Ero tulossa ja paljastui, että mulla onkin persoonallisuushäiriö..

Olen syyttänyt suhteemme ongelmista miestäni, siis aidosti olen kokenut, että vika on miehessä. Olen avautunut siitä palstallekin koska olen ollut niin yksin, ja olen saanut tukea täältä. Fyysisten oireiden takia hakeuduin tutkimuksiin, luulin siis kärsiväni loppuunpalamisesta. Puolen vuoden seurannassa ja psykologin haastatteluissa ja lääkärillä ravaamisen jälkeen sain kuulla tällä viikolla, että mulla on persoonallisuushäiriö (en spesifioi tarkemmin täällä).
Meidän PITI hakea avioeroa (aloitteestani), mies ei ole halunnut erota mutta olen pyrkinyt jäätämään välit häneen koska koin, että rakkaus on osaltani loppunut. Sain juuri mieheni suostumaan eroon.

Nyt lähti matto alta, miehessä ilmeisesti siis ei ole ollut suurempaa vikaa, vaan kokemukseni eivät ole olleet aitoja.. Lääkäri suhtautui ymmärtäväisesti ja aloitan nyt hoitojakson, mutta tuntuu kun maailma olisi romahtanut. En ikinä olisi kuvitellut, että en ole nk.terve.. olen tuntenut aidosti epäoikeudenmukaisuutta ja surua ja huolta, kokenut olevani uhri. Ja ilmeisesti koko ajan vika onkin ollut päässäni??
Hävettää, itkettää ja ahdistaa. Olen laittanut mieheni ihan hirveään alisteiseen asemaan ja ilmeisesti manipuloinut tätä vuosia.. tai siis en tietenkään tarkoituksella, mutta varmastihan siltä tuntuu hänestä..
Diagnoosin jälkeen olen ollut aika hissukseen ja olen pysynyt vaiti kaikesta.. yrittäny kirjata ylös joka kerta kun puutun miehen asioihin tai kontrolloin. Lopputuloksena olen koko ajan hiljaa, koska en osaa näköjään muuta kanssakäymisen mallia, kun neuvoa, kontrolloida, opastaa ja puuttua.. Kolmen päivän puuttumattomuuteni jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa miehen kertovan oman mielipiteensä johonkin asiaan... hän ei ole uskaltanut tehdä sitä aiemmin, koska olen lyönyt hänet joka kerta maanrakoon.. kuuntelin vaan hiljaa, kun hän kertoi kokemuksiaan käytöksestäni.. ihan kuin olisi puhunut jostain ventovieraasta??
Olen kammottava ihminen..