Paniikkikohtaus kaupan kassalla? :(

Järki käteen ja lääkäriin.

Ihan kuin mun näppikseltäni. Tsemppiä!

Mua on auttanut Propral, 20-40 mg tilanteesta riippuen. En voisi kuvitellakaan meneväni esim. kauppaan asioimaan tai sukulaisten kahvipöytään ilman tuota lääkitystä. Sairasta mutta totta. Mun elimistö on siten rakentunut, että syke nousee tosi helposti stressitilanteissa ja henki salpautuu. Ainoa huono puoli tuossa propralista on kuiva yskä ja kurkkukipu. Olen huomannut että se aiheuttaa sitä.

Älä välitä. Mullekin on käynyt noin ja monta kertaa. Joskus jouduin ryntäämään kirjastosta ulos kun tuntu, että hyllyt kaatuu päälle.

Diapam.

Auttaisiko jos laitat kevyempää vaatetusta talviaikaan kauppaan päälle? Sykehän nousee siitäkin kun on kuuma. Talvitakin voi laittaa esim. säilytyslokeroon siksi aikaa jos ei tarkene kauppareissulle lähteä kevyemmällä takilla.

Kukaanhan ei tykkää pitkistä jonoista. Jos mitenkään voit, kannattaa ajoittaa asiointi sellaiseen aikaan että on vähemmän ihmisiä liikkeellä. Aamulla aikaisin, iltapäiväruuhkan jälkeen n. kuuden aikaan on hiljaisempaa (en tiedä päteekö joulun aikaan). Viikonloppuisin aikaisin pitäisi olla hiljaisempaa, kun suurin osa vielä koisaa, lauantaina 6 aikaan myös hiljaista.

Mitä olet yrittänyt tehdä ongelman parantamiseksi? Se, että vaiva on pysynyt pitkään poissa kertoo siitä, että pystyt kyllä pitämään sen poissa. Eli ei kannata luovuttaa, vaan taistella vastaan. Ammattiavusta on usein hyötyä tällaisissa tilanteissa ja keskustelu on järkevämpää kuin lääkkeet.

Itselläni on stressi aiheuttaa reaktioita kropassa, kuten hikoilu ja vatsan sekaisin meneminen. Itseäni auttaa se, että kerron näistä asioista ihmisille, joiden kanssa vietän aikaa. Kun he tietävät, niin minun ei tarvitse jännittää oireiden tulemista, koska minun ei tarvitse niitä piilotella. Sen seurauksena oireita ei tule.

Olen huomannut, että oireet ovat pahimmillaan yleensä silloin, kun elämässäni on vähän sisältöä. Kun on paljon vapaa-aikaa ja silti jotain stressaavia tapahtumia elämässä, niin silloin noita asioita miettii jatkuvasti. Kun elämässä on paljon mielekästä tekemistä, niin ei ehdi miettiä noita asioita etukäteen ja siten oireita ei edes tule.

Oireethan tulevat siitä, kun alat päässäsi myllyttämään asioita ja ne kokoajan vain pahenee ja pahenee, kunnes joudut ryntäämään pois tilanteesta. Jos pystyt katkaisemaan tuon kierteen ja viemään ajatuksesi muualle, niin oireet loppuvat. Tietenkin tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittämistä ei kannata koskaan lopettaa. Toisekseen asiat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Kuka aikuinen ihminen enää nykypäivänä tekee kovin isoa numeroa toisen paniikkihäiriöstä. Toki siinä hetkessä moni ihmettelee, mutta kyllä kaikki sen ymmärtävät ja asia unohtuu nopeasti. 

Tsemppiä täältäkin, tiedän tuon tunteen liiankin hyvin. Muutoin olen saanut kohtaukset tosi hyvin kuriin viime vuosina, mutta jostain ihmeestä ne toisinaan hiiipivät. Juurikin kaupan kassajonossa ja joskus ajaessa.

