Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö 36-vuotias voi saada onnellisen loppuelämän?
16.12.2016 |
Onnea ja rakkautta?
On ihan sellainen olo, että tätä paskaa se on loppuelämä. Että ei tässä iässä enää ehdi parempaakaan saamaan.
Parisuhde on ihan tiensä päässä, mutta voiko enää tällä iällä ja vielä tästä vanhempana löytää rakkautta, joka tuntuisi oikealta? En tiedä ketään, joka olisi esim. 5-kymppisenä löytänyt rakkauden.
Sellainen olo, että tuhlasin koko elämäni ja tässä sitä nyt vain sitten odotellaan hautaa.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
No 3 oli yli 40v tavatessaan elämänsä rakkauden joten on se mahdollista. Tässä kun on onnen aalloilla keinunut jo tovin, on ollut rohkeutta katsella myös peiliin ja huomata oma vajavaisuutensa, omat tehdyt virheet, oma syyllisyys asioihin x y ja z. Olen myös huomannut että kemia on hyvä olla, älkää siis uusiosinkut lähtekö suhteeseen jos vähänkään epäilyttää. Hyvä parisuhde perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle, samanlaiseen arvomaailmaan, samanlaiseen huumorintajuun, luottamukseen, siihen kuuluisaan kemiaan jne.
Kohtelemalla toista hyvin - ei passaamalla piloille rakkauden ensi huumassa (toim.huom.) - saa osakseen hyvää kohtelua kunhan kumppani on valittu oikein.
Älkää ikinä pariutuko vain siksi että tunnette olevanne muita alempana tai huonompia koska ette ole parisuhteessa. Silloin menee harhaan ja pahasti.
Muuten hyvä, mut pelimiehet käyttää tota "kemiaa" hyväkseen. Ne tulee vaikka kenen kanssa yksiin vaan saadakseen rönttöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei siis olla (vielä) erottu. Ollaan oltu yhdessä lähes 20v, mutta koko ajan suhde on ollut sellainen, että ei monikaan olisi näin pitkään tätä jatkanut.
Suhteen jatko riippuu oikeastaan vain minusta ja sitä tässä olen miettinyt, että jos eroaa, niin onko enää edes mitään mahdollisuutta löytää onnellisempaa/parempaa suhdetta.
Tai jos ei suhdetta, niin edes sitä onnea jotain muuta kautta.
ap.
Onko puolisosi onnellinen? Toivooko hän eroa vai onko teillä kaikki hyvin suhteessa? Olettaisin että ei jos olet kitunut onnettomana 20v? Tuntuu järjettömän pitkältä ajalta kitua?
Onko teillä lapsia? Ne varmasti vaistoaa jos et ole onnellinen, tosin ne ei taida tietääkään miltä näytät onnellisena?
Jos päätät jatkaa niin olisiko elämäntapa muutos jotain tai ryhdyt puolisosi kanssa olemaan elämässä ja arjessa jotenkin aivan eritavalla kuin nyt. Vaikka alkuun tuntuisi luonnottomalta, mutta muutos pyrkiä onnellisuuteen voi tapahtua myös nykyisen puolison kanssa. Pitää olla valmis uhraamaan aikaa ja tulla pois "mukavuusalueelta" joka ei selvästikään ole sulle onnen avain.
Miten sen asian kanssa pääsee sinuiksi, kun parisuhteen toinen osapuoli on pettänyt, vieläpä suhteen alkuvaiheissa (ei kuitenkaan ihan alussa) ja suhdetta on silti jatkettu. Mutta petetty ei tunnu pääsevän siitä yli. Joutuuko siinä kärvistelemään siinä paskassa fiiliksessä ikuisuuden?
Minusta on kummallista nykyihmisen onnellisuuden metsästys. Niinkuin elämän perustila olisi onnellisuus ja jos näin ei ole, on jokin vialla ( ja syy usein ulkoisissa tekijöissä). Kuinka usein aikuisella ihmisellä on kaikki asiat täydellisesti? Naiset tuntuvat välillä suorastaan kilpailevan siitä, kuinka onnellisia he ovat.
Ei, ainoastaan 18 vuotiaat isorintaiset ja pitkäsääriset puolalaisnaoset voi olla onnellisia, niinhän se meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei siis olla (vielä) erottu. Ollaan oltu yhdessä lähes 20v, mutta koko ajan suhde on ollut sellainen, että ei monikaan olisi näin pitkään tätä jatkanut.
