Lue keskustelun säännöt.
Oletko kärsinyt lapsena vanhempiesi kohtuullisesta alkoholinkäytöstä?
21.12.2016 |
Nyt en tarkoita juoppo-vanhempia, tai muuten runsaasti alkoholia käyttäneitä. Oletko kärsinyt jollain tavalla lapsena siitä, että vanhempasi/sukulaisesi joivat esimerkiksi jouluaattona ruuan kanssa 24cl viiniä ja kahvin kanssa 4cl konjakin? Ja juhannuksena mökillä ollessanne vanhempasi/sukulaisesi nauttivat vaikka kaksi saunaolutta ja ruuan kanssa kolmannen.
Onko tällainen kohtuullinen alkoholinkäyttö aiheuttanut sinulle lapsena mielipahaa, ahdistusta tai jotain muita tunteita?
Kiitos vastauksista!
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En karsinyt, vaikka joskus todistin vahan runsaanpaakin ottamista. Meidan suvussa ei ole ns alkoholisteja, mutta hippa-ihmisia sitakin enemman. Muistan yhden juhannuksen kun olin 8v ja aitini ja kaksi tatiani olivat hiprakassa. Minusta ne oli hauskoja. Lauloivat ja muistelivat menneita. Jouluna miehet yleensa otti. Iso-isani, enot, sedat jne. Ei se haitannut.
On. Häpeä on ehkä merkittävin tunne tässä yhteydessä. Äiti ei käyttänyt lainkaan alkoholia ja isäukkokin maltillisesti. Kuitenkin erilaisissa julkisissa tilaisuuksissa ja paikoissa häpesin syvästä sitä "hauskoja juttuja" suustaan päästelevää kiilusilmäistä miestä. Nuo tunteet kehittyivät aikanaan viinavihaksi, joka on aina vaan pahentunut eli en siedä minkään sortin humalikkaita.
En ole kärsinyt. Pikemminkin muistan, että juhla-aterioihin tuli lisää juhlan tuntua, kun pöydässä oli hienot lasit, joihin aikuisille kaadettiin viiniä ja lapsille jotain kuplajuomaa.
Itse olen miettinyt, että alkoholin haju hengityksessä ei varmasti ole lapsille mukavaa. On vähän hankalaa, jos illallisella on juonut viiniä ja kohta menee peittelemään ja suukottelemaan lapset unille... Tätä yritän välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kärsinyt millään lailla. Mitään arkijuomista, edes kohtuudella, meillä ei harrastettu, mutta annas olla kun Ruotsin sukulaiset tuli kylään laivatuliaistensa kera... :D Kyllä siinä parina iltana aikuiset pelasi korttia, tissuttivat boolia, nauraa rätkättivät ja jopa valvottivat metelillään meitä lapsia, jotka yritimme nukkua. Koskaan ei pelottanut, ahdistanut eikä mitään muutakaan ikävää, vaikka vähän hassua olikin seurata humalaisia aikuisia. Noina iltoina ei riidelty, ei itketty, kompuroitu, sekoiltu tai muutakaan hullua, en ainakaan muista mitään sellaista.
Vierailija kirjoitti:
En ole kärsinyt. Pikemminkin muistan, että juhla-aterioihin tuli lisää juhlan tuntua, kun pöydässä oli hienot lasit, joihin aikuisille kaadettiin viiniä ja lapsille jotain kuplajuomaa.
Itse olen miettinyt, että alkoholin haju hengityksessä ei varmasti ole lapsille mukavaa. On vähän hankalaa, jos illallisella on juonut viiniä ja kohta menee peittelemään ja suukottelemaan lapset unille... Tätä yritän välttää.
Minäkin muistan, että juhliin tuli lisää juhlan tuntua, kun äiti kattoi pöydän oikein kauniisti, oli hienot lasit ja erityistä juomaakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät yleensä koskaan juoneet, äiti varsinkaan, mutta jos isä otti ihan pikkuisenkin ja oli hiprakassa, niin kyllä se muuttunut käytös tuntui lapsesta ahdistavalta. Vaikka isä oli ihan iloinen silloinen. Sitä kuitenkin tiesi, että tuollainen käytös ei ollut isän normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista kun edeltävissä vastauksissa, en ole kärsinyt. Mukavia muistoja juhlista ja saunakaljoista.
