miesystävä oli sitä mieltä että adh ei tarvitse lääkeitä, kunnes näki minut kun lääkkeet loppui..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kyllä ihan tuollaisia oireita tule. Olen usein ilman lääkettä vapaapäivätkin, nykyään ilman lääkettä pikemminkin passivoidun, istahdan tähän koneelle ja siinäpä sitten ollaankin koko päivä. Eipä tule ainakaan tehtyä mitään impulssiivista :D

Eikö adhd-lääkkeet yleensä vaikuta toisin päin adhd-oireisella: poistaa impulsiivisuuden ja saa rauhoittumaan ja keskittymään. Se niiden tarkoitus ainakin on. Ja ilman lääkkeitä sitten tuo vilkkaampi tila. Ihan omat lääkkeet kyseessä?

Adhd:ta on aika kirjavaa sakkia. Siinä missä se tuo keskittymisongelmia, se voi myös aiheuttaa täydellisen uppoutumisen tiettyyn asiaan. Silloin kun olen kiinni koneessa en tahdo saada tehtyä mitään muuta esim. tänänäänkin olis pitänyt tehdä vaikka mitä, mutta erehdyin tähän istumaan, enkä nyt saa itseäni liikkelle, pitäis siivota, lenkittää koirat, käydä kaupassa yms.

Adhd näkyy paremmin sitten siinä, kun yritän tehdä muuta, esim. siivota. Saatan laittaa yhden tavaran paikalleen ja tulla sitten takaisin tähän koneelle ja taas jämähdän tähän ja jos teen jotain muuta, niin jatkuvasti kone houkuttaa.

Kyse on siitä, että jos en ole ottanut lääkettä, minun pitää pysyä liikkeessä jotta saan pidettyä vireystilani yllä, siitä tulee tuollaista ap:n kuvailemaa sähläystä. Mutta jos jämähdän niinkuin esim. nyt, vireystila laskee, enkä tahdo enää "käynnistyä", lääke auttaa tähän. Keskittyä en silti pysty esim. pitkien kirjoitusten lukemiseen tai jos joku ketju ei minua kiinnosta. Samoin jos nyt yhtäkkiä kaikki jutut olisivat täällä epäkiinnostavia, niin en minä pystyisi tässä paikallani istumaan ja tuijottamaan ruutua.

Adhd ihmisen aivot toimivat normaalin ihmisen aivoja hitaammin, siksi adhd ihmiset ovat niin paljon liikkeessä ja impulsiivisia: muuten vaipuisivat tällaiseen horrokseen "puoliuneen". Add ihminen taas ei pyri sillä liikkeellä pitämään vireystilaa yllä, vaan vaipuu vain horrokseen suoraan, ilman lääkettä. Lääke vaikuttaa adhd:n aivoihin ihan samalla tavalla kuin neurologisesti normaalinkin aivoihin, mutta adhd:n kohdalla se tekee adhd:n olemisesta normaalimpaa pitämällä vireystilan yllä piristävällä vaikutuksellaan, jolloin vireystilaa ei tarvitse ylläpitää liikkeellä.

Toivottavasti tähän tulee kappalejaot, en tajua miksi ne usein jäävät täällä tulematta ja tulee teksti yhtenä pötkönä.

Miksi naiset väittävät olevansa miesten kanssa tasavertaisia ja pystyvänsä kaikkeen samaan, kun kuitenkin ovat noin hormoniensa vankeja, järjellä ei ole mitään sijaa käytöksessä ja toiminnassa? 

Täällä on mielenkiintoista juttua ADHD:sta. Tunnistan niin monta asiaa itsessäni, mutta "oireiluni" on niin lievää, etten ole kokenut sen liikaa haittaavan elämääni. Tuo jämähtäminen on tuttua, ja ylikeskittyminen, ja asioiden loppuun saattamisen vaikeus..

Kannattaa kaikessa viisaudessaan yrittää myös muistaa että lääkkeet ei ole se pelastus, se on oireiden hoitoa, mutta ei perehdy siihen syyhyn, ja ADHD sairautena on hiukan kyseenalainen, mielellään kaikkea hoidetaan ja eritoten lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kyllä ihan tuollaisia oireita tule. Olen usein ilman lääkettä vapaapäivätkin, nykyään ilman lääkettä pikemminkin passivoidun, istahdan tähän koneelle ja siinäpä sitten ollaankin koko päivä. Eipä tule ainakaan tehtyä mitään impulssiivista :D

Eikö adhd-lääkkeet yleensä vaikuta toisin päin adhd-oireisella: poistaa impulsiivisuuden ja saa rauhoittumaan ja keskittymään. Se niiden tarkoitus ainakin on. Ja ilman lääkkeitä sitten tuo vilkkaampi tila. Ihan omat lääkkeet kyseessä?