Suhteen jatko riippuu oikeastaan vain minusta ja sitä tässä olen miettinyt, että jos eroaa, niin onko enää edes mitään mahdollisuutta löytää onnellisempaa/parempaa suhdetta.
Tai jos ei suhdetta, niin edes sitä onnea jotain muuta kautta.
ap.
Onko puolisosi onnellinen? Toivooko hän eroa vai onko teillä kaikki hyvin suhteessa? Olettaisin että ei jos olet kitunut onnettomana 20v? Tuntuu järjettömän pitkältä ajalta kitua?
Onko teillä lapsia? Ne varmasti vaistoaa jos et ole onnellinen, tosin ne ei taida tietääkään miltä näytät onnellisena?
Jos päätät jatkaa niin olisiko elämäntapa muutos jotain tai ryhdyt puolisosi kanssa olemaan elämässä ja arjessa jotenkin aivan eritavalla kuin nyt. Vaikka alkuun tuntuisi luonnottomalta, mutta muutos pyrkiä onnellisuuteen voi tapahtua myös nykyisen puolison kanssa. Pitää olla valmis uhraamaan aikaa ja tulla pois "mukavuusalueelta" joka ei selvästikään ole sulle onnen avain.
On lapsia ja heidän takiaan edelleen ollaan yhdessä. Ehkä liian nuorena perustettu perhe... Melkein suoraan lapsuuden kodista pyörittämään omaa lapsiperhe kotia.
Näen oikeastaan yhden selkeän rajan mun onnellisuudessani. Seurustelin ennen nyk. miestäni, erosin vähän ennen kuin täytin 17v. Aika ennen tuota eroa tuntuu onnelliselta ja aika eron jälkeen tuntuu siltä kuin sellaista puhdasta onnea ei olisi ollutkaan. Tuntunut aina, että elämä on jakautunut kahtia tuossa kohtaa. En tiedä johtuuko se siitä erosta vai siitä että sattui ikä olemaan juuri tuollainen murrosikä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista nykyihmisen onnellisuuden metsästys. Niinkuin elämän perustila olisi onnellisuus ja jos näin ei ole, on jokin vialla ( ja syy usein ulkoisissa tekijöissä). Kuinka usein aikuisella ihmisellä on kaikki asiat täydellisesti? Naiset tuntuvat välillä suorastaan kilpailevan siitä, kuinka onnellisia he ovat.
No en minä kaipaisi muuta kuin sitä, että olisi rauhallinen olo sydämessä ja mielessä. Sellainen olo, että nyt on hyvä olla, vaikka kaikki ei olisikaan niin täydellisesti. Vaikka ei olisi uusinta autoa tai uusimpia vaatteita jne. En minä sellaisia juttuja kaipaa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, varsinkin mies voi koska koulutus ja työ nostaa miehen statusta niin paljon enemmän kuin mikään muu. Mutta kyllä nainenkin voi vielä saada sen jos osaa iskeä oikean miehen.
No se on kyllä totta että ei tossa iässä enää kauheesti omaa elämää muuteta. Jo haluat suhteen ja lapsia niin kiirettä pukkaa, samoin jos haluat vaikka vielä opiskella niin aika viime hetkiä viedään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 3 oli yli 40v tavatessaan elämänsä rakkauden joten on se mahdollista. Tässä kun on onnen aalloilla keinunut jo tovin, on ollut rohkeutta katsella myös peiliin ja huomata oma vajavaisuutensa, omat tehdyt virheet, oma syyllisyys asioihin x y ja z. Olen myös huomannut että kemia on hyvä olla, älkää siis uusiosinkut lähtekö suhteeseen jos vähänkään epäilyttää. Hyvä parisuhde perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle, samanlaiseen arvomaailmaan, samanlaiseen huumorintajuun, luottamukseen, siihen kuuluisaan kemiaan jne.
Kohtelemalla toista hyvin - ei passaamalla piloille rakkauden ensi huumassa (toim.huom.) - saa osakseen hyvää kohtelua kunhan kumppani on valittu oikein.
Älkää ikinä pariutuko vain siksi että tunnette olevanne muita alempana tai huonompia koska ette ole parisuhteessa. Silloin menee harhaan ja pahasti.
Muuten hyvä, mut pelimiehet käyttää tota "kemiaa" hyväkseen. Ne tulee vaikka kenen kanssa yksiin vaan saadakseen rönttöstä.
