Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sellaista väkivaltaa, että kannattaa heti erota?
18.12.2016 |
Meillä oli todella hankala viime yö miehen kanssa. Olen ollut pitempään sairaana & sairauslomalla ja koko ajan kunto on mennyt vain huonommaksi. Mieheni on silti olettanut, että jaksan kaiken kuten ennenkin. Mistään hän ei tingi ja seksitkin on hoiduttava silloin kun hän haluaa. Jos ei hoidu, mies uhkaa erolla.
Viime yönä sain sitten aivan totaalisen ahdistuskohtauksen. Itkin väsymystäni loputtomasti, enkä vain tullut tolkkuihini. Kun vielä reilusti puolen yön jälkeen lähetyin miestäni itkien, otti tämä vihan kiilto silmissään minua harteista kiinni ja retuutti makuuhuoneesta ulko-ovelle asti. Ovella sitten väänsi hartioitani, käsiäni ja lopulta ranteitani selkäni takana, ihan kuin olisi halunnut vääntää ne poikki. Lopetti, kun huusin kivusta.
Nyt olen niin väsynyt ja epätoivoinen, että pää on aivan sekaisin. En ole nukkunut yhtään. Mies kuorsaa tuolla tyytyväisenä. Sellainen olo, että haluaisin vain juosta ovesta ulos palaamatta ikinä takaisin.
Mies kuitenkin huusi jo yöllä, että oma syyni, mitäs nalkutin hänelle yöllä ja pidin väkisin hereillä. Eli onko tämä kuitenkin minun syytäni? Kiristin miehen pinnaa aivan liikaa ja siitä tuollainen reaktio?
Minua ei ole koskaan aiemmin kukaan pahoinpidellyt millään tavoin, tämä on eka kerta ja tutuu ihan maailmanlopulta.
Hirveästi arvostaisin selväjärkisisä mielipiteitä tästä.
Kommentit (39)
Olemme avioliitossa kyllä. Mieheni mielestä asuntomme tosin kuuluu hänelle, jos eroamme, sillä hän omistaa tästä hieman suuremman osan ja hänellä on lapsi ex-avioliitostaan, joten hänen katsottaisiin tarvitsevan asuntoa enemmän.
Tämä on tullut selväksi jo aina silloin, kun mies on avioerolla uhkaillut. Silloin hän käskee minun kerätä kamppeeni asap ja häipyä. Kuulemma vuokra-asuntojakin saa helposti.
Eli mies ei tästä kyllä lähde kirveelläkään, siitä olen aika varma. Enkä halua sitä kirvestä toki käyttääkään.
Mies on aikamoinen määräilijä luonteeltaan ja pitää kyllä omista oikeuksistaan kiinni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaa, olisko tuo teidän suhde loppupeleissä syynä tuohon sun sairastumiseen? Yksi asia on ainakin varma, teet väärin itseäsi kohtaan jäädessäsi tuohon suhteeseen. Onko paikkakunnallanne matalan kynnyksen kriisipalvelua? Jos on, sinne heti. Auttaa selvittämään ajatuksia ja tulevaisuutta, ottavat sinut todennäköisesti vakavammin kuin poliisit. Täytyy ymmärtää, että poliiseilla ei välttämättä ole resursseja ap:n tilanteen kaltaisten asioiden hoitamiseen, mikäli et ole akuutissa vaarassa niin ikävä kyllä apu on haettava jostain muualta. Se ei tarkoita, etteikö tilanteesi olisi vakava.
Toivon sulle kaikkea hyvää, ja paljon voimia tilanteen viemiseen eteenpäin.
Nyt kyllä kummallista toimintaa poliisilta!
Vierailija kirjoitti:
Olemme avioliitossa kyllä. Mieheni mielestä asuntomme tosin kuuluu hänelle, jos eroamme, sillä hän omistaa tästä hieman suuremman osan ja hänellä on lapsi ex-avioliitostaan, joten hänen katsottaisiin tarvitsevan asuntoa enemmän.
