Lue keskustelun säännöt.
Lapsiko tuo leivän pöytään??
13.03.2006 |
Ne jotka miettivät, mihin saumaan olisi SOPIVA TEHDÄ lapsi (äitiyspäivärahat paremmat jne), eivät ehkä mieti asiaa ihan loppuun asti. Ensinnäkin äitiyspäivärahakausi on aika lyhyt ja silloin menot ovat vielä suhteellisen pieniä. Taaperoikäisestä alkaen vaatteiden hinnat alkavat olla suurempia, menoja tulee enemmän kun ei saa enää kirpputoreiltakaan hyviä vaatteita kun tuon ikäiset niitä hyvin kuluttavat. Sairastelut ja erikoisruokavaliot lääkkeinen ovat kallista lystiä ilman yksityisiä lääkäreitäkin. Varsinkin kotihoidontuesta.
Meillä ei lapsia olla tehty vaan ne on saatu: Ensimmäinen vuosien kalliilla hoidoilla joita vieläkin maksamme, toinen ihan suurena ihmeenä. Ns. taloudellisesti oikea aika tämä ei ollut, mutta ikäkysymys sekä terveys asettivat rajat. Onneksi isovanhemmat ovat joskus hieman avustaneet esim. hankinnoissa, toinen kun on vielä opiskelija.
Mutta onko elämä sitten sen parempaa jos lapset saadaan sitten kun on vakityö, oma asunto jne? Ainakin lähipiirissä nimenomaan he valittavat eniten " köyhyyttä" joilla toinen osapuoli ansaitsee hyvän palkan, on autot ja omakotitalot eli ns aineellinen puoli kunnossa.
Kaikesta huolimatta, kaikista menoista ja pienistä tuloista huolimatta olen kotiäiti vauvalle ja taaperolle, mies on opiskelija ja osa-aika työssä. Velkaa ei asunnosta ole mutta asumisesta on silti maksettava. Auton röhjäkekin on jota saa korjauttaa milloin vain mutta pääasia että pääsee eteenpäin. Me emme vietä kylpylälomia, emme käy elokuvissa tms. Onni on kotona perheen kanssa. Lapset eivät ole leipää pöytään tuoneet, mutta paljon sitäkin enemmän.
Kommentit (6)
Nämä ovat sellaisia asioita ettei varmasti ole yhtä ja oikeaa ratkaisua ja toisten ratkaisujen arvioiminen on minusta vähintäänkin arveluttavaa. Lapset ovat ihania, mutta se on totta ettei lapsi leipää tuo pöytään vaan lapsi todella maksaa. Lapsen kulutus on noin 430 euroa kuussa keskivertona ja tietysti osa kuluttaa vähemmän ja osa enemmän. Valitettava totuus taitaa kuitenkin olla, että kaksi pienituloista ei paljon pääkaupunkiseudulla pyöritä viidenhengen taloutta. Sen jälkeen kun ei kovin mielellään enää asuta kolmiossa ja kolme turvaistuintakaan ei taida mahtua tavalliseen perheautoon. Yksi lapsi lienee kallein, toinen varmaankin halvempi, kun osan jutuista voi mahdollisesti kierrättää, mutta veikkaanpa että kolmas lapsi on sitten taas jo hirmuisen kallis juuri edellä mainittujen seikkojen takia.
Meillä on tähän mennessä yksi lapsi ja voin sanoa, että todella nautin hänestä, kerrassaan mahtava pakkaus. Yllättävän nuorena itse ilmeisesti pääkaupunkiseudun ja koulutuksen huomioon ottaen taisin lapsen kuitenkin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästettiin samalla taloa varten ja elettiin nuukasti. Mutta hyvin pärjättiin. No vaunut oli käytetyt ja leivoin paljon ja käytin halpisvaippoja ja autokin oli vanha. Asuttiin pienessä asunnossa eikä ollut merkkihaalareita.
Nyt 10 vuotta myöhemmin on omakotitalo, lainaa tosi vähän, 2 autoa pihalla ja rahaa lasten harrastuksiin.
Eli ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
mutta tämä on meidän elämä ja halusimme siitä tehdä sellaisen että lapsilla on myös kaikki mahdollisuudet elämässään mitä haluaa.
Niin tyhmä pikkuasia kuin raha auttaa monessa ja helpottaa asioita.
Ja lapset olisi voinut jäädä saamatta vaikka emme olisi omaisuutta luoneetm joten kysymyksi on aika typerä, oletko oikeasti onnellinen?
Sekö on oikeaa onnea mitä sinä elät? On varmasti, mutta sinulle.
Tämä 4 lapsen äiti kyllä hiukan kyseenalaistaa tämän asian.
Meillä olisi tällä hetkellä varaa laittaa monenmoista lapsille, mutta olemme päättäneet jatkaa niukkaa linjaa. Asioista keskustellaan ja mietitään, mitä todella halutaan ja miten sen voi saada. Lapset ovat oppineet säästämään ja tekemään töitä haluamansa asian eteen.
Lapsen on hyvä oppia myös se, että kaikki ei tipu kuin manulle illallinen. rakkautta ei ole se, että antaa lapselle kaiken.
kun saadaan kaikki mitä vaan ikinä keksitään pyytää ja mikään ei riitä siltikään. Tulee monelle aikuiselle vaikeuksia elämässään jos kaikki ei meekkään putkeen ja on totuttu yltäkylläisyyteen. Kyllähän se jo nyt näkyy kun aina valittaa ne joilla todellisuudessa ei ole hajuakaan mistään rahapulasta.
vaikka kaikki muu olisi ollut valmiina? Meille kun olisi käynyt niin... olisi mennyt vuosia ennen kuin olisimme voineet yrittää lapsia ja voi olla että meillä olisi ollut talo, auto, suht vakaa talous mutta ei lapsia. t. ap