huomenta HUHTIHURMURIT!!!

Eli liityn joukkoonne ilomielin. Turhamaista, mutta meikit tosin kevyehköt hyvillä tuotteilla, mutta äippäloman läpi myöskin. En todellakaan voisi antaa itseni rähjääntyä koska olen lomalla. En herää edes päivään, jos ei laita meikkiä puhumattakaan hiuksia. Jo ammatttini puolesta olen huoliteltu ollut aina. Kulmat ja ripsenrajat on tatuoitu, joten kukoistan laitoksellakin jopa suihkussa ;o))))))))



Kummatkin aikaisemmat olen synnyttänyt tukka hyvin ja meikeissä. Naurattaa oikein, mutta ei oo helppoo olla nainen, muttei kovin vaikeetakaan!!!!!



Hiukset voivat yleensä tosi hyvin raskausaikana, mutta n.4kk synnytyksen jälkeen, varsinkin jos täysimettää, alkaa hiustenlähtö. Minulla ei ekasta lähtenyt, mut tokasta kyllä. Mutta palautuvat entistä ehompana. Värit ottaa huonosti kiinni useimmilla raskausaikana, mutta myös synnytyksen jälkeen on samat hormonit vielä ympyröissä, joten eivät aina tartu hyvin. Varsinkin vaalennukset ei ota ihan vaaleina, tai tummat sävyt kuluvat helpolla. Riippuu hiusten laadusta ja on erittäin yksilöllistä. Mutta mitään estettä värjäämiselle ei ole missään vaiheessa varsinkaan kampaajalla laitettuina. Markettien värit onkin vähän erilaisia voimakkuudeltaan.



Sitten toi vaatepuoli on ihan sama juttu. En malta odottaa että pääsen espritteihini käsiksi taas. Voi kun kilot saiskin heti pois ja vanhoihin vaatteisiin. Olisin superonnellinen ja hyväntuulinen äiti/vaimo!!



Lumo again...

Ihana ilma ulkona. Siellähän olisi voinut tehdä vaikka kuinka pitkän lenkin. Tein kumminkin vaan sen normaalin, kun illlalla tulee siskon pojat yökylään niin jaksaa niiden kanssa sitten peuhata.



Mä olen kyllä tosi laiska laittamaan itseäni. Ei tulis mielenkään meikata kauppakäynnille. Huh! Varmaan kuukaudessa meikkaan max 5x. varsinkaan jos ei ole mitään ihmeellisiä menoja.



Oma(.) on olllut tänään tosi rauhallinen. Täytyypi kohta mennä sohvalle kuulostelemaan liikkeitä.



Nyt iski väsy, joten täytyy lopettaa..



nuppu 35+5

Olen näitä ketjujanne lueskellut vaan en pitkään aikaan kirjotellut.



Äitiysloma kuluu kuin siivillä! En ole ollenkaan mitään kasseja ehtinyt pakkailemaan kenelläkään en itselle, esikoiselle tai vauvalle... Olen asennoitunut niin että menee kaks viikkoa yli kuitenkin (esikoinen syntyi 41+5) että kyllä tässä kerkiää! En halua siihen samaan turhautuneisuuden tilaan ku eka kerralla, kun olin pukluliinatkin silittänyt enkä keksinyt enää mitään tekemistä. No kyllä tuo poikakin pitää nyt toka kerralla kiireisenä, joten jospa sitä ei turhaumaa kerkeis iskeä.



Vauva taisi laskeutua eilen. Oli ihme menkkapoltteluja jotka teki hieman ärtyisäksi ja kauheaa venymiskipua alavatsalla. Nyt hikka tuntuu paljon alempana kuin ennen. En muista eka kerrasta mitään tuntemuksia laskeutumiseen liittyen, taisi tapahtua jo pari viikkoa aiemminkin. No tämä raskaus on ollut täysin erilainen, kai se on sitä sitten alusta loppuun saakka.



Pesänrakennusvietti on kova. Ostin lauantaina maalia ja maalausvälineet ja nyt odottelen että mies pesee seinän ja pääsen sitä sitten maalailemaan. Huom. en ole eläissäni mitään maalannut enkä koskaan kokenut minkäänlaista kiinnostusta puuhaa kohtaan. Tätä ne hormonit teettää! Mies parka, joutuu toteuttaan mun kans näitä pikkupakkomielteitäni. Kaikenlaisia projekteja, pikkuremonteista lähtien :) No huomenna tulee rv 37 täyteen ja sitten voi todella jo todeta että LOPPUSUORALLA OLLAAN!!!



