Kun usko ahdistaa
Olen tullut hiljattain uskoon. Rukoilen Jeesusta päivittäin ja olen kiitollinen, että olen saanut armon, enkä enää kulje pimeässä. Yksi asia uskossa kuitenkin ahdistaa: ajatus iankaikkisesta kadotuksesta. En pelkää oman sieluni puolesta, vaan kaikkien muiden. Vanhempani eivät ole uskossa, eikä suurin osa ystävistäni. Pelkään, että he tulevat kärsimään ikuisesti helvetin tulessa :( Samoin pelkään, että suurin osa kaikista koskaan eläneistä ja myös tulevista joutuu kokemaan tämäm hirveän kohtalon. Miten te muut uskovaiset suhtaudutte asiaan? Pystyttekö hyväksymään sen, vai ahdistaako ajatus Jumalan ankaruudesta uskottomia kohtaan? Itseltäni on mennyt mielenrauha, kun jatkuvasti mietin, kuinka moni tulee kohtaamaan iankaikkista kidutusta ;(
Kommentit (2)
Kaikki saa kaiken anteeksi ja pääsee taivaaseen.
Kidutus tapahtuu täällä.
Olen ollut uskossa 15v enkä ole koskaan miettinyt asiaa muiden kannalta,rukoilen ystävieni ja läheisteni puolesta jotka eivät itse usko ja kiitän elämästäni ja läheisistäni joka ilta,uskon tarkoitus ei ole ahdistaa ketään.minulla on syvä sisäinen rauha enkä ole ahdistunut kertaakaan uskonasioista.