Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero tulossa ja paljastui, että mulla onkin persoonallisuushäiriö..
17.12.2016 |
Olen syyttänyt suhteemme ongelmista miestäni, siis aidosti olen kokenut, että vika on miehessä. Olen avautunut siitä palstallekin koska olen ollut niin yksin, ja olen saanut tukea täältä. Fyysisten oireiden takia hakeuduin tutkimuksiin, luulin siis kärsiväni loppuunpalamisesta. Puolen vuoden seurannassa ja psykologin haastatteluissa ja lääkärillä ravaamisen jälkeen sain kuulla tällä viikolla, että mulla on persoonallisuushäiriö (en spesifioi tarkemmin täällä).
Meidän PITI hakea avioeroa (aloitteestani), mies ei ole halunnut erota mutta olen pyrkinyt jäätämään välit häneen koska koin, että rakkaus on osaltani loppunut. Sain juuri mieheni suostumaan eroon.
Nyt lähti matto alta, miehessä ilmeisesti siis ei ole ollut suurempaa vikaa, vaan kokemukseni eivät ole olleet aitoja.. Lääkäri suhtautui ymmärtäväisesti ja aloitan nyt hoitojakson, mutta tuntuu kun maailma olisi romahtanut. En ikinä olisi kuvitellut, että en ole nk.terve.. olen tuntenut aidosti epäoikeudenmukaisuutta ja surua ja huolta, kokenut olevani uhri. Ja ilmeisesti koko ajan vika onkin ollut päässäni??
Hävettää, itkettää ja ahdistaa. Olen laittanut mieheni ihan hirveään alisteiseen asemaan ja ilmeisesti manipuloinut tätä vuosia.. tai siis en tietenkään tarkoituksella, mutta varmastihan siltä tuntuu hänestä..
Diagnoosin jälkeen olen ollut aika hissukseen ja olen pysynyt vaiti kaikesta.. yrittäny kirjata ylös joka kerta kun puutun miehen asioihin tai kontrolloin. Lopputuloksena olen koko ajan hiljaa, koska en osaa näköjään muuta kanssakäymisen mallia, kun neuvoa, kontrolloida, opastaa ja puuttua.. Kolmen päivän puuttumattomuuteni jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa miehen kertovan oman mielipiteensä johonkin asiaan... hän ei ole uskaltanut tehdä sitä aiemmin, koska olen lyönyt hänet joka kerta maanrakoon.. kuuntelin vaan hiljaa, kun hän kertoi kokemuksiaan käytöksestäni.. ihan kuin olisi puhunut jostain ventovieraasta??
Olen kammottava ihminen..
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Huhuh.
Huhuh.
Että lapsuuden perhekin on syyttänyt riidanhaluiseksi. Siellä taas joukko vastuunpakoilijoita.
Oletko miettinyt, miksi sinulle on muodostunut persoonallisuushäiriö, jos lapsuudenperheesi on täysin ongelmaton? Yleensä kuitenkin lapsuudenperheellä on iso merkitys, jos jollekin muodostuu persoonallisuushäiriö.
Sinun ympärilläsi on paljon ongelmia ja sinusta on tehty syntipukki. Olet oikealla tiellä kun myönnät ongelmasi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ettet joudu koko suvun ongelmapesäkkeeksi.
Juuri näin. Persoonallisuushäiriöt nimittäin muodostuvat lähes aina varhaislapsuudessa. Kukaan ei synny mt-ongelmaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mr Soames, Tory MP for Mid-Sussex, has been a friend of Prince Charles since they were both boys. He went on television in November 1995 to denounce Diana as “paranoid” when she complained about people in the Prince’s camp being out to get her.
Noi se hoituu kun on valtaa, puolustusministeriltäkin, tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.
Oletko ihan varma? Itse olen jättänyt tuollaisen ihmisen, koska hän ei tajunnut omaa kontrollointiaan. Myös miesystäväni on lähtenyt pois samanlaisen vaimon luota ja meidän suhteemme on tasapainoinen ilman mustasukkaisuuksia, järkyttäviä riitoja, painostusta, kyttäämistä, tivaamista jne. Tuliko nyt jostain erityisesti ilmi, että mies on nauttinut vallitsevasta tilanteesta?
Jos ihminen pettää, se on merkki vakavasta empatiakyvyn puutteesta, ja se taas indikoi traumojen olemassaoloa. Terve ihminen juurikin lähtee suhteesta, ei petä ja hanki lisää vääntöä siihen.
