Mä en tiedä kauanko jaksan tuota miestä kattella!
Olen sen kiukuttelua kestänyt jo vuosia, eikä se tunnu loppuvan koskaan.
Se on sellaista "ärsyttävän" epämääräistä ja yllättävää. Ei koskaan tiedä, koska ja mistä se taas kilahtaa.
Eihän tässä mitään varsinaisesti palättävää ole. Ei se ihmisille mitään tee mutta tuo raivoaminen on niin kauheaa huutamista ja isoon ääneen kaikilla mahdollisilla kirosanoilla painotettua. Siis oikeasti niin suureen ääneen kun vain entinen armeijan kapiainen voi huutaa.
Varmaan tuosta syystä lapset eivät uskalla koskaan hänelle sanoa mitään ikävää asiaa, vaan minun kautta menee kaikki. MInulle puhuvat asiansa ja suoraan sanovat, etteivät iskälle uskalla..
Pitääkö tuollaista käytöstä kestää?
Kommentit (3)
Lapsille tulee malli jossa äidille saa huutaa ja kirjoilla kuin millekin paskalle.
Olen kyllä vakavasti miettinyt eroa, ei vaan oikein saa aikaiseksi. Lähteminen ei ole helppoa kun suhde näyttää ulkoisesti ihan oklta. Pelottavaa siinä on myös oudolla tavalla myös se, että uskon myös lasten ymmärtävän asian. Eivät ole enää ihan pikkulapsia.
Elämänlaatuni paranisi huomattavasti. Harmittaa kun nämä kaikki ovat minun kontollani ja minun pitää se kaikki tuleva suunnitella. Mies ei ole neuvotteleva ihminen, eikä hänen kanssaan voi mistään keskustella. Hän huutaa, suuttu tai vaan lähtee ovet paukkuen pois.
Ei pidä jos ei halua. Jos jäät, tee se tietoisesti, älä siksi ettet saa aikaan tai uskalla erota. Olet sitten vähemmän katkera.