Olen akateemisesti koulutettu ja työskentelen rakennussiivoojana

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen humanisti ja nykyisin lähihoitaja.

Meilläkin on töissä sairaanhoitaja joka oli ennen opettaja. Syitä alanvaihtoon on monia ja se heijastelee viihtyvyyttä työpaikalla tai työnsaantimahdollisuuksia. Taitaa olla niin että Suomessa koulutetaan yliopistossa aivan liikaa väkeä ihan kaikillla aloilla.  Hitsaajista sen sijaan on kova pula tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille akateemisesti koulutetuille ei riitä töitä.

Onko parempi a. ottaa opiskelukokemus sen antamine tietoineen ja taitoineen yleissivistävänä/elämää henkisesti rikastuttavana ja hakeutua suosiolla käytännön alalle, jolle työllistyy ja jolloin voi alkaa rakentaa omaa elämäänsä, vai b. jättäytyä kortistoon, koska... Niin, miksi?

"Rakentaa elämäänsä"? Hah. Siivoojan palkalla ei paljon mitään rakenneta, on se sen verran surkea.

Anteeksi, tuo edellinen kommentti oli siis uudelleenkouluttautumista/ammattiopintoja koskeva. Jäi tuossa epäselväksi.

En tosiaan osaisi ratkaista ongelmaa, jos päättäjä olisin eli miten kaikki akateemisen koulutuksen saaneet saataisiin työllistettyä. Valitettavasti mieleen tulee vain se vähän kurja vaihtoehto, että jossain vaiheessa akateemiseen koulutukseen on otettu liikaa hakijoita ja sisäänotettavia pitää karsia. Yhteiskunnassa on syntynyt siis eräänlainen akateeminen koulutusinflaatio.

Tietoja ja taitoja opinnoista kuitenkin saa, jos yhtään opintomenestystä on ollut.

Itse vastaavassa tilanteessa uudelleenkouluttautuisin ja hakeutuisin selkeästi ammatillisen pätevyyden antavaan ja käytännölliset valmiudet takaavaan koulutusohjelmaan. Olkoonkin, että työtilanne on tiukka vähän kaikkialla. Siivoaminen ei olisi poissuljettua, mieluummin töissä kuin työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu humanisti valmistui erinomaisin paperein yliopistosta, ei kuitenkaan halunnut tutkijaksi apuraharumbaan ja ahkerana ihmisenä koetti todella sitkeästi löytää kunnon päivätöitä soveltuvilta aloilta. Ei tärpännyt. Meni lopulta ammattikorkeaan, valmistui terveydenhuollon ammattilaiseksi ja eipä ole työtöntä päivää nähnyt senjälkeen.

Hienoa toimintaa. Oikean alan valinta opiskeluissa on ensiarvoisen tärkeää. Välittömästi tuottavat vientialat vetävät porukkaa aina töihin esim. insinöörit ja kaupalliset koulutukset. Myös terveydenhoitoala on sellaine, joka ei kärsi koskaan kysynnän puutteesta, esim. lääkärit ja hoitajat.

Toistelet vanhoja tietoja, jotka olet kuullut 15 vuotta sitten. Insinöörien työttömyys on räjähtänyt käsiin ja kaupallinen ala taas... Ainoat kaupallisen alan työt ovat puhelinmyyntiä ja muuta prvosiopalkkahuttua.

Lääkäreiden kohdalla töitä vielä löytyy mutta monella erikoislääkärillä on ongelmia löytää työpaikkaa siellä missä on opiskellut. Esimerkiksi kirurgeilla ja lastenlääkäreillä on hankaluuksia löytää työtä pääkaupunkiseudulla.

Lääkäreiden nykyiset koulutusmäärät ovat yli kaksinkertaiset verrattuna 1990-luvun aikoihin jolloin lääkärityöttömyys oli tosiasia. Ulkomailla opiskelee liki tuhat suomalaista lääkäriksi ja suurin osa haluaa palata Suomeen. Koulutusmäärien nosto viimeksi meni liiallisuuksiin kun samaan aikaan opetusresursseja on yliopistoissa leikattu.

