Jouluaaton illallinen vuonna 1973
Selasin äitini ruokapäiväkirjaa. Sieltä löytyi myös juttu otsakkeella joulu 1973. Itse olin silloin vielä pieni, mutta jännää, miten muistan maut ja tuoksut.
Alkuun: curry-omenasilli, vaaleanpunainen sillihyytelö, smetanasilakat, mätimousse,munajuusto, maksapatee, keitetyt perunat
Pääruoka: Kinkku ruistaikinakuoressa, imelletty perunalaatikko, hunajaiset lanttukuutiot, rosolli, sienisalaatti, kinkun kastike, mustaherukkahyytelö
Jälkiruoka: Viktoriahyytelö, luumukiisseli
Juomana: olut, snapsi, vesi, jälkiruuan kanssa sherry, lapsille limonadi
Kommentit (19)
Kuulostaa hyvältä! Minä olin tuolloin 7-vuotias, meillä oli paljon vaatimattomampi joulupöytä.
Aika tyylillä on juhlittu teillä jo tuolloin! Monessa tuvassa oli paljon vaatimattomampaa.
Ihana lista :)
Tuohon aikaan ei juotu tosiaan viiniä ruuan kanssa. Se ilmeistyi ainakin meillä 1990 luvulla ruokapöytään.
Vierailija kirjoitti:
Selasin äitini ruokapäiväkirjaa. Sieltä löytyi myös juttu otsakkeella joulu 1973. Itse olin silloin vielä pieni, mutta jännää, miten muistan maut ja tuoksut.
Alkuun: curry-omenasilli, vaaleanpunainen sillihyytelö, smetanasilakat, mätimousse,munajuusto, maksapatee, keitetyt perunat
Pääruoka: Kinkku ruistaikinakuoressa, imelletty perunalaatikko, hunajaiset lanttukuutiot, rosolli, sienisalaatti, kinkun kastike, mustaherukkahyytelö
Jälkiruoka: Viktoriahyytelö, luumukiisseli
Juomana: olut, snapsi, vesi, jälkiruuan kanssa sherry, lapsille limonadi
Aika tavalla samanlainen menu kuin meillä nykyään, vaikka aikaa on kulunut yli 40 vuotta. Sillejä ei ole vaan graavisiikaa ja kinkkua ei ole paistettu ruiskuoressa, mutta mätihyytelöä on ja munajuustoa ja maksapateeta ja jälkkärinä aattona viktorianhyytelö ja joulupäivänä luumukiisseli kermavaahdolla.
Askeetikon joulupöytä on selkeä; luuton kinkkurulla, rosolli itse tehtynä, samoin italiansalaatti, imelletty perunalaatikko, porkkana- ja lanttulaatikot. Muutama keitetty perunakin, kastikkeena kinkun paistoliemi kermalla höystettynä. On sentään silliä, vaan ei muita kaloja. Punaviini juomana tai maito. Riippuu alkoholiongelmaisen läsnäolosta. Leipänä itse leivottu joululimppu.
Riisipuuron keitän ja teen ilmeisesti mustikkakeiton siihen, koska mies pitää siitä. Puuroa syömme aamulla ja illalla. Jos jaksetaan. Mielessä on vadelmainen hyydykekakku kahvipöytään. Tortut ja piparit saa ottaa, kun haluaa. Kahvipöydässä ovat esillä ainakin.
Näitä muodikkaita herkkuja en edes ajattele meille. Ei sytyä ruualla brassailu.
Limppuja annan lahjoiksikin. Yleiskoneella tulee taikina helposti.
Minä synnyin 1973. Tuskin on ollut ruokaa lainkaan ellei lions club ole lahjoittanut. Olin kolmas lapsi.
Kuulostaa ihanalta! Aika samassa hengessä mennään meillä edelleenkin. En ollut itse vielä syntynyt vuonna 1973, mutta uskoakseni silloin vanhempieni ja isovanhempien joulupöytä oli elintasosta johtuen vaatimattomampi. Loistava ruoanlaittotaito ja hyvä tunnelma on kyllä aina tehnyt laatikoista, sienistä, silakoista ja muista huokeista aineksista juhlaa.
Meiläkään ei juoda joulupöydässä viiniä. Suomalaisiin miedosti maustettuihin juuresruokiin ei viini sovi.
