitä järkeä.

Ihan hullu tilanne ja toisaalta huvittavakin. Hyvin on mennyt lasten kanssa ilman tuollaistakin rituaalia.

M41v

Suomessahan tuota perinnettä ei ole ollut. Jenkeistä on kopioitu muka perinteenä. Jenkkeihin on siirtynyt Saksasta, britanniasta ym. maista, jossa naimakauppa oli todellakin kauppaa.

Meillä on vuosisatoja ollut perinteenä se, että vaikka olisi järjestettykin avioliitto, niin naista ei saateta, ja kummallakin on oikeus kieltäytyä avioliitosta.

Miksi käyttää sana luovuttaa jos se noin ahdistaa? Ajatelkaa vaan, että isä saattaa tyttärensä pitkin käytävää ettei yksin tarvitse kävellä (moni kun edelleenkin haluaa, että mies näkee morsiamensa täydessä tällingissä ja mekossaan vasta alttarilla). Vai silmät kiinnikö sen miehen pitäisi se käytävän pätkä kävellä?

Voitaisiin korostaa suomalaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Meillä mies ja nainen on yhdenvertaiset kumppanit ja päättävät asiat yhdessä. Se on suomalainen juttu. Ei meillä kysellä että saako hakea tyttöä treffeille tai saako mennä naimisiin. Nainen päättää itse.

Jotkut on sen jenkkilästä halunneet kopioida mutta suomalaiseen tapaan se ei ole ainakana pitkään aikaan kuulunut. Me käveltiin ihan vaan kaksistaa miehen kanssa lattarille ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettava jenkeistä kopioitu perinne nyky-suomeen.

Minä sanoin vaimolleni, että mitään luovutuksia ei tehdä koska suomalainen nainen on itsenäinen ja on ollut sitä historian kuluessa - ei siis mitään isänsä tai miehensä omaisuutta jota luovutetaan. Yhdessä alttarille kuljettiin koska päätöskin oli meidän.

Mies

Toinen asia mitä olen ihmetellyt on napanuoran leikkaaminen. Ensin katsoin kun vaimoni synnytys kesti 12 tuntia ja oli hyvinkin vaikea lopussa. Toki autoin minkä voin tuon 12 tunnin aikana ja paikalla olin, mutta kyllä aika idioottimainen olo tuli kun kätilö kysyi haluanko leikata napanuoran. Siis miksi se olisi pitänyt leikata? Osallistumisen takia? Jos noin niin eipä ole isälle kyllä kovin kummoista roolia valittu. Katkaistaan yhteys äitiin kuvainnoillisesti? Mitä järkeä.

Ihan hullu tilanne ja toisaalta huvittavakin. Hyvin on mennyt lasten kanssa ilman tuollaistakin rituaalia.

M41v

Mun mies ei halunnut leikata napanuoraa. Minusta ihan ok. Ei se ollu meillä mikään must- juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti moni on. Osa ei alunperinkään halua tuollaista perinnettä ja osa ihan tietoisesti karttaa sitä juuri sen takia, ettei halua tulla luovutetuksi mieheltä toiselle. Enpä muista itse olleeni häissä, joissa isä olisi luovuttanut morsiamen. En myöskään muista kuulleeni, että isältä olisi kysytty "tyttären kättä".

Tuo käden kysyminen olisi ollut itsestäni ihan hienoa, mutta eipä miehen mokoma uskaltanut. Saapahan isä kiusata nyt sitten "ettei häneltäkään mitää lupia kyselty". Sopii hyvin hänen huumoriinsa kyllä.

Kyllä nainen esineellistää valitettavasti itsensä ihan itse nykypäivänä täyteaineineen, silareineen, yhä kiihtyvine itsensä muokkaamisvimmoineen. Valitettavasti on sanottava, että naisen tasa-arvokehityksessä mennään koko ajan taaksepäin. Onkohan vuosikymmeniin nainen yrittänyt miellyttää miestä enemmän kuin nyt? Eikä kannata alapeukuttaa. Tämä on tosiasia. Naisen tie onneen ja tyytyväisyyteen ja itsetuntoon menee miehen miellyttämisen kautta.

Kuinkahan moni viesti täälläkin sisältää jossain muodossa "eihän miehetkään tykkää, jos..."

Kyllä tuo alttarille taluttaminen on ihan viattomimmasta päästä, vaikken itse ikinä suostuisi moiseen pelleilyyn. Saati johonkin naisen käden kysymispelleilyyn.