Tuohon mulle on auttanut meditointi ja rentoutuminen. Käyn kaupassa pääosin hiljaisimpina aikoina, esim. ruuhkaan 16-18 välillä en enää mene itseäni kiusaamaan, koska tiedostan tilanteen.  Hyviä ovat myös itsepalvelukassat marketeissa, niissä on harvoin jonoja ja on itsellä tekemistä siinä.

Pahimmasta vaiheesta pääsin tosiaan yli tuon ostosten ajoittamisen avulla ja sen, että oli joku kaveri mukana tai nykyään mies mukana. Yksinään seisominen oli pahinta mulle - pelkäsin, että taju lähtee ja sitten makaan siinä tuntemattomien toljotettavana. Tosin avuliaita ihmiset yleensä ovat ja huolissaan, joten sekin pelko on yleensä turha - mutta se pelko omaa oloani pahensi.

Älä välitä niist muista ja niiden ajatuksista; luultavasti eivät enää koskaan tule vastaan missään. Ja jos tulevat, tuskin muistavat koko tilannetta. Se tuntuu itsestä aina pahemmalta kuin miltä se muille näyttää.

Ai niin, mahdollisimman viileät vaatteet päälle - kuuma ja hikinen olo pahentaa asiaa.

Tuttua 😊 Propral auttaa 😊

Suosittelen myös Propralia. Luovuin muutama kuukausi sitten lääkityksestä (citalopram) ja voin kuvailla olotilaa vain "kuin olisi herännyt henkiin".

Propralit aion pyytää että on hetkellinen lääkitys pahimpiin oloihin/tilanteisiin. Löysin tässä pari vanhaa tablettia ja yhdellä sain katkaistua jo useamman päivän kestäneet paniikkioireet. Tänään oli taas hyvä päivä ilman apuja :)

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko jos laitat kevyempää vaatetusta talviaikaan kauppaan päälle? Sykehän nousee siitäkin kun on kuuma. Talvitakin voi laittaa esim. säilytyslokeroon siksi aikaa jos ei tarkene kauppareissulle lähteä kevyemmällä takilla.

Kukaanhan ei tykkää pitkistä jonoista. Jos mitenkään voit, kannattaa ajoittaa asiointi sellaiseen aikaan että on vähemmän ihmisiä liikkeellä. Aamulla aikaisin, iltapäiväruuhkan jälkeen n. kuuden aikaan on hiljaisempaa (en tiedä päteekö joulun aikaan). Viikonloppuisin aikaisin pitäisi olla hiljaisempaa, kun suurin osa vielä koisaa, lauantaina 6 aikaan myös hiljaista.

Oops tarkoitin siis lauantaina 18 aikaan. Yllätyin kerran kun oli ihanan hiljaista Lidlissä ja pelkästään ulkomaisia asiakkaita, rauhallinen tunnelma :)

Älä lannistu tuosta! Et ole ainoa paniikkihäiriöstä kärsivä. Tuollainen on aika yleistä, ja hienoa että uskallat puhua täällä asiasta. Lääkkeistä tosiaan voi saada apua, ja myös terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke tähän auttaa? Kotiin linnoittautuminen ja verkkokaupasta tilaaminen?

Bentsot ja beetasalpaajat.

Pyri asioimaan hiljaisemmissa kaupoissa. Olen itse miettinyt myös että ehkä kaikkia ei vaan ole luotu kaupunkiympäristöön. Me herkät kuormitumme liiallisista ärsykkeistä ja meille sopisi paremmin maaseutu tai pieni taajama. Maalla on rauhallista, ei jonoja, ei vilkkuvia valoja ja ääniä.

Ei ne lääkkeet mitään karkkia ole, kannattaa käyttää varoen. Ja miksi aina ajatellaan että syy on siinä ihmisessä, entäs jos se on ympäristön vika?