En sanoisi ihan näinkään (pettämisestä) tietämättä tarkemmin siihen johtaneita syitä. Ja terve ihminen ei ehkä alunperin viehättyisikään ihmisestä, jolla on dissosiaatiota, (vaikka sitä ei olisi nimetty ja siis tunnistettu, niin kyllähän se signaaleja antaa) mutta sellainen ihminenkin voi olla ihan riittävän terve, joka viehättyy, ja "tarvita" toisen ominaisuutta tavallaan jonkun oman ongelmansa työstämiseen. Ja minusta näyttää siltä, että ap ja hänen miehensä ovat sillä tiellä. Ehkä mies jopa tiedostamattaan "haistoi" senkin, että ap ei ole niin "paatunut", etteikö olla jonain päivänä juuri tässä tilanteessa, eli että ap alkaa parantua ja miehellä on mahdollisuus hypätä kyytiin ja he tekevät sen yhdessä. Siis menneisyytensä murheiden ratkomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää Ap-reppana. Mies saa olla hyvillään kun hänessä ei ole mitään vikaa.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa kun roikkuvat näissä huonoissa suhteissa? Ei kai kukaan isoa ihmistä pakota suhteeseen?
Epäilen vahvasti, etteikö miehessä olisi mitään puutteita.
Siinä vaiheessa on menty metsään kun parisuhteen ongelmat ovat muodostuneet apn omiksi ongelmiksi. Ja mies on täydellinen.
Siis tottakai miehellä on oma vastuunsa, pettämiseen yms.Mutta en ole halunnut terapiaan tai en ole suostunut näkemään itseni muutoin kun uhrina. Olen aidosti kokenut olevani kaltoinkohdeltu ja en ole ollenkaan tunnistanut kun minua on kuvailtu helvetin hankalaksi, itsekkääksi paskanjauhajaksi yms. mitä nyt olen riitojen aikana kuullut esim.lapsuuden perheeltäni. Tottakai mieheni on syypää ikäviin tekoihinsa, mutta käsi sydämelle tässä pitää laittaa, sillä mieheni ei ole tiennyt, että olen "sairas". On vaan käsitellyt pahaa oloaan puhumattomuudella ja hakeutumalla pois kotoa, jonka minä olen kokenut välinpitämättömyydeksi. Meillähän on ihan helkkarin pitkä tie edessä, koska tässä ei ole ongelmana nyt pettäminen vaan mielensairaus. Mun käyttämä henkinen väkivalta on verrattavissa pettämisestä johtuvaan traumaan. Varmasti vie vuosia mieheltäni, että hän pystyy luottamaan siihen, että en räjähdä yhtäkkiä tai että kykenen ylipäätään näkemään omat vikani. Edelleenkään en tunnista kaikkea mitä tutkimuksessa on tullut esille, ihan kuin puhuisivat jostain toisesta..mutta kyllä nämä diagnoosit paperilla ihan oikeilta vaikuttavat ja mitä olen nyt ehtinyt kirjoista lukea..
ap
No tulihan se sieltä. Sulla on ollut narsistinen lapsuudenperhe, joka on syyllistänyt sua aivan kaikesta, heissä ei kai mitään vikaa... Nyt toistat samaa kuviota suhteessa, työssä ja nyt myös terapiassa. Koko juttu päättyy aina siihen, että jossain vaiheessa sulta palaa päreet, koska se vika ei oikeasti ole sinussa.
Tämä on yksi mahdollisuus .
Kun diagnoosi tulee ulkopuolelta, on syytä pitää pieni paussi ja miettiä, miksi se tuntuu alussa niin uskottavalta, vaikka itse ei sitä ole tullut ajatelleeksi. Nyt on vallalla naisten syyllistäminen miesten tekemisistä suhteissa, sen huomaa selvästi keskusteluilmapiiristä. Kyseenalaistakaa.
Yksinkertaiseti jos mies/ nainen ei alistu "diagnoosiinsa" niin laitetaan listijät asioille kuten Dianan tapauksessa . Valtio hoitelee pois. Eikä välttämättä oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää Ap-reppana. Mies saa olla hyvillään kun hänessä ei ole mitään vikaa.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa kun roikkuvat näissä huonoissa suhteissa? Ei kai kukaan isoa ihmistä pakota suhteeseen?