T:Maria 36+6

Siis joka kerta, kun tänne kirjoitan, täytyy oikein ihmetellä että PALJONKO niitä viikkoja jo on! Pian 37, herranjumala sentään... ja meillä esikoinen syntyi tosiaan 38+1. Iik...



EUSENIALLE ihan ensiksi, tuosta näköhäiriöjutusta: Itse näen myös niitä valopalloja, siittiöiksi itse kutsun, jos esim. kumarrun liian nopeaa tms. Liittyy myös alhaiseen verenpaineeseen eikä sinänsä ole vaarallista (ellei niitä nyt koko ajan näe). Ystävälläni oli samantapaisia näkyjä mitä kuvailit, ja ne jatkuivat myös synnytyksen jälkeen ja kun kävi lääkärissä, sai kuulla että silmän sisäiset paineet on aiheuttaneet verkkokalvon osittaisen irtoamisen josta nuo valokuviot ja sahalaidat näkökentässä johtuivat. En kuollaksenikaan muista että oliko se vaarallista vai ei, mutta hänen tapauksessaan meni sitten ohi kuitenkin ilman sen kummempia.



Sitten omasta (.):sta, vauva on viime päivinä tuntunut liikkuvan entistä voimakkaammin ja kantapäätä ja pyllyä tunkee masunahkasta läpi. Mieskin tuumasi kun häntä pyysin koittamaan miten selvästi tuntee kantapään, että tuo ei voi enää kauaa pysyä tuolla kun on jo noin iso... jotenkin itse olen koko ajan " hälytysvalmiustilassa" , öisinkin kun herään vessaan tarkkailen itseäni että voisiko lähtö olla jo kohdalla. Hassua. Ehkä siksi, kun esikoisen kohdalla en yhtään osannut sitä lähdön hetkeä odottaa ja se tuli niin yllättäen!!!



Tajusin muuten nyt vasta, että antibioottikuuri lopetti epämääräisen runsaan valkovuodon ja mietin huolestuneena, että mahtoiko minulla jyllätä joku tulehdus alapäässä joka meni siinä samalla. Hiivaa se tuskin olisi ollut. Vähän vaikea arvioida, kun muita oireita ei ole ollut ja ajattelin vuodon johtuvan vaan hormoonisyistä (eikä minulla ole ollut ikinä mitään tulehdusta!) Toivottavasti kuitenkin meni ohi, jos olikaan mikään. Nyt huomaan että yöhikoilut on palanneet, nekin helpottivat kuurin aikana - herään kasvot ja hiukset vettä valuen ja paita pitää vaihtaa kesken yötä! Eipä tässä kovin freesiksi voi itseään hyvällä tahdollakaan tuntea. Ja mikäli oikein muistan, niin asiantila pahenee synnytyksne jälkeen, voi sitä hiessä kylpemistä kun turvotukset alkavat lähteä :/



Minä en tunnustaudu kovin paljon meikkavaksi, mutta töihin piti kyllä joka aamu meikkailla ja tukkaa laittaa kuosiin. Nyt laitoin kestovärit ripsiin ja kulmiin, eivät kyllä taas pysy kovin kauaa mutta sainpa edes vähän väriä naamaan :) Mieskin tuumasi, että paremman näköisenä tulit takaisin, tukka siistiytyi samalla reissulla. Ja keskiviikkona on edessä jalkahoito =)



Mutta nyt taidan oikaista hetkeksi hyvän kirjan pariin, jospa tuo poitsukin nukahtaisi hetkeksi, olimme aamupäivän kyläilemässä eikä nyt meinaa sitten uni tulla millään. Äsken vein maitopullon ja tehoja odottelen... ehdittäisiin vielä vähän ulkoilemaankin auringonpaisteessa!



eikkuli 36+5, ja minun lähtöni kyllä tietää sitten jos yllättäen poistun listoilta eikä mitään kuulu pariin päivään...

Täytyy sanoa että olen rupsahtanut sairasloman/alkavan äippäloman aikana, ja pahasti. Meikkaan vain juhliin tai muuhun erikoismenoon. Töihin kun ei tule enää lähdettyä niin ei tule laittauduttuakaan. Ja rähjäinen olo on koko ajan. Samat vaatteet pyörii päällä kun ei raatsi ostaa enää uusia äippävaatteita.