Pelimiehet oppii erottamaan nopeasti. Yleensä pelimiehen uhriksi joutuu jos ei ole käsitellyt omia kipeitä juttujaan valmiiksi koska silloin on haavoittuvainen. Pelimiehet saa häipymään kyllä mietimällä rauhassa ajan kanssa kannattaako sänkyyn asti mennä. Siksi sinkulla kannattais myös olla joku jellyjortikka seksuaaliseen hätätilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei siis olla (vielä) erottu. Ollaan oltu yhdessä lähes 20v, mutta koko ajan suhde on ollut sellainen, että ei monikaan olisi näin pitkään tätä jatkanut.
Suhteen jatko riippuu oikeastaan vain minusta ja sitä tässä olen miettinyt, että jos eroaa, niin onko enää edes mitään mahdollisuutta löytää onnellisempaa/parempaa suhdetta.
Tai jos ei suhdetta, niin edes sitä onnea jotain muuta kautta.
ap.
Onko puolisosi onnellinen? Toivooko hän eroa vai onko teillä kaikki hyvin suhteessa? Olettaisin että ei jos olet kitunut onnettomana 20v? Tuntuu järjettömän pitkältä ajalta kitua?
Onko teillä lapsia? Ne varmasti vaistoaa jos et ole onnellinen, tosin ne ei taida tietääkään miltä näytät onnellisena?
Jos päätät jatkaa niin olisiko elämäntapa muutos jotain tai ryhdyt puolisosi kanssa olemaan elämässä ja arjessa jotenkin aivan eritavalla kuin nyt. Vaikka alkuun tuntuisi luonnottomalta, mutta muutos pyrkiä onnellisuuteen voi tapahtua myös nykyisen puolison kanssa. Pitää olla valmis uhraamaan aikaa ja tulla pois "mukavuusalueelta" joka ei selvästikään ole sulle onnen avain.On lapsia ja heidän takiaan edelleen ollaan yhdessä. Ehkä liian nuorena perustettu perhe... Melkein suoraan lapsuuden kodista pyörittämään omaa lapsiperhe kotia.
Näen oikeastaan yhden selkeän rajan mun onnellisuudessani. Seurustelin ennen nyk. miestäni, erosin vähän ennen kuin täytin 17v. Aika ennen tuota eroa tuntuu onnelliselta ja aika eron jälkeen tuntuu siltä kuin sellaista puhdasta onnea ei olisi ollutkaan. Tuntunut aina, että elämä on jakautunut kahtia tuossa kohtaa. En tiedä johtuuko se siitä erosta vai siitä että sattui ikä olemaan juuri tuollainen murrosikä.
ap.
Kuulostaa siltä että syy onnettomuuteesi on miehesi? Tai näin tuosta tulee mieleen. Toki jos aiemmin olit nuori vailla huolia ja sen jälkeen muutit pois ja vastuu painoi tms.
Kuitenkin elämä alaikäisenä on iloista ja huoletonta, tosin ei se nuoruuskaan luulisi ahdistavan.
Entä nuo muut ajatukseni? Etkö voi tulla onnelliseksi nykyisessä suhteessa jos muutat tapoja? Kun nyt tuosta jää vain mieleen että ero = varma onnellisuus ja jatkaminen = ei onnellisuutta ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei siis olla (vielä) erottu. Ollaan oltu yhdessä lähes 20v, mutta koko ajan suhde on ollut sellainen, että ei monikaan olisi näin pitkään tätä jatkanut.
Suhteen jatko riippuu oikeastaan vain minusta ja sitä tässä olen miettinyt, että jos eroaa, niin onko enää edes mitään mahdollisuutta löytää onnellisempaa/parempaa suhdetta.
Tai jos ei suhdetta, niin edes sitä onnea jotain muuta kautta.
ap.
Onko puolisosi onnellinen? Toivooko hän eroa vai onko teillä kaikki hyvin suhteessa? Olettaisin että ei jos olet kitunut onnettomana 20v? Tuntuu järjettömän pitkältä ajalta kitua?
Onko teillä lapsia? Ne varmasti vaistoaa jos et ole onnellinen, tosin ne ei taida tietääkään miltä näytät onnellisena?
Jos päätät jatkaa niin olisiko elämäntapa muutos jotain tai ryhdyt puolisosi kanssa olemaan elämässä ja arjessa jotenkin aivan eritavalla kuin nyt. Vaikka alkuun tuntuisi luonnottomalta, mutta muutos pyrkiä onnellisuuteen voi tapahtua myös nykyisen puolison kanssa. Pitää olla valmis uhraamaan aikaa ja tulla pois "mukavuusalueelta" joka ei selvästikään ole sulle onnen avain.On lapsia ja heidän takiaan edelleen ollaan yhdessä. Ehkä liian nuorena perustettu perhe... Melkein suoraan lapsuuden kodista pyörittämään omaa lapsiperhe kotia.
