Lue keskustelun säännöt.
Lapsen käytös on ihan kauheaa! Mitä teen? 8-vuotias
16.12.2016 |
Haukkuu tyhmäksi ja idiootiksi, rikkoi dvd-soittimen (kun on tylsiatynyt ja ei saanut tahtoaan läpi pienessä asiassa). Nyt itkee tekoitkua ja jatkaa idiootti-huuteluaan ja huutaa haluavansa mummille. En jaksa. Miten tuollaista käsitellään? Mistä tällainen on tullut?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Minä suosittelen lämpimästi perheneuvolaa. Tee se nyt äläkä jää odottamaan teini-ikää. Jotkut lapset ovat uhmakkaita pitkään eikä omat keinot aina riitä. Minä tein virheen enkä ottanut ns apua vastaan ajoissa. Tätä vääntämistä jatkui ihan liian pitkään eikä se ollut hyväksi kellekään. Ole rohkea! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
En ole tuo alkuperäinen "lässyttäjä", mutta manipulatiivinen käytös on nimenomaan usein sen seurausta, että huonoitsetuntoinen lapsi haluaa tuntea olevansa perheen kuningas ja voivansa hermostuttaa kaikki aikuiset ympärillään huonolla käytöksellä. Ihan tyypillinen kuvio esim. aggressiivisilla koululaisilla. Eli kyllä huomionhaku ja huonouden sekä turvattomuuden tunteminen on mahdollista vielä isommallakin lapsella, ja se sitten näkyy huonona käytöksenä.
Ok, mutta onko ratkaisu tämän käytöksen "ymmärtäminen" vai ehkä joku muu? Löytyisikö siihen itsetuntoon lääke vaikkapa harrastuksesta onnistumisen kokemuksesta, eikä siitä kiistatilanteen poissiloittelusta?
Millä tavalla kiistatilanne siloitellaan pois, jos lapselle asian sopimisen jälkeen tehdään selväksi, että hän on edelleen hyväksytty ja rakastettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Miten niin "toimii" ehkä kolmevuotiaalla? Tekstissähän yritettiin pohtia, miksi tilanteet pitkittyvät, vaikka kasvattaja mitä ilmeisimmin ei ole antamassa lapselle "periksi" tekoitkun aikana. Kyse ei siis ole rajojen puutteesta tai aikuisen heikkoudesta.
Mutta väänteleekö kasvattaja vaan käsiään vai onko teoilla konkreettisia seurauksia? Sanooko hän lapselle, että tietää itkun olevan teeskentelyä?
Olisi lapsen nöyryyttämistä mennä sanomaan, että tiedän sinun teeskentelevän. Se ei varmasti ole tarpeellista toimivampien käyttäytymismallien opettamisesta. Eikö olisi parempi mennä lapsen viereen istumaan ja sanoa: Onko sinulla vielä paha mieli asiasta? Miksi annat ymmärtää, että sinulla on paha mieli? Miksi haluat minun ajattelevan, että sinulla on paha mieli? Mitä mietit? Haluatko kertoa jotain? jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Mikä siinä oli lässytystä?
No tuo että tekoitku muka kertoo pahasta mielestä. Oikea itku kertoo pahasta mielestä. Tekoitku on vallankäyttöä niin lapsella kuin aikuisellakin. Lapsi testaa aikuista. Lapselle on turvallisempaa, jos aikuinen näyttää näkevänsä lapsen teeskentelyn läpi. Lapsi ei oikeasti halua olla se, joka on vallankahvassa perheessä.
Totta, lapsi ei halua olla vallankahvassa. Se ei kuitenkaan ole vallan luovuttamista pois, jos kysyy vaikka tekoitkua itkevältä, miksi käyttäydyt noin? Onko sinun paha olla? Miksi? Lapselle voi myös kertoa, että häntä on vaikea auttaa, jos hän itkee, mutta ei puhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Miten niin "toimii" ehkä kolmevuotiaalla? Tekstissähän yritettiin pohtia, miksi tilanteet pitkittyvät, vaikka kasvattaja mitä ilmeisimmin ei ole antamassa lapselle "periksi" tekoitkun aikana. Kyse ei siis ole rajojen puutteesta tai aikuisen heikkoudesta.