Kotona kun olen niin lökäpöksyt ja miehen t-paita vain päällä. Ehkä pitäisi vieraita pyytää kylään. Olen muutenkin muumioitunut kotinurkille, ei jaksaisi nähdä ketään, enkä toisaalta haluakaan kenenkään näkevän omaa karseata olemustani! Kauppareissulla törmäsin ent.poikaystävään ja kyllä hävetti! Siis ulkonäköni oli mitä kamalin.

Mutta kun aamun aloittaa perusteellisella kasvojen puhdistuksella ja hoidolla ja meikit ja kivat kuteet päälle niin olokin on kuin uudesti syntyneellä! Virta omalla kohdallani vain saattaa loppua kesken toimenpiteen. Ahdas, väsynyt ja voimaton olo valtaa äkillisesti.

Päätin hoidella hieman itseäni ja varasin jalkahoidon ensi viikolle.

Ajattelin että kynnet voisi laittaa ja ehkäpä kampaajallakin käydä...

Siis tosiaankin tuntuu, että on raskaana. Olo on siis jotenkin RASKAS. Mutta vielä se on jaksettava pöhkiä tämän mahan kanssa.....mä alan kyllä jo olemaan aika malttamaton, kyllä jo toivoisi saavansa tuon nyytin tuolta vatsasta syliin.....onneksi loppu jo pian häämöttää. Tuntuu kyllä, että on ollut jo ikuisuuden raskaana. Niin se luonto vaan on asian hoitanut, että raskaus on niin pitkä, että lopussa jo kovasti odottaa sen vauvan syntymistä!



Illalla tuskailin tämän oloni kanssa ja valitusta piisasi, siis miesressu joutuu lohduttelemaan. Illalla valitin jo valmiiksi sitä, kun joutuu yöllä usein kääntämään kylkeä ja se ei ole mukavaa....ei myöskään vessaan nouseminen. Kuvailin miehelleni olotilaa näin: kuvittele, että mahassasi on kolmen kilon painoinen kivi ja kun käännät kylkeä, niin se kivi pitää heilauttaa puolelta toiselle ja siinä matkalla se vihloo ja murjoo sun sisäelimiä....siltä se tosiaankin tuntuu!



No täytyy silti vaan muistaa olla onnellinen tästäkin olotilasta. Mä just mietin, että elän elämässäni nyt ihan ainutlaatuista aikaa, sellaista, jota ei tule koskaan enää olemaan. Eli olen äitiyslomalla ja saan keskittyä vaan itseeni. Ei töitä, vaan saa huilia kun huilattaa ja tehdä, mitä nyt mieleen tulee ja jaksaa tehdä. Koskaan ei enää tule samanlaista aikaa, koska jos joskus olen toisen kerran raskaana, niin sittenhän mulla on tämä syntyvä esikoinen hoidettavana! Eli yritänpä nyt nauttia omalla tavallaan tästäkin ajanjaksosta, kun voi hyvällä omalla tunnolla olla vähän itsekäs ja tuijottaa vain omaan napaan...:)



mimoskainen rv 36+2

Ihana sää kyllä oli tänään! Aurinko paistoi jo todella lämpimän keväisesti, ja piristi oloa mukavasti. Tuumasinkin jo masuasukille, että kuule, nyt alkaa olla sinun ulostautumisesi lähellä, kun sääkin on muuttunut jo keväiseksi... Kun olen koko ajan ajatellut synnyttäväni keväällä. Saa nyt nähdä, itsestä ei kyllä tunnu ollenkaan siltä, että lähtö olisi vielä lähellä, mutta ehken esikoista odottavana edes osaa tunnistaa oireita, kun niitä ilmaantuu. Paitsi sitten tietenkin (oletettavasti), kun on jo tosi kyseessä ja lähdettävä on...



Kävimme viikonloppuna Savossa, ja nyt tuntuu ihanalta olla kotona! Tarkoitus ei ole enää mitään suurempia reissuja tehdä ennen vauvan syntymää, matkustaminen tuntuu jo raskaalta. Sain siskoltani hänen lastensa vauvan vaatteita mukaan, niitä olen nyt sitten pessyt ja järjestellyt lipastoon.