En ole kärsinyt, vanhempieni juominen rajoittuikin juuri jouluun ja saunaoluisiin. Jouluna koko suku istui syömään saman pöydän ääreen ja jokaiselle yli 15 vuotiaalle oli lasi valkoviiniä kalan kanssa ja lasi punaviiniä lihan kanssa. Enempää ei kukaan ilmeisesti juonut, ainakaan en muista kenenkään käytöksen muuttuneen. Eikä noita paria lasia viiniä ollut tietenkään pakko juoda vaikka lasiin se kaadettinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan, että alkoholista ei ikinä meillä tehty mitään "juttua", siis negatiivisessa mielessä. Juhlapäivinä, ainakin jouluna ja juhannuksena, tarjolla oli jotain viiniä/olutta/konjakkia. Muistan vain, että siitä sanottiin että se on aikuisten juomaa. Muistan myös että tiesin mikä humalatila on, minulle siis varmaan kerrottiin siitä. Muistan nauraneeni ala-asteikäisenä serkkuni kanssa eräälle sukulaiselle, joka lähes aina otti vähän liikaa ja oli "hassu". En kokenut sitä ahdistavana. En tietenkään tarkalleen voi muistaa, miten minulle alkoholista on puhuttu tai opetettu, mutta tunnen että vanhempani ovat siinä onnistuneet, koska minulla ei ole mitään ikäviä muistoja aiheesta, päin vastoin.
En mitenkään siis vähättele, jos joku muu on tuntenut ahdistusta humalaisista vanhemmistaan, tai vaikka vain siitä että näkee vanhemman juovan alkoholipitoista juomaa. Kiinnostaa vain muiden kokemukset.
t.ap
Minulla on kokemuksia sekä örveltämisestä että kohtuukäytöstä. Räkäkänniin itsensä juova isä hävetti ja pelottikin joskus, sen sijaan muut sukulaiset, jotka ottivat kohtuudella, eivät aiheuttaneet mitenkään kielteisiä tunteita. Mummo halusi aina halata lapsenlapsia, enkä pitänyt hänen oluen hajuisesta hengityksestään, mutta muuten en muista alkoholin kohtuukäytön olleen mitenkään ikävää meidän lasten kannalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama homma, että inhosin sitä vanhempien muka hauskaa leperrystä hiprakassa ja muka hauskoja juttuja. Yök.
Mutta johtunee varmaan minun perusluonteesta. En nyt aikuisenakaan jaksa katsoa sitä teennäistä hiritystä ja muka jännää viinin lipitystä. Eniten inhoan näitä keski-ikäisiä akkoja, jotka ovat vapautuneet ja tsuppailevat sidukkaa aina silloin tällöin maltillisesti.
Ja olen siis itsekin keski-ikäinen akka.
En kokenut ahdistavaksi, vaan yksinkertaisesti inhosin ja inhoan vieläkin pikkuhiprakassa olevia ihmisiä, joista se muka on niin kivaa.
En ole. Meillä puhuttiin alkoholista avoimesti ja ikinä en lapsena nähnyt vanhempiani humalassa. Olen vasta ollut aikuisena esim. kuskina isälleni, kun ensi kertaa olen nähnyt hänet humalassa (oikeastaan enemmän hiprakassa, nauranut tyhmille vitseilleen tavallista enemmän :D).
Äiti aina puhui alkoholin vaaroistakin (sairaanhoitaja) ja painotti että alkoholin kanssa ei jätetä ketään yksin esim. hankeen tai päästetä uimaan tai saunaan. Ja kenenkään ei anneta ajaa juoneena. Ja aina pitää olla siinä kunnossa, että kykenee soittamaan ambulanssin tai elvyttämään.
Kun täytin 16, isä aina kysyi halusinko maistaa häneltä olutta tai äidiltä siideriä siemauksen. Oluesta en pitänyt koskaan, enkä pidä nytkään. Saunasiideri joskus on mukava ja uutena vuotena tai synttärijuhlissa voin juoda enemmänkin. En kuitenkaan ole mitenkään alkoholin perään ja vastustan (mieheni mielestä) sen liiallista käyttöä joskus liiankin kärkkäästi.