Adhd:ta on aika kirjavaa sakkia. Siinä missä se tuo keskittymisongelmia, se voi myös aiheuttaa täydellisen uppoutumisen tiettyyn asiaan. Silloin kun olen kiinni koneessa en tahdo saada tehtyä mitään muuta esim. tänänäänkin olis pitänyt tehdä vaikka mitä, mutta erehdyin tähän istumaan, enkä nyt saa itseäni liikkelle, pitäis siivota, lenkittää koirat, käydä kaupassa yms.

Adhd näkyy paremmin sitten siinä, kun yritän tehdä muuta, esim. siivota. Saatan laittaa yhden tavaran paikalleen ja tulla sitten takaisin tähän koneelle ja taas jämähdän tähän ja jos teen jotain muuta, niin jatkuvasti kone houkuttaa.

Kyse on siitä, että jos en ole ottanut lääkettä, minun pitää pysyä liikkeessä jotta saan pidettyä vireystilani yllä, siitä tulee tuollaista ap:n kuvailemaa sähläystä. Mutta jos jämähdän niinkuin esim. nyt, vireystila laskee, enkä tahdo enää "käynnistyä", lääke auttaa tähän. Keskittyä en silti pysty esim. pitkien kirjoitusten lukemiseen tai jos joku ketju ei minua kiinnosta. Samoin jos nyt yhtäkkiä kaikki jutut olisivat täällä epäkiinnostavia, niin en minä pystyisi tässä paikallani istumaan ja tuijottamaan ruutua.

Adhd ihmisen aivot toimivat normaalin ihmisen aivoja hitaammin, siksi adhd ihmiset ovat niin paljon liikkeessä ja impulsiivisia: muuten vaipuisivat tällaiseen horrokseen "puoliuneen". Add ihminen taas ei pyri sillä liikkeellä pitämään vireystilaa yllä, vaan vaipuu vain horrokseen suoraan, ilman lääkettä. Lääke vaikuttaa adhd:n aivoihin ihan samalla tavalla kuin neurologisesti normaalinkin aivoihin, mutta adhd:n kohdalla se tekee adhd:n olemisesta normaalimpaa pitämällä vireystilan yllä piristävällä vaikutuksellaan, jolloin vireystilaa ei tarvitse ylläpitää liikkeellä.

Toivottavasti tähän tulee kappalejaot, en tajua miksi ne usein jäävät täällä tulematta ja tulee teksti yhtenä pötkönä.

Joo, vähän ajattelinkin että olet mahdollisesti sitä uppoutujatyyppiä kun tuollatavalla reagoit lääkkeettömiin päiviin.

Onko tuo ADHD:tä vaiko maniaa? Siis että tekee mieli lähteä Kiinaan tms?

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin vähän samaa, että lääkkeiden ollessa käytössä mies ei ymmärrä mihin niitä tarvitaan, kun olen niin normaali. Jos pidän taukoa, niin mies ei meinaa uskoa että en oikeasti voi levottomuudelleni mitään. Asiat eivät vain pysy hallinnassa pienissäkään määrin. Olen myös sinänsä herkkä, että saatan purskahtaa itkuun jos olen ilman lääkkeitä yrittänyt vaikka leipoa, oikein omasta mielestäni seurannut ohjeita tarkasti ja huolellisesti ja silti jotain on unohtunut ja kaikki menee pieleen. Keskittymisen ylläpito väkisin on erittäin kuormittavaa ja raskasta. Tuntuu todella pahalta, kun yrittämisestä huolimatta ihan perusjutut menevät päin persettä. Voisin läimäyttää jokaista joka tulee sormi pystyssä pätemään että ADHD ei tarvitse lääkitystä, on huijausta tai "vain osa ihmistä joka pitää hyväksyä ja jonka kanssa pitää vaan elää". Niitä, jotka eväisivät erityisen tuen ADHD-lapsilta ja tarjoavat vaihtoehdoksi "kasvatusta" tai "sokerin vähentämistä", voisin potkaista oikein kunnolla.

suuttuminen saati väkivalta ei silti ole paras ratkaisu ihmisten tietämättömyyteen.

Mulla lääkket vei myös kaikki mielialanvaihtelut. Olin aiemmin täysin hormonien armoilla ja sekin helvetti jäi. Vuoden parin jälkeen tuntui, että muutokset ovat osittain pysyviä, luojan kiitos. Aiemmin oli myös masennusta ja pelkäsin vaikka mitä, mutta nekin kaikki asiat ovat historiaa. Ehkä siksi kun elämän suunta muuttui täysin ja viimeinkin sain tietää kuka olen ja mitä osaan tai ehkä kun mieli ei enää temppuile. Samapa tuo, olen vain niin kiitollinen siitä avusta mitä olen saanut tähän sokerista johtuvaan feikkisairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo ADHD:tä vaiko maniaa? Siis että tekee mieli lähteä Kiinaan tms?