Ylihuomenna on viimeinen lääkärineuvola, kaipa siellä jonkinlaista kokoarviota annetaan. Tuntuu ainakin maha kasvaneen ihan hulvatonta vauhtia, jo olo on todella valasmainen! Jalkaterät ja nilkat ovat paisuneet muodottomiksi palloiksi nyt vajaan viikon aikana. Muualla ei turvotusta kyllä ole. Tänä aamuna pelkkien sukkien jalkaan vetäminen tuntui vastaavan maratonia... pitäisiköhän siirtyä miehen sukkiin? Kengät ovat myös ihan yhtä tuskaiset ja hitaat saada jalkaan. Jospa nyytti ei enää ikuisuuksia viihtyisi yksiössään, niin oletettavasti nämä vaivat helpottuisivat.



Vähän jännittää, onko alapäässä tapahtunut mitään edistymistä synnytyksen suhteen, kun mitään erityisen voimakkaita supistuksia en ole havainnut. Tai olen havainnut supistuksia, mutta ne eivät ole olleet lainkaan kivuliaita, joten eivät taida olla kovin tehokkaitakaan. Toisaalta, jos on sama neuvolalääkäri kuin edellisellä kerralla, en taida luottaa hänen arvioonsa kovin hyvin. Keskiraskauden tarkastuksessa hänen arvionsa oli, että paikat olivat jo selvästi pehmenneet, mutta erikoislääkärin tutkimuksessa sanottiin, että höpötystä oli neuvolalääkärin arvio. No, keskiviikkona nähdään mitä arvioidaan!



On se vain jännittävää, kun huhtivauvoja tosiaan alkaa pian tulemaan maailmaan ihan tasaiseen tahtiin! Monella on sektioajat jo sovittuna, ja eiköhän niitä luomusti käynnistyneitä synnytyksiäkin ala pian tulemaan. Ihania pikkuisia nyyttejä! :)



Kissankello 36+4

meille syntyi pikkutyttö 9.3.06 2945g ja 47cm

Rv 36+2....tultiin juuri kotiin!!! kaikki hyvin!!!:)

kertoilen myöhemmin synnytystarinaa.... tästä se lähtee!!!



-elli ja pikkurinsessa 5vrk-

Vauvan tuoksuista arkea, perästä tullaan :)



Eusenia 36 tasan

Juuri kun täällä ollaan herätty siihen, että pianhan meitä huhtikuisia alkaa jakautua, niin eikös heti ala tapahtua! Sydämmelliset onnittelut prinsessan johdosta!!!!Tuleppa sitten kertoilemaan enemmän!



Mimoskainen rv juuri tuo 36+2 !!!!

Lämpimät onnittelut uudelle äidille, Elli-81!!! Kaikki varmasti odottaa innolla kuulemaan kokemuksesi, ainakin minä keltanokkana!!



Huhti 33+4rv

ja laittaa kaikki valmiiksi. Taidan heti pistää kännyyn synnärin numeron!

paljon onnea koko perheelle!!! taidat ollakkin huhtikuisten ensimmäinen=)

Ihania uutisia, ensimmäinen täysiaikainen vauva on siis kotiutunut, oikein ihanaa vauva-arkea koko perheelle. Nyt alkoi tosissaan jännittää;-))



Perästä tullaan!

Ponnari & Masukki 35+2

VOI ELLI IHANAA JA PALJON PALJON ONNEA KOKO PERHEELLE!

Mukaville viikoillehan tyttönen sinnitteli masuasumuksessaan!

Olen täällä ihan kyyneleet silmissä (ne hormoonit...), mutta tosiaan, ensimmäinen täysaikainen huhtikuinen siis maailmassa. Tästä se nyt alkaa!



Lala76

Olipa ihana uutinen!!! Tästä se alkaa... kuka on seuraava? =) Miehelle juuri huikkasin ja hän vastasi että voi kauhistus, se on menoa kohta...

:) hangon keksinä, eikkuli ja hippuliisa 36+5 edelleen..

Pikku prinsessasta onnittelut täältäkin.

M@nsikk@ ja pikku3 rv36+2

Kyllä alkaa itsestäkin tuntumaan että loppu häämöttää, esikko kun syntyi aikanaan kaikkien yllätykseksi rv 37+6. Yritän kyllä muistutella itselleni että eihän sitä tiedä vaikka tämä kaveri viihtyisi montakin viikkoa pidempään yksiössään, mutta jotenkin ei tunnu siltä..



Piia 35+1