Miksi lasta ei saa opettaa tällä tavoin:

Vierailija kirjoitti:

Olisit saanut miljoona euroa jos et olisi lukenut tätä viestiä. Nyt se meni sinulta sivu suun. Harmi.

Metsässä kaatui puu.

Koska se on vittuilua ja manipulointia. Lapsi vetää johtopäätöksen, että jos jää kiinni pahanteosta, on ok kohdella kiinnijäänyttä epäreilusti. Ja jos kyseessä on vahinko, se aiheuttaa lapselle hallitsemattomuuden tunteen, eikä hän uskalla tehdä enää mitään jottei menettäisi jotain vielä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit saanut miljoona euroa jos et olisi lukenut tätä viestiä. Nyt se meni sinulta sivu suun. Harmi.

Tämä ei mielestäni ollut kovin hyvä kommentti. Ei mielestäni liittynyt tähän. 

Minusta se taas osui villakoiran ytimeen.

On hölmöä rangaista lasta fiktiivisellä yllätyksellä, josta lapsi ei ole aiemmin edes tiennyt. Lapsen pitäisi tietää, mikä on kiellettyä ja miten rikkomuksista rangaistaan, ex tempore rankaisu tekee lapsen elämästä ei-ennakoitavaa ja turvatonta.

Joten tuollaisilla rankaiseminen vaikuttaa enemmänkin vittuilulta ja kostolta.

Mutta toki, tuo on helpompaa kuin keskustella lapsen kanssa siitä, mikä meni väärin ja antaa asiaankuuluva, KONKREETTINEN rangaistus. Aika moni vanhempi menee nykyään siitä yli, mistä aita matalin.

Joten siinä mielessä tuo kommentti oli enemmän kuin osuva.

Ohis

Miksi siitä yllätyksestä pitäisi siis tietää aiemmin?

Eikö se ole ok, että kun tekee pahojaa, tulee rankaisu, joka tuntuu pahalta ja opettaa olemaan hölmöilemättä? Vai mikä on rankaisun tarkoitus?

t.ap

Mun mielestä rangaistuksen tarkoituksena on opettaa syy-seuraussuhdetta, ei ensisijaisesti "tuntua pahalta".

#2

Vierailija kirjoitti:

Koska se on vittuilua ja manipulointia. Lapsi vetää johtopäätöksen, että jos jää kiinni pahanteosta, on ok kohdella kiinnijäänyttä epäreilusti. Ja jos kyseessä on vahinko, se aiheuttaa lapselle hallitsemattomuuden tunteen, eikä hän uskalla tehdä enää mitään jottei menettäisi jotain vielä parempaa.

Eli onko se epäreilua että kiellät lasta monta kertaa, jos lapsi on jossain pahanteossa tai kiukuttelee. Sanot vaikka "jos et nyt usko, ja lopeta lautasen hakkaamista pöytään, saat rangaistuksen". Ja jos lapsi ei tuosta huolimatta usko, on epäreilua seuraavaksi sanoa "hyvä on, koska et totellut ja uskonut, niin jäät paitsi tämän päivän yllätyslättykesteistä/uimahallireissusta/mistä vaan)".

Eli vaikka sanot että saat rangaistuksen (ja lapsi varmasti sen hyvin tietääkin), niin siltikö tuo on epäreilua, kun ei tiedä sitä etukäteen mikä se rangaistus on?

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Muuten kasvatusasiantuntijat ovat sitä mieltä, että palkinnoillakaan ei pitäisi kiristää. Esimerkiksi jos sanoo, että "Pääset huvipuistoon jos käyttäydyt nätisti Aino-tädin luona", pitää olla henkisesti valmistautunut siihen, että myös vie lapsen huvipuistoon.

Koska

A) Nätisti käyttäytyminen on lapselle aivan liian abstrakti käsite.

B) Jos lapsi menee ja yrittää käyttäytyä nätisti ja epäonnistuu, hänelle muodostuu käsitys, ettei hän _voi_ käyttäytyä nätisti, koska ei vaan osaa.

Tämän takia lapselle kerrotaan että esim. "kun mennään kauppaan niin pidät äitin kädestä tai kärryistä kiinni. Kaupassa ei juosta ja saat auttaa äitiä ja isää itse hakemalla tavaroita hyllystä. Jos reissu menee hyvin niin voidaan katsoa yhdessä pieni karkki/ tarra/ pelataan kotona kivaa peliä tms." Samalla lailla lapselle kerrotaan miten tilanteessa kuin tilanteessa toivotaan käyttäytyvän ja mitä siitä seuraa. Luvataan palkinto jos asiat menevät kuten on pyydetty, jos ei niin olkoot ilman. Pienten kohdalla joskus joutuu muistuttamaan reissun aikana niistä pyydetyistä asioista mutta pääasiassa keskustelu auttaa heti kun lapsi vain ymmärtää puhetta ja on edes jotenkin valmis itse kontrolloimaan käytöstään.