Epäilen vahvasti, etteikö miehessä olisi mitään puutteita.
Siinä vaiheessa on menty metsään kun parisuhteen ongelmat ovat muodostuneet apn omiksi ongelmiksi. Ja mies on täydellinen.
Siis tottakai miehellä on oma vastuunsa, pettämiseen yms.Mutta en ole halunnut terapiaan tai en ole suostunut näkemään itseni muutoin kun uhrina. Olen aidosti kokenut olevani kaltoinkohdeltu ja en ole ollenkaan tunnistanut kun minua on kuvailtu helvetin hankalaksi, itsekkääksi paskanjauhajaksi yms. mitä nyt olen riitojen aikana kuullut esim.lapsuuden perheeltäni. Tottakai mieheni on syypää ikäviin tekoihinsa, mutta käsi sydämelle tässä pitää laittaa, sillä mieheni ei ole tiennyt, että olen "sairas". On vaan käsitellyt pahaa oloaan puhumattomuudella ja hakeutumalla pois kotoa, jonka minä olen kokenut välinpitämättömyydeksi. Meillähän on ihan helkkarin pitkä tie edessä, koska tässä ei ole ongelmana nyt pettäminen vaan mielensairaus. Mun käyttämä henkinen väkivalta on verrattavissa pettämisestä johtuvaan traumaan. Varmasti vie vuosia mieheltäni, että hän pystyy luottamaan siihen, että en räjähdä yhtäkkiä tai että kykenen ylipäätään näkemään omat vikani. Edelleenkään en tunnista kaikkea mitä tutkimuksessa on tullut esille, ihan kuin puhuisivat jostain toisesta..mutta kyllä nämä diagnoosit paperilla ihan oikeilta vaikuttavat ja mitä olen nyt ehtinyt kirjoista lukea..
ap
No tulihan se sieltä. Sulla on ollut narsistinen lapsuudenperhe, joka on syyllistänyt sua aivan kaikesta, heissä ei kai mitään vikaa... Nyt toistat samaa kuviota suhteessa, työssä ja nyt myös terapiassa. Koko juttu päättyy aina siihen, että jossain vaiheessa sulta palaa päreet, koska se vika ei oikeasti ole sinussa.
Tämä on yksi mahdollisuus .
Kun diagnoosi tulee ulkopuolelta, on syytä pitää pieni paussi ja miettiä, miksi se tuntuu alussa niin uskottavalta, vaikka itse ei sitä ole tullut ajatelleeksi. Nyt on vallalla naisten syyllistäminen miesten tekemisistä suhteissa, sen huomaa selvästi keskusteluilmapiiristä. Kyseenalaistakaa.
Hyviä huomioita. Älä hukkaa ap itseäsi, siis sitäkään puolta, joka aiemmin oli vallalla. Opi vain käyttämään sitä rakentavasti itsesi puolustamiseen, ei kenenkään lyttäämiseen. Narsistisuuden kasvuympäristössä huomioon ottava terapia on se, mitä minäkin suosittelisin, koska silloin ei syyllistetä uhria oireista. Vaan nähdään hänen oireensa vastauksena lapsuuden kohdelluksitulemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaiseti jos mies/ nainen ei alistu "diagnoosiinsa" niin laitetaan listijät asioille kuten Dianan tapauksessa . Valtio hoitelee pois. Eikä välttämättä oma.
No just. Ap saa varmaan murharyhmän peräänsä, jos ei nyt alistu. LOL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa luottaa lääkäreihin ja ammattilaisiin, ap. On hyvä, jos pystyt käsittelemään esimerkiksi dissosiaatioita siitä huolimatta, että niitä on vaikeaa tunnistaa itse. Sinua halutaan auttaa ja vaikutat siltä, että pystyt tekemään oman puolikkaasi parantumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaiseti jos mies/ nainen ei alistu "diagnoosiinsa" niin laitetaan listijät asioille kuten Dianan tapauksessa . Valtio hoitelee pois. Eikä välttämättä oma.
No just. Ap saa varmaan murharyhmän peräänsä, jos ei nyt alistu. LOL.
Eivät kaikki saa mutta DIANA sai ja aika moni muukin on saanut. Tämä on todellisuutta halusitpa uskoa tai et. Jos sinulla on merkitystä tuollaisena vaikuttajana niin saat murharyhmän perääsi.