Tämä on tullut selväksi jo aina silloin, kun mies on avioerolla uhkaillut. Silloin hän käskee minun kerätä kamppeeni asap ja häipyä. Kuulemma vuokra-asuntojakin saa helposti.
Eli mies ei tästä kyllä lähde kirveelläkään, siitä olen aika varma. Enkä halua sitä kirvestä toki käyttääkään.
Mies on aikamoinen määräilijä luonteeltaan ja pitää kyllä omista oikeuksistaan kiinni.
Ap
Omaisuutenne ositus/erottelu pitää siis tehdä eli mies maksakoon sinut ulos. Etkä tyydy pienempään summaan kuin mikä osuutesi tosiasiallinen arvo on- arvon määrittämiseen tarvitaan kiinteistönvälittäjän lausunto mikä maksaa pari sataa euroa mutta kannattaa hankkia .Toivottavasti nimesi ja omistusosuutesi on kirjallisena ostopapereissa jottei mies saa sinua taivuteltua luopumaan liian halvalla.
Ilmeisesti liittonne on rakoillut jo pitempään koska mies on erolla uhkaillut joten sulla ei ole mitään syytä jäädä liittoon tuon miehen kanssa. Katso kuitenkin että saat omasi pois. Älä anna uhkailulle periksi. Vaadi pesänjakajaa jos mies vitkuttelee ulosmaksamisessa. Pidä oikeuksistasi kiinni. Ala katsella niitä vuokra-asuntoja jo tänään.
Vierailija kirjoitti:
Olemme avioliitossa kyllä. Mieheni mielestä asuntomme tosin kuuluu hänelle, jos eroamme, sillä hän omistaa tästä hieman suuremman osan ja hänellä on lapsi ex-avioliitostaan, joten hänen katsottaisiin tarvitsevan asuntoa enemmän.
Tämä on tullut selväksi jo aina silloin, kun mies on avioerolla uhkaillut. Silloin hän käskee minun kerätä kamppeeni asap ja häipyä. Kuulemma vuokra-asuntojakin saa helposti.
Eli mies ei tästä kyllä lähde kirveelläkään, siitä olen aika varma. Enkä halua sitä kirvestä toki käyttääkään.
Mies on aikamoinen määräilijä luonteeltaan ja pitää kyllä omista oikeuksistaan kiinni.
Ap
Sitten lähdet itse. Usko pois, mikään asunto ei ole sen arvoinen että sen takia kannattaa leikkiä terveydellään. Niin tein minäkin, ja sitä onnellista tunnetta että saa hengittää vapaasti omassa kodissaan ei voi sanoin kuvata, vaikka kyseessä olisi "vain" vuokra-asunto. Ja mies, joka ei uskonut että olisin ikinä kotoani lähtenyt hänen takiaan, tyrmistyi täysin. Älä välitä ja pitäköön ukko kiinni oikeuksistaan ja pidä sinäkin omistasi, tulet kuitenkin osituksessa saamaan oman osuutesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luottamus menee, ja tulee pelko.
Tämän ensimmäisen lauseen kirjoitin lukematta aloitusta. Joskus "väkivalta" voi olla pikemminkin vahinko, jota sen aiheuttaja itsekin katuu. Silloin sen voi antaa anteeksi, jos toinen osapuoli on itsekin varma siitä, että ei toistu.
Toisen osapuolen väsyminen, ylireagointi, humala, sairaus tai mikään muu ei ole puolustus väkivallalle, vaikka selitys se voi olla. Pitää vaan hoitaa itsensä kuntoon!
Sama pätee sinuun: älä ylisuorita niin hirveästi vaan hoida ITSESI kuntoon.
Mies 'uhkaa' erolla? No eikö ole parempi päästä eroon kuin joutua pahoinpidellyksi?