Hyvä olut paljon parempi makupari.
Jotain tuon tapaista muisten olleen kalaa monessa muodossa, silliä, silakkaa ja graavikalaa oli kinkkua ja kalkkunaa. Tuossa vaiheessa kiinnosti kyllä lähinnä se joululahjojen jako jota ennen tuo ruokailu oli vain ikävä pakollinen ja tylsä ohjelmanumero.
Viineistä en muista, mutta olutta ja limonaadia oli ostettu kellariin keskioluen vapauttamisesta lähtien niin, että sitä oli aina varastossa. Lähinnä saunajuomia olivat.
Tölkkiherneet ja hillosipulit kuuluivat aina joulupöytään, muulloin niitä ei nähty.
Äiti teki jouluksi sekahedelmä kiisseliä, joka ei oikein maittanut kenellekään edes kermavaahdon kanssa.
Tuolloin meillä taisi eka kertaa olla kinkun lisäksi myös kalkkuna, saattoi olla jo joulu aikaisemmin. Äiti ei sitä ollut tottunut valmistamaan ja muistan hyvä kuinka pahaa ja kuivaa siitä tuli. Siksi kalkkunaa ei hankittu ainakaan enää niinä vuosina, kuin vielä kotona asuin. Mutta kinkkuja piti olla kaksi, koska veljiä oli paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin 1973. Tuskin on ollut ruokaa lainkaan ellei lions club ole lahjoittanut. Olin kolmas lapsi.
Kiitos, eikö palstalla ole ihan tarpeeksi "minä olin köyhä" -avauksia, ettei sinun tarvitse tulla joulumenyytä käsittelevään ketjuun hehkuttamaan miten ei teillä vaan ollut tuollaiseen varaa?
Vesi herahti kielelle! Silli ja silakat nams!
Ilmeisesti perheenne oli ylempään luokkaan tai ylempään keskiluokkaan kuuluva? Duunariperheessä tuollaista olisi pidetty turhana hienosteluna.
Kiinnostaa mikä paikkakunta?
Vaikuttaa hienostoperheen tarjottavilta tuohon aikaan, jolla on ollut varaa ja mahdollisuutta ostaa.
Currya jossain peräkylällä, luulen olleen aika harvinaista.
Ihanaa joulunaikaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin 1973. Tuskin on ollut ruokaa lainkaan ellei lions club ole lahjoittanut. Olin kolmas lapsi.
Kiitos, eikö palstalla ole ihan tarpeeksi "minä olin köyhä" -avauksia, ettei sinun tarvitse tulla joulumenyytä käsittelevään ketjuun hehkuttamaan miten ei teillä vaan ollut tuollaiseen varaa?
En mä sitä millään lailla hehkuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin 1973. Tuskin on ollut ruokaa lainkaan ellei lions club ole lahjoittanut. Olin kolmas lapsi.
Kiitos, eikö palstalla ole ihan tarpeeksi "minä olin köyhä" -avauksia, ettei sinun tarvitse tulla joulumenyytä käsittelevään ketjuun hehkuttamaan miten ei teillä vaan ollut tuollaiseen varaa?
Minusta ainakin on mielenkiintoista keskustella yhteiskuntaluokkien eroista.
ohis
Jo se, että äitisi piti ruokapäiväkirjaa ja käytti sanaa "illallinen", kertoo ettei kyse ole tavallisesta työläisperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti perheenne oli ylempään luokkaan tai ylempään keskiluokkaan kuuluva? Duunariperheessä tuollaista olisi pidetty turhana hienosteluna.
Meillä oli luultavasti hyvin samanlainen menu muutamia vuosia myöhemmin. Ihan työläisperhe.
Vierailija kirjoitti:
Jo se, että äitisi piti ruokapäiväkirjaa ja käytti sanaa "illallinen", kertoo ettei kyse ole tavallisesta työläisperheestä.
Äitini oli kotitalousopettaja, isä agronomi ja maanviljelijä. Äiti tosiaan piti ruokapäiväkirjaa, koska meillä kävi paljon vieraita ja hän ei halunnut tarjota samaa ruokaa toistamiseen.
Olin neljä jouluna 1973, voi niitä aikoja.