miesystävä oli sitä mieltä että adh ei tarvitse lääkeitä, kunnes näki minut kun lääkkeet loppui..

Hyvä että tunnistat tilasi itse. Suosittelisin hakemaan kuitenkin niitä lääkkeitä, kun kerran olet noin kaoottinen se on lapsillekin pelottavaa. HEidän joulunsa tulee rauhallisesta, tutusta äidistä eikä tavaravuoresta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tunnistat tilasi itse. Suosittelisin hakemaan kuitenkin niitä lääkkeitä, kun kerran olet noin kaoottinen se on lapsillekin pelottavaa. HEidän joulunsa tulee rauhallisesta, tutusta äidistä eikä tavaravuoresta.

joo, pitää varmaan lainata äidiltä rahaa :/ 

Ap

Vierailija kirjoitti:

loppuivat toissapäivänä eikä ole nyt varaa hakea lisää, kun pitää lapsille tehdä joulua..

olemme seurustelleet miesystäväni kanssa viime keväästä ja mies on ollut sitä mieltä, että adhd on "liioteltu" sairaus eikä siihen tarvitse lääkkeitä! nyt tosin on tainnut muuttaa mieltään, kun on katsonut sekoilujani..

- huudan "missä mun lämpösuojasuihke? missä laturi? missä..?! " vaikka nämä tavarat olisivat nenän edessä. muistan samanlaisen menon kymmenenvuoden takaa, ennen diagnoosia..

- tekstiviesteistäni ei saa mitään selvää ja lähetän useissa osissa tyyliin viesti 1 "tuo maito" viesti 2 "vessanpaperia " viesti 3 "mennäänkö leffaan " jne

- en muista milloin olen käynyt suihkussa , enkä tiedä mikä päivä on !

- heilun jatkuvasti ja puhuan ilman taukoja

- vedin eilen miehen koneella pään sivun kaljuksi, kun tuli mieleen ettei mulla ole ikinä ollut sivukaljua!

- haluan muuttaa, vaihtaa nimeni ja matkustaa Kiinaan. en ole koskaan ollut kiinassa !

- haluan vauvan

- haluan fretin

mun lapset 12 v ja 10 v on sentään olleet harkittuja, mutta yleensä teen jutyuja miettimättä loppuun asti ! olen 41-vuotias, muuttanut noin 60 kertaa mukaanlukiuen myös kaupunkien vaihdot, ei pelkät asuntojen vaihdot, ollut varmaan sadassa eri työpaikassa, neljästi avoliitossa, kahdesti naimisissa, menettänyt luototietoni..

diagnoosi oli helpotus, lääkkeet taivas. en muistanutkaan millainen seko olen "luomuna!":D

Tankkaatko sokeria koko ajan,se pahentaa asiaa?

Lapset on olleet harkittuja mutta haluat vauvan? Pisti vaan silmään, ei millään pahalla :)

Kuulostaa hurjalta.

Hae ne lääkkeet, tulee lapsille rauhallisempi joulu. Ties mitä ehdit saamaan aikaan ennen joulua ilman lääkitystä,

Jännä. Normaalioloissahan kaikki ovat oan påivästä ilman lääkettä, joten homman pitäisi olla ihan tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on olleet harkittuja mutta haluat vauvan? Pisti vaan silmään, ei millään pahalla :)

Kuulostaa hurjalta.

Hae ne lääkkeet, tulee lapsille rauhallisempi joulu. Ties mitä ehdit saamaan aikaan ennen joulua ilman lääkitystä,

lapset ovat exälle, mulla oli tossa vaiheessa ollut vauvakuume jo pitkään mutta aattein ettei tälläinen hullu voi lisääntyä ! ex on "nentti", eli normaali ja vakaa tyyppi jonka kanssa uskalsin jättää ehkäisyn pois.

enkä mä nyt tosissani vauvaa halua, se oli sellainen parin sekunnin välädys.  ja sitäpaitsi minulla on kapselikin ! että ei huolta. 

ap

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

Kuulostaa ihan samalta kuin minä. Hösellän ja häsellän sinne ja tänne. Aloitan miljoona uutta projektia ja kaikki jäävät kesken. Etsin monesti ihan hulluna puhelintani, joka on taskussani ym.

Nyt suunnittelen muuttoa toiseen kaupunkiin. Ja haluan asua myös ulkomailla. Koko ajan pakko muuttaa, jos asun vuoden yhdessä asunnossa, alkaa jo ahdistaa ja pakko päästä muuttamaan taas (en näin siis tee, mutta kastelen asuntoja aina)..

Tosin minulla ei ole diagnoosia. Kolahti vain kun tunnistin itseäni noista.