Kyllä se oli sinun syysi, että et antanut miehen nukkua. Seuraus: mieskin väsyy ja hänenKIN päässään alkaa viirata yhtä paljon kuin sinun. Ei mies toiminut oikein ja rähjäämisen sijasta hänen olisi pitänyt viedä sinut lähimpään päivystykseen ja sitä kautta hoitoon.
Itsekin olen toki paljon miettinyt sitä, että onko tämä parisuhde syynä sairastumiseeni. Olen aina ollut hyvin paljon vastuuta ottava ihminen, joka "lukee" muita ihmisiä jo puolesta sanasta ja ilmeestä. Hyvin tunnollinen. Valmis miettimään kaikkia asioita muidenkin puolesta ja järjestämään kaikkien asiat kuntoon.
Kun tapasin tämän miehen, tunsin ensimmäisten kuukausien aikana "jännän" intuition, joka jotenkin varotti minua miehestä. Siis pelkoa. Ja sitten aloin väsymään.
Mutta ei kai näistä koskaan voi niin satavarmasti tietää, että mikä lopulta on syynä mihinkin, ja onko ajoitus vain sattumaa.
Sen verran olen psykiatrilla tämän vuoksi käynyt, että tiedän tämän diagnosoineen ahdistushäiriöni ym. syyksi pääasiallisesti "vaikean vuorovaikutussuhteen kotona".
Sen pohjalta tietysti, mitä minä olen asioista ja tilanteestani kertonut, eli joku voisi väittää, että se on vain toisen osapuolen "tarina" - Mm. mieheni väittää näin, eikä suostu ottamaan mitään vastuuta asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinänsä ihmettele poliisien käytöstä; ei ne ole psykologian ja ihmissuhteiden asiantuntijoita. Tod.näk. tarkoittivat hyvää mutta eivät tajunneet, että henkinen väkivalta ei pääty miehen nukkumaanmenoon. Ja toisaalta heidän kätensäkin ovat aika sidotut, jos epäilty nukkuu.
Nyt ap eroon miehestä: älä ainakaan jatka kotonaoloa, vaikkette heti avioeroa ottaisikaan. Tuosta on kuitenkin minusta niin vaikea jatkaa ettei muu kuin ero silti kannattaisi... Mies toimii väärin. Vaikka joku kuinka ärsyttäisi, ei ketään alisteta ja kiusata väkivalloin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille todella paljon näistä vastauksista! Ihanan selkeää tekstiä.
Näin väsyneensä on todellakin vaikea ajatella selkeästi, ja hetken jo ajattelin että jos tämä on vaan jotain omaa ensi-säikähdystäni, joka menee ohi, ja suurentelen vain asiaa turhaa.
Jotenkin tuo poliisin suhtautuminen asiaan sai minut aika lailla ymmyrkäiseksi.
He sanoivat, että on minun vastuullani vastedes antaa mieheni nukkua rauhassa, ja jos en sitä pysty tekemään, pitää nimenomaan minut poistaa kotoani. Että mieheni ei varmasti muuta halunnut, kuin nukkua. Tuntui siis oikeasti, että minusta tehtiin syyllinen tapahtuneeseen.
Ap
Poliisi todella poistaa häiritsijän asunnosta - miksi ei sinua? Entä miksi eivät edes järjestäneet sinua mihinkään hoitoon, vaikka ilmiselvästi (jopa kokemattoman poliisin ymmärryksen mukaan) olit / olet hoidon tarpeessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei poliisi ole mikään terapeutti. Poliisi turvaa fyysistä koskemattomuutta akuutissa tilanteessa.
Ap, jos sinä olet nyt eri ihminen kuin ennen miestäsi, suosittelen eroa. Oma itsesi palannee aika pian eron jälkeen.