No halaaminen ja satujen lukeminen riitatilanteen ratkaisuna on se mihin tuolla sanalla "toimii" viittasin. Jos lapsi on uhmakas 8-vuotias niin hän kokee tuon kyllä erävoittona aikuiseen, jos ei mitään muuta seuraamusta huonosta käytöksestä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Mikä siinä oli lässytystä?
No tuo että tekoitku muka kertoo pahasta mielestä. Oikea itku kertoo pahasta mielestä. Tekoitku on vallankäyttöä niin lapsella kuin aikuisellakin. Lapsi testaa aikuista. Lapselle on turvallisempaa, jos aikuinen näyttää näkevänsä lapsen teeskentelyn läpi. Lapsi ei oikeasti halua olla se, joka on vallankahvassa perheessä.
Kyllä tekoitku voi kertoa myös pahasta mielestä. Se ei ehkä kerro surusta, mutta se voi kertoa myös siitä, että lapsella on sisäisesti paha olla jollain muulla tavalla. Voi olla, että lapsi ei sitä osaa sanoittaa, mutta aikuinen voi. Aikuinen voi sanoa: Tiedän, että sinulla on paha mieli siksi, että et saanut tahtoasi läpi. Olet pettynyt. Se tunne menee ohi. Toimimme niin kuin jo sovimme. Olet minulla kovin rakas ja haluan, että sinulla on hyvä olla. Voidaan sylitellä, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten opetan käytännössä oikeat tavat näyttää tunteita? Huutaminen ja itkeminen on ok ja sallittu ja on ollut puhetta aggression purkamisesta tyynyyn hakkaamisella, mutta kiukussa kuitenkin hajoaa yhä oikeat tavarat. Toi huutaminen ja sen jälkeinen tekoitkukin joskus kestää niin kauan, että oon sanonut että alkaa jo riittää. Ei minusta muun perheen tarvitse mittaansa enempää sietää meluhaittaa, jos jotakuta sattuu vituttamaan. Enhän mäkään sillä tavalla käyttäydy. Ap
Ehkä lapsesi on "traumatisoitunut" omasta käytöksestään ja tavallaan elää samoja tilanteita nyt uudelleen ja uudelleen, parempaa ratkaisua toivoen. Lapsi ei ehkä koe oloaan turvalliseksi riitatilanteiden jälkeen. Ehkä hän kokee olevansa "huono lapsi". Hyvin arka lapsi saattaisi muuttua ylikiltiksi tällaisessa tilanteessa. Oma lapsesi taas hakee parempaa ratkaisua itse tilanteisiin niiden välttelyn sijasta.
Tekoitku varmaan viestii siitä, että lapsella on edelleen paha mieli tilanteesta. Hän kaipaa huomiota. Miten tilanteet teillä yleensä raukeavat? Saatteko sovittua asiat niin, että halaatte ja teillä on taas kaikilla hyvä mieli? Luetteko esim. jonkin sadun riitatilanteen päätteeksi?
Voi mitä lässytystä. Toimii ehkä kolmevuotiaalla, ei manipulatiivisella 8-vuotiaalla. Selkeät rajat ja tekojen seuraukset ovat lapsellekin turvaa, ei se että hän saa tuntea pyörittävänsä aikuisia.
Miten niin "toimii" ehkä kolmevuotiaalla? Tekstissähän yritettiin pohtia, miksi tilanteet pitkittyvät, vaikka kasvattaja mitä ilmeisimmin ei ole antamassa lapselle "periksi" tekoitkun aikana. Kyse ei siis ole rajojen puutteesta tai aikuisen heikkoudesta.
