Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen akateemisesti koulutettu ja työskentelen rakennussiivoojana
14.12.2016 |
Valmistuin yliopistosta seitsämän vuotta sitten. Alani töitä oli alussa, oli jopa kaksi kaupunkia, josta valita työpaikka. Sitten pätkiä. Lopulta niitäkään ei uusittu tai tullut lisää. Paikkoja on nykyään harvoin, vaikka etsisi koko Suomen laajuudelta. Olin neljä kuukautta työtön. Minusta on väärä asenne olla työttömänä vain koska tarjolla ei ole juuri oman alan töitä. Itse voin kaikin puolin paremmin, jos teen muutakin kuin odotan. Näitä töitä saa oikeasti, jos vain haluaa. On eri-ikäisiä, täysin kielitaidottomia esim. Turvapaikanhakijoita. Osa on töissä väliaikaisesti, osa ollut vuosia. Voi tehdä pienempää tuntimäärää, sain heti kokopäiväisen työn. Ei tämä ollut unelmani, eikä tällä rikastu. Haen oman alan työtä koko ajan. Luulen, että tämä näyttää paremmalta cv:ssäni kuin täysinbtyhjä aukko, joka voi venyä vaikka vuosien mittaiseksi. Olen nainen, 34. Onko muita, jotka ovat työttömyydestä päätyneet alalle, jpta et olusi koskaan uskonut.
Kommentit (42)
Ammattikorkeassa tosiaan opiskelin ja olisin voinut tietty laajentaa opintoja yliopiston puolelle.. Mutta no, se juna meni jo.
Enkä minä työnteosta haaveile vaan aivan muista asioista. Työnteko on vaan sitä varten, että voi toteuttaa muita asioita. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No sitten jos kroppa ei enää kestä siivousta, on keksittävä tietenkin jotain muuta. Sen ajan murhe. Raskas työ se on esim. hoitoalallakin ja kropat siellä koetuksella. Toisaalta vaikkapa pankki/vakuutusfirman virkailijalla voi olla pää ja stressinsietokyky niin koetuksella että joutuu jäämään burn outista saikulle.. Mitä jos, mitä jos.
Onhan näitä vaihtoehtoja. Toisaalta työelämä käy jatkuvasti haastavammaksi eikä töitä saa enää niin helpolla, joten täytyy olla iloinen että ylipäänsä on työpaikka. Ja vieläpä ma-pe päivätyö. Minusta se on luksusta sentään, että on päivätyö ja vapaat viikonloput. En itse voisi kuvitella tekeväni enää yötyötä, vuorotyötä ja minä viikonpäivänä tahansa.
Tilanteen mukaan.. Nyt on toistaiseksi hyvä näin kunhan on työtä jolla itsensä elättää. Eikös se ole pääasia! Kun aina vingutaan ettei suomalaisille ja työttömänä olleille kelpaa "hanttihommat". :)