Suututtaa nuo psykologit. Pelkäävätkö, että työt loppuisivat, jos ihan suoraan sanoisi, että tilanteesi kotona on niin perseestä, että kannattaa lähteä. Olen se, joka kirjoitti tuolla aiemmin sairastuneensa luonnehäiriöisestä kumppanista. Käytiin ensin pari kertaa pariterapiassa ja sitten kävin yksin terapiassa 2/vko puolitoista vuotta eikä voinut kukaan kertaakaan kyseenalaistaa koko suhteen järkevyyttä vaan annettiin vuodattaa pahaa oloani. Vasta puolitoista vuotta terapian loppumisen jälkeen tajusin, ettei minun ole mikään pakko yrittää saada tätä paremmaksi enkä etenkään pysty siihen yksin ja jätin miehen. Voi että oli kevyt ja vapaa olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli psykiatrikin on sitä mieltä että ahdistuksesi johtuu parisuhteestasi. Tuota se tarkoittaa. Ihan sama mitä mieltä miehesi on.
Aloituksessa sanoit että tekisi mieli vain juosta pois. Varsinkin kun olet tuollainen muiden mielialoja herkästi tunnistava ja tunnollinen, kannattaa seurata sitä intuitiota. Varsinkin tuo alussa ollut "pelko" miestäsi kohtaan oli ensimmäinen varotus. Kuuntele itseäsi, alitajuntasi yrittää kertoa sinulle jotain. Varsinkin nyt kun olet sairaana.
Tavallaan ymmärrän poliisin käytöksen ja puheen. Hieman se kuulostaa siltä ettet antanut miehesi nukkua ja häneltä lopulta meni hermo. Mutta siinä he olivat väärässä, että vaikka kuinka toinen pitelisi hereillä (tai on ärsyttävä), niin ei se oikeuta väkivaltaan. Silloin pitää soittaa vaikka se poliisi hakemaan häirikön pois eikä ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Ja kun poliisille soitit niin tilanne oli jo ohi ja mies nukkumassa, joten poliisi ei nähnyt syytä hakea nukkuvaa miestä pois. Yleensä kaikki muut keinot käydään läpi ennen kuin poliisi vie ketään putkaan. Hyvä kuitenkin että soitit, nyt on merkintä puhelustasi rikosilmoituksen tueksi.
Teidän suhteenne ei todellakaan kuulosta terveeltä ja tuntuu kauhealta että joku voi kohdella toista ihmistä kuten miehesi sinua. Miehesi tuskin rakastaa sinua, koska silloin hän ymmärtäisi ja tuntisi myötätuntoa sairautesi puolesta, ei vaatisi seksiä jos et siihen pysty jne.
Ja älä huolehdi siitä asunnosta. Jos se on suurimmaksi osaksi miehen niin ok, muutat pois ja mies ostaa sinun osuutesi. Älä anna miehen missään tapauksessa huijata. Löydät kyllä uuden asunnon. Voimia, selviät kyllä.
Lähde suhteesta heti! Mies kuulostaa kammottavalta, eikä hänellä olisi oikeutta kohdella sinua noin. Tuntuu varmasti järkyttävältä ajatukselta lähteä, mutta se on omaksi parhaaksesi. "Alku aina vaikeaa, lopussa kiitos seisoo."
Voimia Sinulle! Olet arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa nuo psykologit. Pelkäävätkö, että työt loppuisivat, jos ihan suoraan sanoisi, että tilanteesi kotona on niin perseestä, että kannattaa lähteä. Olen se, joka kirjoitti tuolla aiemmin sairastuneensa luonnehäiriöisestä kumppanista. Käytiin ensin pari kertaa pariterapiassa ja sitten kävin yksin terapiassa 2/vko puolitoista vuotta eikä voinut kukaan kertaakaan kyseenalaistaa koko suhteen järkevyyttä vaan annettiin vuodattaa pahaa oloani. Vasta puolitoista vuotta terapian loppumisen jälkeen tajusin, ettei minun ole mikään pakko yrittää saada tätä paremmaksi enkä etenkään pysty siihen yksin ja jätin miehen. Voi että oli kevyt ja vapaa olo.