Jos ei tuohon liity mitään suuruudenhulluja kuvitelmia ja epämääräisen mahtavaa mielialaa, niin kuulostaa ihan vaan adhd.hon liittyvältä impulsiivisuudelta.

Kyllä minullakin tekisi mieli tehdä vaikka ja mitä, raha vaan rajoittaa aika paljon.

Jos rahaa olisi enemmän niin taatusti tekisin ex-tempore-reissuja ja sitä sun tätä.

Nyt impulsiivisuus näkyy vain siinä että ammatinvalintahaaveet vaihtuu, kodin sisustus vaihtuu, ideat vaihtuu tiheään..

T. eräs addi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

ADHD:n mieliala vaihtelee huomattavasti nopeammin kuin bipolaarisella.

Ihan mielenkiinnosta: liittyykö mielialanvaihtelubaina myös "puhtaaseen" adhd:hen ja eroaako se jollain tunnistettavalla tavalla siitä, kun aikuisella adhd-ihmisellä on myös epävakaa oersoonallisuus? Häviävätkö mielialanvaihtelut kokonaan sopivan lääkkeen kanssa?

Minulla ei varsinaisesti ole mielialavaihteluita, eli sellaista että saman päivän aikana on masentunut ja superiloinen monta kertaa vuoronperään. Tämä kai on joku epävakaan tyypilinen piirre, ei mielestäni tosiaankaan mikään yleinen adhd-piirre. Minulla ilmenee lähinnä sellaisena, että olen suht tasainen mieleltäni mutta kokoajan vaihtelee se, mitä haluan tehdä, minne mennä, aloitanko nyt sitä vai tätä jne. Ja lopulta mistää ei tule mitään. Eli kyse ei ole mielialan vaihtelusta ylös/alas vaan liiasta määrästä ajatuksia kyvyttömyydestä hallita sitä mylläkkää. Samanlaista siis kuin ap:lla. Joku voi sanoa tätä virheellisesti mielialan vaihteluksi, mutta minulle mielialan vaihtelu tarkoittaa sellaista onnesta itkupotkuraivareihin nopealla syklillä meininkiä. Sellaista minulla ei ole. Olen siis aikuinen adhd ja lääkitys poistaa tuon ajatusmyrskyn.

Kiitos! Tämä selvensi. Luin joskus aikuisen adhd-ihmisen kuvausta mielialoista, mutta arvelinkin, ettei se voi olla ihan perusjuttua. Aika eri asia, jos harmittaa, kun on sormikkaat hukassa tai leipominen ei suju, kuin että koko elämä näyttäisi monta kertaa päivässä ihanalta ja kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

ADHD:n hyperaktiivisuuden ja manian erottaa mm. siitä, että maaninen ihminen saa asioita aikaan ja kykenee keskittymään. ADHD-ihminen lähinnä koheltaa eikä keskity, kun on kyse hyperaktiivisesta muodosta...

Hmmmmh oonkohan sittenkin adhd. Kuulosti, varsinkin tuo jumahtamisjuttu ihan mun arkipäivältä. Oon jotenkin hirveän saamaton kun en koskaan saa mitään aloittamaani loppuun, sitten unohdun jonnekin netin ihmeelliseen maailmaan ja hups kello on taas paljon ja mulla on miljoona välilehteä auki juttuja mitä aion lukea jne.. Muahan on diagnosoitu ihan puhtaasti hankalaksi, laiskaksi, masentuneeksi, bipoksi ja viimeisin oli väen vängällä väännetty persoonallisuushäiriö jota ei testeissä ees löytynyt. Olen siis "määrittelemätön", bipon halusivat kuitenkin diagnooseista pois. Syytä en tiedä, kun oman psykiatrin mielestä se olisi parhaiten ongelmaani sopiva diagnoosi.

Mun tyypillinen vapaapäivä alkaa silleen, että herään, alan vaihtaa vaatteita, siinä välissä muistan että pitää syödä lääkkeet, sitten lähden keittämään kahvia, muistan siinä kohtaa, että mulla on edelleen yöhousut jalassa, lähden vaihtaan ne, sitten menen vessaan, sieltä telkkarin eteen ettimään areenasta uutisia, sitten muistan sen kahvin joka jäi puolitiehen, areena pauselle ja kahvin laittoon, sit puuro tulille kahvin keittymisen ajaksi... Ja auta armias jos tulee joku keskeytys kuten vaikka puhelinsoitto.