Muistan lukeneeni hyvin mielenkiintoisen artikkelin tähän liittyen. Siinä paniikkihäiriön syyksi sanottiin jollain henkilöllä uniapnea. Öisin hengityskatkoksia ja sitten se vaikuttaa hapensaantiin ja se hiilidioksidi aiheuttaa niitä kohtauksia. Näin suuripiirteisesti.

7 jatkaa: mulle tuli noista lääkkeistä (paria kokeiltu) niin härö olo, että kuukausien yrityksen jälkeen oli pakko lopettaa. Hyvä, jos on joillekin apua silti.

Kävin aiemmin terapiassa keskustelemassa ihan mt-hoitajan kanssa, josta myös apua, mutta parhaiten toimi nuo rentoutusharjoitukset ja meditointi. En olisi uskonut niiden auttavan, mutta pakko oli kokeilla niitäkin, kun ei muutakaan ollut. Onneksi kokeilin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lääkkeet mitään karkkia ole, kannattaa käyttää varoen. Ja miksi aina ajatellaan että syy on siinä ihmisessä, entäs jos se on ympäristön vika?

Olen täysin samaa mieltä yli 15 vuoden kokemuksella. Söin siis säännöllisesti citalopramia noin kauan.

Jos voin olla ilman tuota niin en aio kokea minkään asteista morkkista siitä että ottaisin vaikka 2-5 Propralia kuukaudessa pahimpiin paikkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lääkkeet mitään karkkia ole, kannattaa käyttää varoen. Ja miksi aina ajatellaan että syy on siinä ihmisessä, entäs jos se on ympäristön vika?

Paniikkihäriöstä kärsivällä autonominen hermosto reagoi ärsykkeisiin keskimääräistä voimakkaammin. Ei välttämättä ole missään "vikaa"; ei ympäristössä, eikä henkilössä itsekään. Paniikkikohtauksia saava voi opetella sietämään fyysisiä oireita esim altistamalla itseään vähitellen. Kenties jossain vaiheessa autonominen hermosto ei enää soita hälytyskelloja samassa tilanteessa.

Lääkkeet ovat paikallaan silloin kun ne ovat paikallaan. Ei niiden käyttöä pidä turhaan pelätä. Paniikkihäiriö voi pahimmillaan olla hyvin invalidisoiva sairaus. Jos lääkkeiden avulla välttämiskäyttäytyminen saadaan kuuriin, ja toipuminen alkamaan, kaikki on enemmän kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne lääkkeet mitään karkkia ole, kannattaa käyttää varoen. Ja miksi aina ajatellaan että syy on siinä ihmisessä, entäs jos se on ympäristön vika?

Paniikkihäriöstä kärsivällä autonominen hermosto reagoi ärsykkeisiin keskimääräistä voimakkaammin. Ei välttämättä ole missään "vikaa"; ei ympäristössä, eikä henkilössä itsekään. Paniikkikohtauksia saava voi opetella sietämään fyysisiä oireita esim altistamalla itseään vähitellen. Kenties jossain vaiheessa autonominen hermosto ei enää soita hälytyskelloja samassa tilanteessa.

Lääkkeet ovat paikallaan silloin kun ne ovat paikallaan. Ei niiden käyttöä pidä turhaan pelätä. Paniikkihäiriö voi pahimmillaan olla hyvin invalidisoiva sairaus. Jos lääkkeiden avulla välttämiskäyttäytyminen saadaan kuuriin, ja toipuminen alkamaan, kaikki on enemmän kuin hyvin.

kuuriin -> kuriin

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni hyvin mielenkiintoisen artikkelin tähän liittyen. Siinä paniikkihäiriön syyksi sanottiin jollain henkilöllä uniapnea. Öisin hengityskatkoksia ja sitten se vaikuttaa hapensaantiin ja se hiilidioksidi aiheuttaa niitä kohtauksia. Näin suuripiirteisesti.

Yleisesti ottaen uniapnea ei ole paniikkihäiriön aiheuttaja. Ihan ensimmäisenä en patistaisi ap:tä uniapneatutkimuksiin.