Silloin kun on ollut pakko rankaista, olen ottanut lapselta suosikkilelun jäähylle, toki ensin varoitettuani tyyliin "seuraavasta hölmöilystä lähtee lelu x". Se on ollut konkreettinen tapa osoittaa syitä ja seurauksia, ja lelu on myös helppo palauttaa sopivalla hetkellä, kun tilanteesta on päästy yli ja lapsi osoittanut yhteiskuntakelpoisuutensa.

Tietty jos lapsella ei ole yhtään kivaa lelua, makeaa jälkiruokapastillia, tulevaa kaverikyläilyä, puistoreissua tms, niin sitten on varmaan keksittävä ex tempore se porkkana, jonka vetäisee pois. Hiton surulliselta kuulostaa.

T. Se curling-äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit saanut miljoona euroa jos et olisi lukenut tätä viestiä. Nyt se meni sinulta sivu suun. Harmi.

Tämä ei mielestäni ollut kovin hyvä kommentti. Ei mielestäni liittynyt tähän. 

Minusta se taas osui villakoiran ytimeen.

On hölmöä rangaista lasta fiktiivisellä yllätyksellä, josta lapsi ei ole aiemmin edes tiennyt. Lapsen pitäisi tietää, mikä on kiellettyä ja miten rikkomuksista rangaistaan, ex tempore rankaisu tekee lapsen elämästä ei-ennakoitavaa ja turvatonta.

Joten tuollaisilla rankaiseminen vaikuttaa enemmänkin vittuilulta ja kostolta.

Mutta toki, tuo on helpompaa kuin keskustella lapsen kanssa siitä, mikä meni väärin ja antaa asiaankuuluva, KONKREETTINEN rangaistus. Aika moni vanhempi menee nykyään siitä yli, mistä aita matalin.

Joten siinä mielessä tuo kommentti oli enemmän kuin osuva.

Ohis

Miksi siitä yllätyksestä pitäisi siis tietää aiemmin?

Eikö se ole ok, että kun tekee pahojaa, tulee rankaisu, joka tuntuu pahalta ja opettaa olemaan hölmöilemättä? Vai mikä on rankaisun tarkoitus?

t.ap

Rangaistuksesta pitäisi tietää etukäteen. Että jos toimin noin ja rikon kieltoa, siitä seuraa tätä. Tämä tuo ennakoitavuutta ja logiikkaa lapsen elämään, eikä se, että mamma se keksiskelee rangaistuksia ihan päivän tuulen ja tunnelman mukaan.

Mielellään myös pitäisi tietää kiellon perustelut.

Ja toinen juttu oli, että sellaisen yllätyksen peruminen, jota ei ole edes odottanut saavansa, on tehotonta. Parempi vaikkapa poistaa määräajaksi jokin etuus.

JA huom - kuten tässä on jo moneen kertaan sinulle sanottukin: kun lapsi töpeksii, ensin aina varoitus. Että se-ja-se rangaistus tulee, jos et lopeta. Lapselle pitäisi antaa mahdollisuus korjata mokansa. Tietysti toinen juttu on, jos moka on toistuva ja lapsi oikein hyvin tietää ja myös muistaa, ettei ko. toiminta ole sallittua.

15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on vittuilua ja manipulointia. Lapsi vetää johtopäätöksen, että jos jää kiinni pahanteosta, on ok kohdella kiinnijäänyttä epäreilusti. Ja jos kyseessä on vahinko, se aiheuttaa lapselle hallitsemattomuuden tunteen, eikä hän uskalla tehdä enää mitään jottei menettäisi jotain vielä parempaa.

Eli onko se epäreilua että kiellät lasta monta kertaa, jos lapsi on jossain pahanteossa tai kiukuttelee. Sanot vaikka "jos et nyt usko, ja lopeta lautasen hakkaamista pöytään, saat rangaistuksen". Ja jos lapsi ei tuosta huolimatta usko, on epäreilua seuraavaksi sanoa "hyvä on, koska et totellut ja uskonut, niin jäät paitsi tämän päivän yllätyslättykesteistä/uimahallireissusta/mistä vaan)".

Eli vaikka sanot että saat rangaistuksen (ja lapsi varmasti sen hyvin tietääkin), niin siltikö tuo on epäreilua, kun ei tiedä sitä etukäteen mikä se rangaistus on?

t.ap

Kyllä, epäennakoitavaa, epäreilua ja tehotonta. Montako kertaa tämä pitää sinulle toistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten kasvatusasiantuntijat ovat sitä mieltä, että palkinnoillakaan ei pitäisi kiristää. Esimerkiksi jos sanoo, että "Pääset huvipuistoon jos käyttäydyt nätisti Aino-tädin luona", pitää olla henkisesti valmistautunut siihen, että myös vie lapsen huvipuistoon.