N23
Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.
Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.
En ikinä nähnyt vanhempiani humalassa, juhlissa ottivat alkumaljan, harvoin ruuan kanssa. Saunakaljan muistan. Ei sitäkään joka vkl. En kärsinyt kohtuukäytöstä mitenkään. Näin vasta aikuisena yli parikymppisenä vanhempani ensimmäistä kertaa hiprakassa, humalassa jopa mutta ei missään nimessä räkäkännissä eivätkä sössöttäneet. Nämäkin kerrat kun esimerkiksi isääni hain pikkujouluista ja kerran yksissä häissä olin kuskina. Samanlaista lapsuutta toivonimille lapsille,joskus maltilla lasi tai pari lasten seurassa. Teinille voisin antaa maistiaisen, sain itsekin maistaa vanhemman lasista pienen määrän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama homma, että inhosin sitä vanhempien muka hauskaa leperrystä hiprakassa ja muka hauskoja juttuja. Yök.
Mutta johtunee varmaan minun perusluonteesta. En nyt aikuisenakaan jaksa katsoa sitä teennäistä hiritystä ja muka jännää viinin lipitystä. Eniten inhoan näitä keski-ikäisiä akkoja, jotka ovat vapautuneet ja tsuppailevat sidukkaa aina silloin tällöin maltillisesti.
Ja olen siis itsekin keski-ikäinen akka.
En kokenut ahdistavaksi, vaan yksinkertaisesti inhosin ja inhoan vieläkin pikkuhiprakassa olevia ihmisiä, joista se muka on niin kivaa.
Mua taas ärsyttää sun kaltaiset itse rakentamaltaan jalustalta paheksuvat keski-ikäiset akat. Hei, minusta ei ole "muka kivaa" olla hiprakassa, minusta se on oikeasti hauskaa. Örvellyskännissä en ole ollut vuosikausiin, mutta kyllä minä nautin siitä kevyestä humalasta, joka seuraa parista viinilasista. Ja kyllä varmaan muutun käytökseltäni, olen oikeasti tosi introvertti ja omissa oloissani, mutta kun juon pari, kestän hienosti ihmisten seuraa ja jaksan olla sosiaalinen. Ei minulle "viinin lipitys" ole "jännää", se on vain rentouttavaa ja teen niin, koska voin ja saan, näin keski-ikäisenä akkana. Sulla on tosiaan ihmeellinen tunnelataus tuohon juomiseen, kun lisäät siihen joka välissä tuollaisen omituisen vivahteen. Se on sun ongelmasi, ei mun. :)
Vierailija kirjoitti:
Ilahduttaa että tästä keskustellaan! :) Oma äitini joi joka ilta. Sisäistin vasta aikuisena, että kaikki vanhemmat eivät toimi niin. Kyllä se minusta oli surullista, että päivät töissä hän on selvin päin mutta kotona perheen kanssa ei kestä ilman pientä pöhnää. Joskus yritti olla ilman jonkun dieetin takia, mutta oli tosi huonotuulinen silloin.
Joten... En ehkä oikein osaa vastata kysymykseen. Mutta kokemuksesta tiedän, että kolme olutta tai viini+konjakki toi minulle lapsena sellaisen olon, että äiti ei ole henkisesti läsnä. Tuli sellainen jätetty ja yksinäinen olo. Siis joka ikinen päivä. Tätä on tosi vaikea kuvailla aikuiselle, jolla ei ole kokemusta asiasta.
Ompa kurjaa :( Tuo ei ole kyllä kohtuullista millään lailla. Käytätkö itse alkoholia nyt aikuisena ollenkaan?
Niin no, joillekinhan se on kohtuukäyttöä kun kiskoo kaksi 12-packia olutta.
Myös isäni, joka vetää nykyään lärvit oikeastaan päivittäin, on sanojensa mukaan kohtuukäyttäjä.
Eli joo, olen kärsinyt tästä kohtuukäytöstä.