No halaaminen ja satujen lukeminen riitatilanteen ratkaisuna on se mihin tuolla sanalla "toimii" viittasin. Jos lapsi on uhmakas 8-vuotias niin hän kokee tuon kyllä erävoittona aikuiseen, jos ei mitään muuta seuraamusta huonosta käytöksestä tule.
Höpsis, eihän se nyt ollut mikään ratkaisuehdotus riitaan. Eihän ne nyt liity toisiinsa mitenkään? Halaaminen ja satujen lukeminen oli ehdotus siihen tunteeseen, mikä lapselle saattaa jäädä päälle sen jälkeen, kun lapsi on toiminut väärin ja jo saanut siitä nuhtelut sekä sanktion, seuraamuksen tai rangaistuksen (kuten suunnitelman soittimen korvaamisesta kotitöillä).
Ilmoitat että nyt ei sitten katsota pariin kuukauteen dvd:itä ja takavarikoit myös älylaitteet. Sadut oikeista kirjoista. Eiköhän ala oma käytös kaduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttäytyy kuin kolmivuotias, kohdellaan kolmivuotiaana ja saa kolmivuotiaan lelut.
Eli muumiläppärin, pikkukakkosen ja klo 20 nukkumaan.
Uh... Meillä 7v ja 5v katsovat pikkukakkosen ja nukkumaan 20 mennessä. Tabletteja katsovat vain lentokoneessa, muuten teknisin vehje on juuri tuo muumiläppäri :D
Kaikkea sitä...
Hirveää huomata, kuinka paljon tykkäyksiä tuli aggressiivisiin ratkaisuvaihtoehtoihin :(
a) Älä kiistä faktoja. On kauheaa, että soitin on hajalla ja että lapsi on syyllinen, mutta: sinä olet surullinen etkä vihainen. Jos reagoit vihalla, niin lapsen vastareagointikeinot ovat pakeneminen tai viha. Suruun voi osallistua paremmin. Huomaa, että tämä on käyttäytymismalli, joka vahvistuu vuosien myötä; jos raivoat, lapsi oppii raivoamaan takaisin. Lopulta muita kommunikointikeinoja ei ole edes jäljellä ja syy on sinun, ei lapsen.
b) Olet saanut lapsen, joka kokee asiat suurella tunteella. Kanavoi ne oikein. "Onpa tänään huono päivä!" Ota lapsi syliin, halaa ja silitä. Välitön lasta syyllistämätön reaktio on tärkeä, fyysinen kosketus on erittäin tärkeä. Keskustelujen aika on myöhemmin. Selitä silloin selkeästi, mitä kaikkea joudut tekemään uuden soittimen hankkimiseksi ja että se vaatii myös lapselta apua ja ylimääräisten askareiden tekoa. Tässä kohdassa saa minusta käyttää mielikuvitusta.
Oma lapsi on kasvatettu näin ja huonona päivänä ei huuda, vaan soittaa teini-ikäisenäkin jo etukäteen, että kauhea päivä, voiks mä tulla käymään vähäks aikaa? Tavatessa halaa lujasti ja päivä on yleensä pelastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hänelle mitenkään osoitettu rajoja? Esim. Tavaran rikkoontumisesta otetaan jokin hänelle tärkeä tavara jäähylle, kunnes pyytää anteeksi ja osoittaa olevansa pahoillaan. Kun lapsi on rauhoittunut, keskustellaan miksi teki mitä teki ja ymmärtääkö, että se ei ole sallittua. Huutamisesta ja räyhäämisestä voi lähettää omaan huoneeseensa rauhoittumaan. Kertoo, että jos siellä rikkoo jotain, tavara roskiin eikä uutta tilalle ja toimii myös näin. Kertoo, että jutellaan, kun olet rauhoittunut. Kuuntelee oven takana, ettei lapsi vahingoita itseään. Tai seisoo avoimen oviaukon luona ikään kuin vartijana ja tarvittaessa takavarikoi lapsen rikkomistarkoituksessa käsiinsä ottamat esineet.