Hyvä muistutus.

Mulla on kaveri, joka on tervein hullu jonka tunnen. Tosiaankin välillä tulee mieleen, että miksi se syö niitä lääkkeitään, eihän se ole ahdistunut.

Ei, koska pitää huolen lääkityksestään.

Huh! Nyt varmaan siipakin uskoo. Valitettavasti on myös niitä miehiä, joiden mielestä astmaatikko tai diabeetikkokaan ei tarvitse lääkkeitään.

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

ADHD:n mieliala vaihtelee huomattavasti nopeammin kuin bipolaarisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

loppuivat toissapäivänä eikä ole nyt varaa hakea lisää, kun pitää lapsille tehdä joulua..

olemme seurustelleet miesystäväni kanssa viime keväästä ja mies on ollut sitä mieltä, että adhd on "liioteltu" sairaus eikä siihen tarvitse lääkkeitä! nyt tosin on tainnut muuttaa mieltään, kun on katsonut sekoilujani..

- huudan "missä mun lämpösuojasuihke? missä laturi? missä..?! " vaikka nämä tavarat olisivat nenän edessä. muistan samanlaisen menon kymmenenvuoden takaa, ennen diagnoosia..

- tekstiviesteistäni ei saa mitään selvää ja lähetän useissa osissa tyyliin viesti 1 "tuo maito" viesti 2 "vessanpaperia " viesti 3 "mennäänkö leffaan " jne

- en muista milloin olen käynyt suihkussa , enkä tiedä mikä päivä on !

- heilun jatkuvasti ja puhuan ilman taukoja

- vedin eilen miehen koneella pään sivun kaljuksi, kun tuli mieleen ettei mulla ole ikinä ollut sivukaljua!

- haluan muuttaa, vaihtaa nimeni ja matkustaa Kiinaan. en ole koskaan ollut kiinassa !

- haluan vauvan

- haluan fretin

mun lapset 12 v ja 10 v on sentään olleet harkittuja, mutta yleensä teen jutyuja miettimättä loppuun asti ! olen 41-vuotias, muuttanut noin 60 kertaa mukaanlukiuen myös kaupunkien vaihdot, ei pelkät asuntojen vaihdot, ollut varmaan sadassa eri työpaikassa, neljästi avoliitossa, kahdesti naimisissa, menettänyt luototietoni..

diagnoosi oli helpotus, lääkkeet taivas. en muistanutkaan millainen seko olen "luomuna!":D

Tankkaatko sokeria koko ajan,se pahentaa asiaa?

En ole ap mut vastaan silti. Jos tämä olisi sokeria vähentämällä (en käytä lähes ollenkaan) hoidettavissa, niin tuskin kukaan käyttäisi rahojaan kalliisiin lääkkeisiin. Voi olla että sokerin tai jonkun haitallisen ruoka-aineen välttäminen voi saada olon paremmaksi adhd-oireisella ihan kuten muillakin, mut ei noilla keinoilla kyllä vähänkään vaikeampia oireita kuriin saada. Ehkä joku nyt kysyy että miksi luonne pitää muuttaa lääkkeillä tasaisen tylsäksi, kun adhd:t ovat niin viihdyttäviä. Siksi, että pitää pystyä elämään normaalia arkea työssä käymisineen jne. sensijaan että on joku normiaivoisten hupinumero ja viihdepäällikkö. Ja ei ne lääkkeet luonnetta muuta, poistaa vain haitalliset oireet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

ADHD:n mieliala vaihtelee huomattavasti nopeammin kuin bipolaarisella.

Ihan mielenkiinnosta: liittyykö mielialanvaihtelubaina myös "puhtaaseen" adhd:hen ja eroaako se jollain tunnistettavalla tavalla siitä, kun aikuisella adhd-ihmisellä on myös epävakaa oersoonallisuus? Häviävätkö mielialanvaihtelut kokonaan sopivan lääkkeen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarisen maaniselta vaiheelta tuo vähän vaikuttaa

ADHD:n mieliala vaihtelee huomattavasti nopeammin kuin bipolaarisella.

Ihan mielenkiinnosta: liittyykö mielialanvaihtelubaina myös "puhtaaseen" adhd:hen ja eroaako se jollain tunnistettavalla tavalla siitä, kun aikuisella adhd-ihmisellä on myös epävakaa oersoonallisuus? Häviävätkö mielialanvaihtelut kokonaan sopivan lääkkeen kanssa?