Koska

A) Nätisti käyttäytyminen on lapselle aivan liian abstrakti käsite.

B) Jos lapsi menee ja yrittää käyttäytyä nätisti ja epäonnistuu, hänelle muodostuu käsitys, ettei hän _voi_ käyttäytyä nätisti, koska ei vaan osaa.

Tämän takia lapselle kerrotaan että esim. "kun mennään kauppaan niin pidät äitin kädestä tai kärryistä kiinni. Kaupassa ei juosta ja saat auttaa äitiä ja isää itse hakemalla tavaroita hyllystä. Jos reissu menee hyvin niin voidaan katsoa yhdessä pieni karkki/ tarra/ pelataan kotona kivaa peliä tms." Samalla lailla lapselle kerrotaan miten tilanteessa kuin tilanteessa toivotaan käyttäytyvän ja mitä siitä seuraa. Luvataan palkinto jos asiat menevät kuten on pyydetty, jos ei niin olkoot ilman. Pienten kohdalla joskus joutuu muistuttamaan reissun aikana niistä pyydetyistä asioista mutta pääasiassa keskustelu auttaa heti kun lapsi vain ymmärtää puhetta ja on edes jotenkin valmis itse kontrolloimaan käytöstään.

Näinpä juuri. Lisätään vielä, että temperamentista riippuen lapsi ei välttämättä ole vielä kykenevä hallitsemaan käytöstään, vaikka puhetta ymmärtäisikin. Älyä ja miellyttämisenhalua olisi, mutta tunteet vievät mennessään, mikä on noloa ja pelottavaa.

Tällaisten lasten kohdalla tarrataulu on erityisen hyvä, siinä voi antaa positiivista palautetta pienistäkin osasuorituksista, ja lapsi näkee siinä konkreettisesti, että eilen ja toissapäivänä osasi pukea, vaikka tänään ei onnistunutkaan. Eli epäonnistuminen ei vie pois mitään. Sen sijaan tuo "kauppareissun lopuksi saat palkinnon, jos se menee niin kuin sovittiin" voi luoda tarpeettomia paineita, jotka sitten heijastuvat käytökseen. Yhteen lapseen tepsii yksi juttu, toiseen toinen.

T. Äskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on vittuilua ja manipulointia. Lapsi vetää johtopäätöksen, että jos jää kiinni pahanteosta, on ok kohdella kiinnijäänyttä epäreilusti. Ja jos kyseessä on vahinko, se aiheuttaa lapselle hallitsemattomuuden tunteen, eikä hän uskalla tehdä enää mitään jottei menettäisi jotain vielä parempaa.

Eli onko se epäreilua että kiellät lasta monta kertaa, jos lapsi on jossain pahanteossa tai kiukuttelee. Sanot vaikka "jos et nyt usko, ja lopeta lautasen hakkaamista pöytään, saat rangaistuksen". Ja jos lapsi ei tuosta huolimatta usko, on epäreilua seuraavaksi sanoa "hyvä on, koska et totellut ja uskonut, niin jäät paitsi tämän päivän yllätyslättykesteistä/uimahallireissusta/mistä vaan)".

Eli vaikka sanot että saat rangaistuksen (ja lapsi varmasti sen hyvin tietääkin), niin siltikö tuo on epäreilua, kun ei tiedä sitä etukäteen mikä se rangaistus on?

t.ap

Kuinka rauhallista teillä on ja missä mielentilassa olet itse? Lapselle voi myös sanoa, että tiedätkö mitä, pöydässä istutaan rauhallisesti eikä kosketa lautaseen lainkaan. Ja sitten alat vaikka kertoilla kaikkia ruokapöytään kuuluvia käytössääntöjä. Jos lapsi paukuttaa edelleen, voit todeta tai kysyä, että lapsi taitaa olla liian väsynyt/ nälkäinen/ kiukkuinen/ ei lainkaan nälkäinen ruokapöytään ja todeta ruokailun päättyneeksi kunnes malttaa syödä ihmisiksi. Ihan rauhallisesti ja riittävän uskottavasti, mutta mielummin huumorilla kuin aggressiolla höystäen. 

Epäreiluja ja ennakoimattomia rangaistuksia saava oppii passiiviseksi ja rajoittaa käytöstään, koska ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Tällainen ihminen elää säästöliekillä eikä hän pääse käyttämään koko potentiaaliaan. Sen sijaan positiivisesti vahvistamalla lapsi saa vahvistettuja hyviä puoliaan sekä kokeilee ennakkoluulottomammin ja vapaammin ja etenkin omia aivojaan käyttäen uusia asioita.