Riehuvan lapsen voi myös yrittää rauhoittaa ottamalla tiukasti syliin, niin ettei pääse lyömään tai potkimaan ja päästää irti vasta kun on rauhoittunut. Tietysti siten, ettei satuta lasta. Niin sanottu holding-ote, josta on monia kantoja mutta rajun fyysisen riehumisen saa parhaiten kuriin. Meillä aikanaan uhmaikäiselle riitti kaksi kertaa tuo ja sen jälkeen ei ole tarvinnut käyttää. Kouluikäisen kohdalla voi olla eri tilanne. Itkeä saa, tekoitkun voi jättää täysin huomioimatta.
Muutama kerta rajojen asettamista voi riittää rauhoittamaan käytöksen kokonaan. Yritä olla huutamista. Sano asiasi tiukasti silmiin katsoen. Älä ala inttämään tai jankuttamaan. En ole kasvatusammattilainen, mutta nämä ovat toimineet meillä.
Älä osta/korjaa dvd-soitinta ainakaan vähään aikaan. Myös muut digilaitteet pois. Syy-seuraus -suhde...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kouluja käytynä kirjoitti:
Hirveää huomata, kuinka paljon tykkäyksiä tuli aggressiivisiin ratkaisuvaihtoehtoihin :(
a) Älä kiistä faktoja. On kauheaa, että soitin on hajalla ja että lapsi on syyllinen, mutta: sinä olet surullinen etkä vihainen. Jos reagoit vihalla, niin lapsen vastareagointikeinot ovat pakeneminen tai viha. Suruun voi osallistua paremmin. Huomaa, että tämä on käyttäytymismalli, joka vahvistuu vuosien myötä; jos raivoat, lapsi oppii raivoamaan takaisin. Lopulta muita kommunikointikeinoja ei ole edes jäljellä ja syy on sinun, ei lapsen.
b) Olet saanut lapsen, joka kokee asiat suurella tunteella. Kanavoi ne oikein. "Onpa tänään huono päivä!" Ota lapsi syliin, halaa ja silitä. Välitön lasta syyllistämätön reaktio on tärkeä, fyysinen kosketus on erittäin tärkeä. Keskustelujen aika on myöhemmin. Selitä silloin selkeästi, mitä kaikkea joudut tekemään uuden soittimen hankkimiseksi ja että se vaatii myös lapselta apua ja ylimääräisten askareiden tekoa. Tässä kohdassa saa minusta käyttää mielikuvitusta.
Oma lapsi on kasvatettu näin ja huonona päivänä ei huuda, vaan soittaa teini-ikäisenäkin jo etukäteen, että kauhea päivä, voiks mä tulla käymään vähäks aikaa? Tavatessa halaa lujasti ja päivä on yleensä pelastettu.
Ihana kirjoitus, kiitos!
Sivusta seuraaja
Jostainhan tuo käytös on oire. Ei tuollainen hetkessä eikä tyhjästä kehity. Onko lapsella rajat ja kokee olevansa rakastettu? Mitä voisi yleensä olla teidän perheessä sellaista, mikä aiheuttaa turvattomuutta? Saako lapsi tarpeeksi vanhempien aikaa?
Käynti perheneuvolassa voisi auttaa.
Mikä in dvd-soittimen hinta? Mikä on sinun tuntipalkkasi? Tai mitä saa palkkaa esim koiranulkoilutuksesta? Laskekaa yhdessä, kuinka paljin pitää tehdä töitä, että voi ostaa dvd-soittimen. Sitten lapsi saa itse päättää,mitä kotitöitä ja kuinka minta tuntia tekee korvatakseen soittimen. Niiden tavallisten kotitöidensä lisäksi.