Näen oikeastaan yhden selkeän rajan mun onnellisuudessani. Seurustelin ennen nyk. miestäni, erosin vähän ennen kuin täytin 17v. Aika ennen tuota eroa tuntuu onnelliselta ja aika eron jälkeen tuntuu siltä kuin sellaista puhdasta onnea ei olisi ollutkaan. Tuntunut aina, että elämä on jakautunut kahtia tuossa kohtaa. En tiedä johtuuko se siitä erosta vai siitä että sattui ikä olemaan juuri tuollainen murrosikä.
ap.
Kuulostaa siltä että syy onnettomuuteesi on miehesi? Tai näin tuosta tulee mieleen. Toki jos aiemmin olit nuori vailla huolia ja sen jälkeen muutit pois ja vastuu painoi tms.
Kuitenkin elämä alaikäisenä on iloista ja huoletonta, tosin ei se nuoruuskaan luulisi ahdistavan.
Entä nuo muut ajatukseni? Etkö voi tulla onnelliseksi nykyisessä suhteessa jos muutat tapoja? Kun nyt tuosta jää vain mieleen että ero = varma onnellisuus ja jatkaminen = ei onnellisuutta ikinä.
Eli estääkö siis miehesi mahdollisuuden olla onnellinen? Ainut mikä tulee mieleen että mies voi estää tekemästä on harrastaa seksiä muiden kanssa. Jos mies on kykenemätön tuohon niin ymmärrän, mutta kait onnellinen voi olla ilman hyppelyä miehestä toiseen? Ja tyydytyksen ehkä voi siltä omalta mieheltään saada?
Kannattaa ap kuitenkin pikkuhiljaa tehdä päätös, että yrittääkö löytää onni nykyisen kanssa vai ottaa ero ja katsella mitä tarjolla. Molemmille teille parempi, eikä jäädä vain märehtimään ja jatkaa samalla tavalla.
Helpommat markkinat kuitenkin alle 40 kuin yli, myös miehellesi helpompaa nuorempana erota ettei jää reppanana keski-ikäisenä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen monia, jotka ovat löytäneet 50-vuotiaana kumppanin.
Mutta sitä ihmettelen, miksi monille onnellisuus on niin riippuvainen kumppanista? Minulla ei koskaan ole ollut parisuhdetta, mutta ei se estä olemasta onnellinen ja elämästä hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Onnea ja rakkautta?
voiko enää tällä iällä ja vielä tästä vanhempana löytää rakkautta, joka tuntuisi oikealta? En tiedä ketään, joka olisi esim. 5-kymppisenä löytänyt rakkauden.Sellainen olo, että tuhlasin koko elämäni ja tässä sitä nyt vain sitten odotellaan hautaa.
-Mitähän jos nyt vain soittaisit sille selvännäkijälle, etkä yrittäisi täällä palstalla kalastella ilmaisia ennustuksia.
Ihan hyvin on mahdollista.
Ihan ensimmäiseksi lemppaa se skitso selluliitti elämästäs. Sen jälkeen pidät muutaman vuoden hauskaa parisuhdetta epätoivoisesti haluavien ämmien kanssa. Sen jälkeen, jos haluat, voit hakea iskemättömän naisen itsellesi Aasiasta ja saat itsellesi aidon perheen.
Lienee tässäkin onnettomuudessa syynä se että oma "uskollinen" mies ei kiihota enää. Eli pitäisi päästä napsuttelemaan... seksiseksiseksiseksiseksi.
No 3 oli yli 40v tavatessaan elämänsä rakkauden joten on se mahdollista. Tässä kun on onnen aalloilla keinunut jo tovin, on ollut rohkeutta katsella myös peiliin ja huomata oma vajavaisuutensa, omat tehdyt virheet, oma syyllisyys asioihin x y ja z. Olen myös huomannut että kemia on hyvä olla, älkää siis uusiosinkut lähtekö suhteeseen jos vähänkään epäilyttää. Hyvä parisuhde perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle, samanlaiseen arvomaailmaan, samanlaiseen huumorintajuun, luottamukseen, siihen kuuluisaan kemiaan jne.
Kohtelemalla toista hyvin - ei passaamalla piloille rakkauden ensi huumassa (toim.huom.) - saa osakseen hyvää kohtelua kunhan kumppani on valittu oikein.
Älkää ikinä pariutuko vain siksi että tunnette olevanne muita alempana tai huonompia koska ette ole parisuhteessa. Silloin menee harhaan ja pahasti.