En tajua miten äidit jaksavat ja viitsivät käyttää kaiken vapaa-aikansa lasten harrastusten parissa!

Ihanaa aikaa. Kuskausmatkat olivat hyvä hetki jutella pojan kanssa. Meillä oli hauskaa toisten vanhempien kanssa toimitsijavuoroissa ja katsomossa. Lajista riitti lapsen kanssa apekuloitavaa loputtomiin. Turnauksia oli mukava järjestää.

Monet vanhemmista myös kävivät treenien aikana itse salilla tai lenkillä, kestiväthän treenit 3h illassa.

Ja nyt jo täysi-ikäisenä lapsi on moneen kertaan kiistellyt, että olin mukana harrastuksessaan, tänne, kun esim julkisia kulkee todella huonosti.

Samaa mieltä. En muutenkaan ymmärrä marttyyriäitejä, jotka pistää lapsensa edelle joka helvetin asiassa. Ei ehdi syömään kun ensin pitää ruokkia lapsi, ei ehdi meikkaamaan kun vauva huutaa, ei ehdi sitä ja tätä. Saatana, opetelkaa multitaskingia ja meikatkaa silloin kun vauva on tyytyväinen!!!!

Up

Lapsen harrastuksesta tulee vanhemman harrastus. Mä kärvistelen nyt kun lapsi on loukkaantunut eikä siis voi mennä reeneihin, mulla on tylsää.

Normi reeni-ilta: juttelen lapsen kanssa autossa, reenipaikalle saavuttua lapsi "häviää" ei touhuaa jotain joukkuekavereiden kanssa kunnes siirtyvät pukkariin, mä juttelen muiden vanhempien kanssa ja olen paikalla jos tarvitaan (esim. juomapullo unohtunut autoon), kunhan lapsi on saanut varusteet päälle ja on valmis kentälle mä lähden lenkille, paluun ajoitan niin että ehdin katsella reenejä hetken, sitten on taas aikaa höpötellä ihmisten kanssa siihen asti kun varusteet on riisuttu ja ajomatka kotiin on taas aikaa omalle lapselle.

Mä tykkään. 

Kuten muutkin jo todenneet, treeni ja kisamatkoilla saa arvokasta kahdenkeskistä aikaa molempien lasten kanssa ihan huomaamatta, teinin kanssa tulee juteltua syvällisiä autossa ihan siinä sivussa. Joo, pystyy kotonakin, muut teinejä kuskaavat ehkä tajuavat mitä tarkoitan.

Kisoissa ja talkoissa on kivaa. Lapsen harrastuksista saa myös vanhemmat kavereita. Yleensä talkoisiin osallistuu se tietty vakioporukka ja sinne hakeutuu sellaiset positiiviset ja aktiiviset ihmiset.

Ja lapsen harrastus ei kyllä ikinä ole ollut minulle edes tekosyy olla liikkumatta. Lasten treenit kestävät 2-3 h, jopa 4 h. Välillä on tietty siinä välissä haettava/vietävä toinen, mutta lenkille ehtii mainiosti ja just liityin jäseneksi kuntosalille, joka sijaitsee esikoisen treenipaikan vieressä. Kyllä mä siinä kolmessa tunnissa ehdin treenin tehdä.

Meillä on lapset jo 15- ja 14-vuotiaita ja kulkevat paljon myös itsekseen, mutta kisamatkoilla yleensä olen mukana ja tosi kivoja reissuja ovat.

Mä olen siellä kentän laidalla tavannut ihmisen, josta on tullu mulle rakas ystävä 😍

No ne rakastaa niitä lapsiaan ja tekee kaikkensa lasten eteen.

Minun lapseni käy kerran viikossa muskarissa ja kerran viikossa satujumpassa. Minä kuljetan ja odotan sen tunnin ajan odotustilassa. Käytän ajan tehokkaasti joko kokeiden korjaamiseen, lapasten kutomiseen tai sanomalehden lukemiseen (en useinkaan ehdi aamiaisella lukea rauhassa lehteä). Se harrastustunti on ihan minun omaa aikaani, vaikka ei olekaan siellä kotisohvalla, ja nautin siitä. Ihana rauhoittumisen aika, kun joku muu huolehtii lapseni viihdyttämisestä. Myös mieheni nauttii siitä tunnista kotona yksikseen, jos ei satu olemaan vielä töissä.

Se ei estä minua käymästä kerran viikossa kuntosalilla, kun pääsen tarpeeksi ajoissa töistä, tai parina iltana viikossa yksikseni kävelylenkillä, kun mies sattuu olemaan illalla kotona laittamassa lapselle iltapalaa.

Kyllähän se on tiedossa etukäteen, että lapsi on pallo jalassa eikä elämä ole samanlaista kuin sinkkuaikoina. Ei se silti tee elämästä huonoa.