Imatra on mahdollinen , täysin jossa kirjoittajat eivät uskoneet " diagnooseja" joita heille maahanmuuttomyönteisinä annettiin ympäriltä. En puhu nyt psykiatrin antamista sillä se on sama taho joka jakelee niitä jokatapauksessa : valta.
Nämä vaietaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on epävakaa persoonallisuus? Luin vaan ekan sivun.
Minun kumppaniani oli seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsena. Olen aika varma, että hänen ongelmansa juonsivat juurensa siihen. Hän itse ei kuitenkaan nähnyt itseään ongelmaisena, ainakaan siinä määrin, että olisi voinut myöntää ääneen sen tai sen, että hänen käytöksensä oli sietämätöntä ja jopa väkivaltaista (pääosin henkisesti). En siis todellakaan syyttänyt häntä, mutta en myöskään voinut jäädä loppuelämäkseni sijoilleni odottelemaan, tajuaako hän joskus asian ja yrittääkö tehdä sille jotain, omakin mielenterveys alkoi hajota.
Nämä jutut ovat ketjuja, noidankehiä ja ongelmien leviämistä ympäristöönsä. Kukaan ei voi kuin yrittää kantaa vastuun omasta itsestään ja omasta käytöksestään, muita ei voi muuttaa eikä kukaan voi saastuttaa toisten elämää sillä perusteella, että on itse tullut saastutetuksi joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa luottaa lääkäreihin ja ammattilaisiin, ap. On hyvä, jos pystyt käsittelemään esimerkiksi dissosiaatioita siitä huolimatta, että niitä on vaikeaa tunnistaa itse. Sinua halutaan auttaa ja vaikutat siltä, että pystyt tekemään oman puolikkaasi parantumisessa.
En tiedä onko ap:llä riskinä ns. hukata itsensä kun muut tulevat hänen ylleen ikään kuin sanomaan asioita, mutta jos on niin kannattaa kuunnella itseään. Tai aina kannattaa kuunnella itseään. Jos epäilee, että itse, jota kuuntelee onkin se sairas minä, niin siihen kannattaa pyytää apua, että mistä oppia erottamaan oman sairaan itsensä ja terveen itsensä ääni. Minä ainakin huomaan olevani niin ulkoapäin ohjautuva, että kuuntelen sairasta minääni (lytättyä ja alistettua) jos uskon automaattisesti sitä mitä auktoriteettitahot minulle kertovat. Terve minäni kuuntelee silloin kun syvällä sisimmässäni tunnen jonkin olevan minulle hyväksi.
Eikä se aina ole se ympäristön mielestä ensisijaisesti heille mieluisin. Mutta tämän opin vasta päälle 38-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.
Juuri näin. Minä itse olin läheisriippuvainen, kunnes 17 aviovuoden jälkeen havahduin ja aloin etsimään itseäni. Kolmes vuoden jälkeen mies löysi naisen, joka arvosti hänetä - minä kun olin viimeisten vuosien aikana muuttunut etäiseksi yms. Yms.
Ei, en minä etäiseksi ollut muuttunut,molin vain löytänyt muutakin elämää kuin miehen elämän.
Parisuhde on silta, ja puolisot ovat ne tolpat. Kun toinen tolppa vaihtaa asentoa, niin silta natisee, ellei toinen tolppa muuta myös itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on pettäny mua suhteemme alussa, ja olen piinannut sitä sen takia vuosia. Olen kokenut, että mies on velkaa mulle kaikesta ja olen vaatinut ja vaatinut oikeutusta.. ja siis koko ajan olen käyttänyt henkistä väkivaltaa, alistanut sitä, kontrolloinut sen kaverisuhteita ( itselleni olen selittänyt ajattelevani miehen parasta vaan) ja pyrkinyt tekemään miehestä jotain mitä se ei ole..
Kyseenalaistan ihan kaiken itsessäni nyt ja mulla on sairaan paha olo mieheni puolesta.. en ihmettele yhtään, että petti, siis varmaanhan siitä on tuntunut hemmetin pahalta kun tietää tehneensä väärin, mutta samalla on tuntunut siltä, että pettäminen on ollut piiloutumista minulta..Siis eilen kuulin miehen ensimmäistä kertaa KESKUSTELEVAN ja kertovan mielipiteensä jostain asiasta.. tätä edelsi että minä olin kolme päivää hiljaa ja kirjoitin ajatuksiani ylös vihapäiväkirjaan..mies on ollut diagnoosistani helpottunut, ja ymmärrän kyllä miksi...varmaan se on kyseenalaistanut omankin mielenterveytensä suhteessamme :(
Upeaa että olet tiedostanut asian! Sulla on toivoa muuttua!