Jatkan vielä, että kerran psykologikin jopa sai kyynelet silmiin, kun kerroin kumppanistani. Lisäksi näki, että oli usein selvästi pahoillaan puolestani. Silti ei voinut nostaa esille kysymystä, jossa olisi kyseenalaistettu suhteen mielekkyys. Ei haastanut miettimään, mitä minun kannattaa kestää ja mitä ei. Ei haastanut miettimään, olisiko elämässä muutettavaa. Ihan sairas hoitomuoto. Onneksi myöhemmin kasvoin kunnolla aikuiseksi ja aloin tajuta ajatella itse ja kehittävämmin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pahentunut stressi- ja ahdistushäiriö, joka estää lähes kokonaan nukkumasta.
Tämä oireilu alkoi, kun olimme seurustelleen viitisen kuukautta. Ensin ihan lievänä, niin etten tajunnut sitä. Koko ajan voimistuen.
Olen tsempannut omasta mielestäni ihan valtavasti. Olin vaativassa työssänikin aivan lopen uupuneena loppuun asti, kunnes minut löydettiin tajuttomana työpaikan wc:hen kupsahtaneena. Olin virunut siellä useamman tunnin.
Paino on tippunut yli 15 kg tänä aikana, kun ruoka ei mene enää alas.
Olen nykyisin ihan vain varjo entisestäni.
En usko, että jaksaisin tai edes uskaltaisin lähteä mihinkään matkalle nyt yksin.
Ap
Eikös tuossa ole varoitusmerkkiä ihan tarpeeksi? Ehkä kannattaa puuhata ero huomaamatta siihen pisteeseen että voit vaan lähteä.
Annan vaan vinkkinä että vie talosta huomaamatta pois kaikki tärkeä, tuhoisa ja aseena/kiristyksenä toimiva..
Pankkitunnukset, tärkeät paperit, kaikki millä muistoarvoa.. Ja uhkailuista screenshotit ym.
Kuulostaa sen verran kamalalta toi mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme avioliitossa kyllä. Mieheni mielestä asuntomme tosin kuuluu hänelle, jos eroamme, sillä hän omistaa tästä hieman suuremman osan ja hänellä on lapsi ex-avioliitostaan, joten hänen katsottaisiin tarvitsevan asuntoa enemmän.
Tämä on tullut selväksi jo aina silloin, kun mies on avioerolla uhkaillut. Silloin hän käskee minun kerätä kamppeeni asap ja häipyä. Kuulemma vuokra-asuntojakin saa helposti.
Eli mies ei tästä kyllä lähde kirveelläkään, siitä olen aika varma. Enkä halua sitä kirvestä toki käyttääkään.
Mies on aikamoinen määräilijä luonteeltaan ja pitää kyllä omista oikeuksistaan kiinni.
Ap
Sitten lähdet itse. Usko pois, mikään asunto ei ole sen arvoinen että sen takia kannattaa leikkiä terveydellään. Niin tein minäkin, ja sitä onnellista tunnetta että saa hengittää vapaasti omassa kodissaan ei voi sanoin kuvata, vaikka kyseessä olisi "vain" vuokra-asunto. Ja mies, joka ei uskonut että olisin ikinä kotoani lähtenyt hänen takiaan, tyrmistyi täysin. Älä välitä ja pitäköön ukko kiinni oikeuksistaan ja pidä sinäkin omistasi, tulet kuitenkin osituksessa saamaan oman osuutesi.
Minäkin pitkitin väistämätöntä eroa väkivaltaisesta miehestä raha-asioiden vuoksi, ja kun lopulta erosimme, olin työkyvytön ja jouduin elämään lasten kanssa tukien varassa. Silti ero oli sen arvoista ja olin onnellinen jopa pennosia laskeskellessani ja kirpputoreja kierrellessäni. Sekin ajanjakso päättyi aikanaan ja nyt olen tavallinen omillani toimeentuleva perheenäiti.
