Paljolla teidän mies on luvannut ostaa teille lahjoja?

Meidän lähipiirissä aikuiset ei anna toisilleen lahjoja, onneksi. Omalle lapselle meillä on yks lelu ja perheen yhteiseksi lautapeli jota lapsi toivonut. Lisäksi lapsi saa lahjat kummeilta, isovanhemmilta ja meidän sisaruksilta, yks lahja per antaja ja sekin tuntuu paljolta. Onneks osa lahjoista on esim. talviliikuntavälineitä eikä mitään krääsää.

Ajatteletko ap, että miehesi täytyy rakastaa sinua erityisen paljon, kun panostaa rahallisesti tuon verran vai mitä ihmettä? Minulle ja meille ei ole tärkeää lahjat tai varsinkaan niiden rahallinen arvo (ei ole rahasta kiinni, on vaan ihan tarpeeksi kaikkea muutenkin ja yhdessäolo on tärkeämpää). Jos jotain ostetaan lahjaksi, se on usein jotain pientä, jossa on joku kiva ajatus. Ajatuksella toiselle valittu kirja tuottaa esimerkiksi paljon iloa, luetaan vuorotellen ja jutellaan näistä. Itse ostan kirjalahjoja usein myös vanhemmilleni ja sisaruksille.   

Ei meillä käydä moisia keskusteluja lainkaan enkä minä pyydä tai vaadi ostamaan lahjoja tietyllä summalla. Tai edes vaadi ostamaan lahjoja.Ajatuskin kuulostaa todella typerältä kun kerran kummatkin huomioi toista 365 päivää vuodessa vaatimattakin.

Me satsattiin kotiin, uudet keittiökoneet tulevat joulun jälkeen - paras lahja meille molemmille.

Sanoin että saa ostaa

2 isoa valkeaa lakanaa

Urheiluteepaidan

En todellakaan halua roinaa tai laukkua tai korua

Matkan saa ostaa

Mä kysyin, että mitäs meinaa mulle ostaa niin vastaus oli "ei kai mitään tartte..".

Kiitos :D

Mä saan aina korun joululahjaksi. Miehellä on hyvä maku, osaa ostaa mulle sopivia ja mieleisiä. En ajatellut mennä joulun jälkeen kultasepänliikkeeseen kysymään arvoa, parin-kolmen tonnin hintaluokkaa veikkaisin olevan.

Vierailija kirjoitti:

0€. Ollaan sovittu aikuisten kesken ettei lahjoja ostella.

Mä en tarvitse mitään ja jos tarvitsen käyn ostamassa. Matkustamme paljon joten mielummin säästämme  lahjarahat matkoihin.

Meilläkin juuri näin. Mitään turhaa en tarvitse ja jos jotain haluan, valitsen sen mielelläni itse. Onneksi mies on samanlainen. Ja heti joulun jälkeen reissuun :)

Ostan lahjoja vain lapsille

Ei ole ollut tarkoitus ostella lahjoja. Joutavaa krääsän keräilyä. Mutta pisti tililleni muutaman kympin, kun olin etsiskellyt urheilukenkiä. Löysinkin kengät sopivasti viikko sitten. Olisin tosin ostanut nuo kengät ilman miehen lahjoittamia roposiakin. Samaa konkurssiahan tässä eletään. 

Mulla on tässä suhteessa todella hankala mies.

Aina toivoo paljon lahjoja itselleen ja sitten kun niitä ostan (yleensä n. € 150 arvosta, joskus vähän ylikin), niin mikään ei kuulemma ole mieluinen!!!

Tätä on jatkunut nyt 6 vuotta ja nyt alkaa olemaan mulla mitta täysi.

Tänä vuonna ilmoitin, että mies saa nyt ne jo viime vuodeksi ostamani lahjat, joita en vaan kehdannut viime vuonna antaa, kun olin satavarma ettei mies niistä välitä. Ja jos ei kelpaa tänäkään vuonna, niin ensi vuonna en sitten lahjoja enää osta...

Lahjojen rahallinen arvo ei ole ainakaan meillä pääasia vaan se, että lahja on mieluisa ja sille on oikeasti käyttöä/tarvetta. Pieni yllätyksellisyys on myös plussaa, itse yleensä kuuntelen pitkin vuotta toisen puheista jotain lahjavinkkiä. Odotan jo innolla aattoa, kun puoliso pääsee avaamaan lahjansa.

Nro 30 jatkaa vielä, että kyseessä on mies, jolle kelpaa esim. vain yksi sukkamerkki koko maailmassa!