Kuulostat paljon mieheltäni. Hän on konttrolloiva ja arvosteleva ja yrittää muutta minua paremmakai ja aidosti kokee olevansa paremoi ja ansaitsevansa parempaa. Hänen kaikki, lukuisat, suhteensa ovat päättyneet siihen että nainen on pettänyt. Nyt mäkin olen huomannut olevani ihastunut toiseen mieheen. Kiinnostaisi kuulla, että minkä neovon sä ap antaisit mulle, jotta voisin saada avioliittomme toimimaan kaltaisesi persoonan kanssa? Mitä mun pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi tehdä?
Ap, ota pää pois pensaasta.
Luuletko todella, että sinä olet ainut ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota pää pois pensaasta.
Luuletko todella, että sinä olet ainut ongelma?
Tuosta syystäkö kehotat ap:ta olemaan hoitamatta ja kehittämättä itseään? Ne muut ongelmat hoidetaan tai heivataan seuraavaksi. Kaikki lähtee kuitenkin itsestä, se on jokaisen hyvinvoinnin perusta.
Minunkin exäni oli masentunut ja sen takia haukkui minua jatkuvasti kaikesta. Mielestäni olin ihan hyvä avomies. Olin avulias, en käytä alkoholia juuri koskaan, pidän huolta itsestäni ja kumppanistani, kokkailen, siivoan yms. Exäni valitti harrastukseen käyttämästäni aikamäärästä. Mielestäni tämä oli aika kohtuutonta, koska en ollut voinut harrastaa minulle tärkeää harrastusta vuosiin ja nyt kun viimein pystyin, niin ensimmäinen vuosi olin aika paljon harrastuksen parissa. Luulisi, että hän olisi tuon ymmärtänyt, mutta ei. Meillä oli kyllä yhteistäkin aikaa kyllästymiseenkin asti, mutta hän käytti sen lähinnä minun ja muiden haukkumiseen.
Ei ero perusteeton silti ollut, koska meillä oli paljon toisistaan eroavat suunnitelmat tulevaisuuden varalle, joten tämä olisi edellyttänyt molemmilta joustamista. Tämä osittain varmaan aiheuttikin hänen masennuksensa, kun ei voinut tehdä aina sitä mitä haluaa. Mielestäni hän oli aika itsekäs, eikä ollut halukas sopeutumaan tilanteeseen. Suhteen alussa ei ollut mitään ongelmia, mutta jossain vaiheessa hän alkoi vaatimaan, että minun pitää unohtaa oma elämäni ja tulla hänen mukaansa hänen entiseen elämäänsä.
Aika helpottavaa eron jälkeen, kun ei enää tarvinut kuunnella valitusta päivittäin. Hänelläkin varmasti menee nyt paremmin, kun saa tehdä sitä mitä haluaa.
En oikein tiedä mistä edes aloittaa... jos aloitan vaikka siitä, että näin tuntemattomana ihmisenä olen tosi ylpeä sinusta.
Olet tehnyt jotain mihin harva eläissään kykenee siinä, että myönnät ongelmasi. Olen itse persoonallisuushäiriöisen suvun lapsi. Meidän suvussa on todettu geenivirhe, joka altistaa persoonallisuushäiriöille.
Meillä on yksi vanhempi tajunnut saman minkä sinä. Että hänellä on oma osuutensa.
Me tämän sukupolven lapset saatiin kaikki puhtaat paperit, mutta kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän sekaisin; onhan meidät kasvatettu aika vitun vinoon.
Hienoa ja poikkeuksellista, että olet pystynynyt hyväksymään diagnoosin. Useimmissa tapauksissa nainen vain jatkaa destruktiivista käytöstään suhteesta toiseen.
Alue: Aihe vapaa
No mutta tuohan on ihan mieletöntä! hieno editysaskel, tajusit monta asiaa kerralla ja sait sen diagnoosin. kuinka moni täällä elää omien harhakuvitelmiensa kanssa koko elämän. Teidän suhteennehan voi nyt lähteä tästä ihan uusiin ulottuuvuuksiin. Toivottavasti ette luovuta nyt!