Vierailija kirjoitti:
Tein muuten jo rikosilmoituksenkin. Netin kautta.
Ja soitin yöllä poliisille. Poliisi kuitenkin jo yöllä totesi, että kun ei mitään akuuttia hätää ollut kyseessä (mies oli mennyt jo nukkumaan), eivät he tee asialle mitään ja muutenkin heidän mielestään kuulosti siltä, että mies oli vaan väsynyt ja siksi vähän ylireagoi, että ei mitään hätää voi olla minulla. Eivät halunneet edes osoitetta tai miehen nimeä.
Poliisikin kun näin reagoi, niin jotenkin tuntuu, että minä olen ilmeisesti vaan se, joka tässä olen toiminut väärin ja aiheuttanut kaiken tämän. Vai miksi ihmeessä he noin kevyesti suhtautuvat?
Ap
Ei ne oo huolissaan ennen kuin henki lähtee tai niitä poliiseja itseään uhataan. Ei kannata käyttää mittarina.
Vierailija kirjoitti:
Kun luottamus menee, ja tulee pelko.
Tämän ensimmäisen lauseen kirjoitin lukematta aloitusta. Joskus "väkivalta" voi olla pikemminkin vahinko, jota sen aiheuttaja itsekin katuu. Silloin sen voi antaa anteeksi, jos toinen osapuoli on itsekin varma siitä, että ei toistu.
Toisen osapuolen väsyminen, ylireagointi, humala, sairaus tai mikään muu ei ole puolustus väkivallalle, vaikka selitys se voi olla. Pitää vaan hoitaa itsensä kuntoon!
Sama pätee sinuun: älä ylisuorita niin hirveästi vaan hoida ITSESI kuntoon.
Mies 'uhkaa' erolla? No eikö ole parempi päästä eroon kuin joutua pahoinpidellyksi?
Kyllä se oli sinun syysi, että et antanut miehen nukkua. Seuraus: mieskin väsyy ja hänenKIN päässään alkaa viirata yhtä paljon kuin sinun. Ei mies toiminut oikein ja rähjäämisen sijasta hänen olisi pitänyt viedä sinut lähimpään päivystykseen ja sitä kautta hoitoon.
Tokihan myös ap:n olisi pitänyt ymmärtää, että ihan jokaisella palaa lopulta hermo, jos toinen ei anna nukkua pyynnöistä huolimatta. Ja ihan itse hakea sitä apua itselleen.
En oikein tykkää näistä jutuista, joissa on vain yksi syyllinen. Ihan samalla lailla ap. paniikkipäissään voi olla ihan sietämätöntä seuraa, ja miehen reaktio pidemmän piinan tulos.
Ei siinä, ei se oikein ollut seKÄÄN, mutta ap:lla nyt on ensisijaisesti velvollisuus hoitaa itse itsensä kuntoon, ja jos se vaatii eroa, hoitaa homma niin.
Kiitos teille todella paljon näistä vastauksista! Ihanan selkeää tekstiä.
Näin väsyneensä on todellakin vaikea ajatella selkeästi, ja hetken jo ajattelin että jos tämä on vaan jotain omaa ensi-säikähdystäni, joka menee ohi, ja suurentelen vain asiaa turhaa.
Jotenkin tuo poliisin suhtautuminen asiaan sai minut aika lailla ymmyrkäiseksi.
He sanoivat, että on minun vastuullani vastedes antaa mieheni nukkua rauhassa, ja jos en sitä pysty tekemään, pitää nimenomaan minut poistaa kotoani. Että mieheni ei varmasti muuta halunnut, kuin nukkua. Tuntui siis oikeasti, että minusta tehtiin syyllinen tapahtuneeseen.
Ap