Tekevät kuulemma maailman parhaat sukat, kolmikerros-neuloksella tms., ja muita sukkia ei sen jälkeen halua käyttää.

Ja niitä sukkia sitten saa kuulemma vain joltain espanjalaiselta web-saitilta tilaamalla... ARGH!

Ja sitten aina sanotaan, että naisia on vaikea miellyttää!

Ei osteta lahjoja tänä vuonna kun lähdetään heti joulun jälkeen kahdestaan reissuun. Matkan hinta n. 20 000 euroa, joten ollaan ajateltu matkan olevan tämän vuoden joululahja meille molemmille.

Minulle lahjan arvolla ei ole merkitystä, tärkeintä on ajatus ja mieheni osaa yllättää minut ihanilla jutuilla.

Tänä vuonna poikkeuksellisesti tiedämme toisillemme ostamat lahjat, sillä kävimme ostamassa ne yhdessä matkallamme. Minä saan n. 1000e arkilaukun ja miehelle ostin puolestaan 350e lompakon - olisin ostanut hänelle 1200e kellon, mutta olen äitiyslomalla, joten piti vähän ajatella talouttakin. Lapsia olemme sitten hemmotelleet lukuisilla paketeilla.

Joulussa tärkeintä ei kuitenkaan ole lahjat, vaan kiireetön yhdessä olo. Osoitamme rakkautta toisillemme ympäri vuoden teoin, sanoin ja lahjoin sekä tietysti matkailemme paljon. Tärkeintä on onnellinen ja laadukas arki, ei vain yksi väkisin erikoiseksi tehty päivä vuodessa.

En tiedä, kun makaa sairaalassa. Jotenkin asia ei ole tullut mieleen. Olemme olleet jo 25 vuotta yhdessä, joten ei minua tarvitse lahjoa pysymään hänen vaimonaan. Lisäski kyllä taloutemme on yhteinen, joten rahan siirto toiselta toiselle tuntuisi hullulta. Ostetaant tai tehdään lahjoja, jos löytyy jotain josta tietää toisen ilahtuvan.

Koska sen lahjan hinta on ollut tärkein? mielestäni ajatus on tärkeämpi. Sama se mitä lahja maksaa. Molemmat me pidämme käytännöllisistä lahjoista. Ja sellasia myös molemmat saa. Tulee ainakin käyttöön/käytettyä. Itse ostin miehelleni 140e arvosta lahjoja.

Veera78 kirjoitti:

No huh huh mitä nuukailua aloittajaa myöten. Mieheni osti viime vuonna kaulakorun, jonka hinta oli yli 3000€ ja lisäksi antoi lahjakortin arvoltaan 1000€ vaatekauppaan..ei ihme, että Suomessa erotilastot Euroopan kärkikastia, kun kitsastelijoita niin monella😞

Meillä mies on tarkkana verottajan kanssa. Siksi hän pitää kiinni siitä, että myös aviopuolisoa koskee se, että lahjaksi saa antaa 3 vuoden aikana 3999 e:n arvosta koruja tms. asioita, jotka eivät kuulu normaalin elatuksen piiriin. Jos lahja on tuota arvokkaampi, siitä menee lahjavero. Vaatekauppaan voi antaa lahjakortin, mutta korut, osakkeet, auto jne. ovat ongelmallisempia.

Mieheni osti minulle valitsemani korvakorut, hinta oli 30 euroa. Hän oli tyytyväinen ja minä olin. Mies saa minulta jalkarasvaa ja jalkahoidon.. Lisukkeena ajattelin ommella hänelle puseron, kun kaupasta ei oikein löydy hänen mitoillaan sopivaa, selkä on liian lyhyt ja hihat,tai sitten paita muistuttaa lainapeitettä hänen päällään. Ei lahjominen ole tärkeää, vaan se yhteinen aika. Meille riittäisi varmasti jaettu suklaarasia sohvan nurkassakin.

ap: hahahhahahahahhahahahahhahhahahahahahahhahahaahahhahahahhahahahahhahaa

Jos on jo vuosia vietettykin Joulua yhdessä niin on varmaan aika yleistä että tiedetään jo minkä arvoisia lahoja ostellaan. Mutta kyllä suhteen alussa voi olla järkevää puhua mitä toinen odottaa rahallisesti lahjasta ja mitä mieltä itse on.. Kyllä mua voisi nolostuttaa jos ostaa suklaarasian ja toinen ostaakin kalliin korun. Jos ajatellaan että saman verran tienaa.. Me ostetaan ehkä 20-60€ arvoisia toisillemme.