Minulla ei varsinaisesti ole mielialavaihteluita, eli sellaista että saman päivän aikana on masentunut ja superiloinen monta kertaa vuoronperään. Tämä kai on joku epävakaan tyypilinen piirre, ei mielestäni tosiaankaan mikään yleinen adhd-piirre. Minulla ilmenee lähinnä sellaisena, että olen suht tasainen mieleltäni mutta kokoajan vaihtelee se, mitä haluan tehdä, minne mennä, aloitanko nyt sitä vai tätä jne. Ja lopulta mistää ei tule mitään. Eli kyse ei ole mielialan vaihtelusta ylös/alas vaan liiasta määrästä ajatuksia kyvyttömyydestä hallita sitä mylläkkää. Samanlaista siis kuin ap:lla. Joku voi sanoa tätä virheellisesti mielialan vaihteluksi, mutta minulle mielialan vaihtelu tarkoittaa sellaista onnesta itkupotkuraivareihin nopealla syklillä meininkiä. Sellaista minulla ei ole. Olen siis aikuinen adhd ja lääkitys poistaa tuon ajatusmyrskyn.

Ei mulla kyllä ihan tuollaisia oireita tule. Olen usein ilman lääkettä vapaapäivätkin, nykyään ilman lääkettä pikemminkin passivoidun, istahdan tähän koneelle ja siinäpä sitten ollaankin koko päivä. Eipä tule ainakaan tehtyä mitään impulssiivista :D

Vai niin, että lopetat lähes elintärkeiden lääkkeittesi hankkimisen "koska täytyy tehdä lapsille joulua" .. Paskanmarjat, ei se joulu tule lapsille jos äiti vetelee ihan huurussa lopetettuaan lääkkeensä kertaheitolla. Yksikään lapsi ei ikinä tarvitse NIIn paljon Mitään jouluista, etteikö äidin hyvinvointi olisi tärkeämpää. Kyllä on taas prioriteetit sekaisin tai provottu liikaa aika ankeasta aiheesta.

Sama on pätenyt meilläkin, tosin masennus- yms tasaaviin lääkkeisiin (bipo tyyppi II).

Lääkkeet on kuulemma humpuukia, ja koska olin niin ihastunut, uskoin sitä idioottia. Pihalla olin pian kuin lumiukko. Vihainen, väsynyt, taas vihainen ja heitin lopulta miehen ulos kaoottisesta elämästäni, johon ei muut mahtuneet, varsinkaan tuollainen tapaus.

Sai kyllä sitten tuta siitä, miten maallikon ei tarvitse toisen lääkitykseen puuttua, jonka ihan on asiantunteva lääkäri sairauksen hoitoon määrännyt.

Vieläkin v*tutta koko jätkä, vaikka tästä on jo 1,5 vuotta, ja vaikka palauduin verrattain pian.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla kyllä ihan tuollaisia oireita tule. Olen usein ilman lääkettä vapaapäivätkin, nykyään ilman lääkettä pikemminkin passivoidun, istahdan tähän koneelle ja siinäpä sitten ollaankin koko päivä. Eipä tule ainakaan tehtyä mitään impulssiivista :D

Eikö adhd-lääkkeet yleensä vaikuta toisin päin adhd-oireisella: poistaa impulsiivisuuden ja saa rauhoittumaan ja keskittymään. Se niiden tarkoitus ainakin on. Ja ilman lääkkeitä sitten tuo vilkkaampi tila. Ihan omat lääkkeet kyseessä?

Siis olet muuttanut 60 kertaa ja sulla on lapsia? eikö kannattaisi antaa heidät terveille vanhemmille, he varmasti kärsivät tuosta?

Meilläkin vähän samaa, että lääkkeiden ollessa käytössä mies ei ymmärrä mihin niitä tarvitaan, kun olen niin normaali. Jos pidän taukoa, niin mies ei meinaa uskoa että en oikeasti voi levottomuudelleni mitään. Asiat eivät vain pysy hallinnassa pienissäkään määrin. Olen myös sinänsä herkkä, että saatan purskahtaa itkuun jos olen ilman lääkkeitä yrittänyt vaikka leipoa, oikein omasta mielestäni seurannut ohjeita tarkasti ja huolellisesti ja silti jotain on unohtunut ja kaikki menee pieleen. Keskittymisen ylläpito väkisin on erittäin kuormittavaa ja raskasta. Tuntuu todella pahalta, kun yrittämisestä huolimatta ihan perusjutut menevät päin persettä. Voisin läimäyttää jokaista joka tulee sormi pystyssä pätemään että ADHD ei tarvitse lääkitystä, on huijausta tai "vain osa ihmistä joka pitää hyväksyä ja jonka kanssa pitää vaan elää". Niitä, jotka eväisivät erityisen tuen ADHD-lapsilta ja tarjoavat vaihtoehdoksi "kasvatusta" tai "sokerin vähentämistä", voisin potkaista oikein kunnolla.