Sote-uudistuksen myötä hoitohenkilökunnan ja lääkäreiden tarve tulee vähenemään kun pienemmät sairaalat supistavat toimintojaan ja hoitoja keskitetään suurempiin yksiköihin. Se hyvä puoli on että lääkäreistä on pulaa kansainvälisesti joten ulkomailta saattaa löytyä töitä jos on kielitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu humanisti valmistui erinomaisin paperein yliopistosta, ei kuitenkaan halunnut tutkijaksi apuraharumbaan ja ahkerana ihmisenä koetti todella sitkeästi löytää kunnon päivätöitä soveltuvilta aloilta. Ei tärpännyt. Meni lopulta ammattikorkeaan, valmistui terveydenhuollon ammattilaiseksi ja eipä ole työtöntä päivää nähnyt senjälkeen.

Mutta tulee näkemään erittäin todennäköisesti. Mikään työpaikka ei ole nykymaailmassa varma.

Totta.

Olisiko kuitenkin hänen viimeiset 15 vuotta pitänyt olla ilman työhistoriaa, koska akateemisen ei sovi mennä muihin kuin akateemisiin töihin?

Tuona aikana hän on kuitenkin edennyt uudella alallaan vastuullisiin tehtäviin, ollut koko ajan palkkatöissä, hankkinut asunnon, perustanut perheen jne. Toinen vaihtoehto olisi saattanut olla syrjäytyminen ja yhteiskunnan tukien varaan jättäytyminen.

Eli pitäisikö kaikkien alkaa kouluttautua terveysalalle, minne muuten on erittäin vaikea päästä? Työttömiä on tällä hetkellä puoli miljoonaa. Vaikka lähipiirissäsi on onnistumistarinoita, se ei tarkoita mitään.

Kaikkien? Ei, massatyöttömyys ei todella enää ole ihan yksinkertaisesti ratkaistavissa oleva ongelma. Koulutuspolitiikka on yksi seikka, mutta maailmanpolitiikka ja -talous trendeineen toinen. Poliittiset ideologiat omine valtapyrkimykseen sotkevat lisänsä soppaan. Hyvin pieni eliitti tätä pyörittää, jokaisen pitää vain omalla kohdallaan havahtua, olla neuvokas, eikä ripustautua minkään markkinoiden tai politbyroiden varaan pelkästään.

Ei onnistumisia silti pidä hävetä tai väheksyä. Hyvä että niitäkin on.

Olen medianomi (AMK) ja juuri sain paikan rakennussiivoojana. Itselle kävi niin, että sairastuin vakavasti valmistuttuani ja olin ihan työkyvyttömänä sitten muutaman vuoden. Opiskeluaikanakin olin iltatöissä ja viikonloput siivoojana. Nykyään palkka on parempi kuin se 7€h millä silloin aloitin eli 10.30€h + lisät.

Kyllähän tuo tietty on harmi että sairauden takia meni akateeminen ura, mutta näin monen vuoden sairastelun ja työttömyyden jälkeen sitä vaan kaipaa normaalia tervettä elämää ja normaalia työntekoa. Tukiriippuvaisuus on hirvittävää, koko elämä on yhtä todistelua ja sinnittelyä olemattomilla rahoilla.

Sanovat että suomalaiset on liian nirsoja ottamaan vastaan siivoustyötä niin pitää korvata mamuilla, höpsis. Minulle kelpaa! :) Arvot muuttuu kummasti kun hoksaa kuinka haurasta terveys ja elämä voi olla. Siivoaminen on ihan mukavaa ja itsenäistä työtä parhaimmillaan, palkallakin pärjäilee varsinkin jos on parisuhteessa ja kumppanin kanssa pyörittää taloutta yhdessä.

Ja miltä se maailma näyttäisikään ilman siivoojia!! Aika kurjalta. :O

No kannattiko ”opiskella” humanistisessa?

Vierailija kirjoitti:

Näitä töitä saa oikeasti, jos vain haluaa.

Minäkin olen akateeminen ja olen kaksi vuotta hakenut töitä laidasta laitaan. Ei huolita. Olen sinua 15 vuotta vanhempi, lapsen mittainen ja nilkkavaivainen. Pääsenkö teidän firmaan rakennussiivoojaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo siivoustyö kyllä yhtään paremmalta näytä kuin työttömyys. Jos on vuosia pois omalta alalta, on ihme jos saa töitä. Oli sitten siivonnut vessoja tai maannut sohvalla, työnantajaa ei houkuttele kumpikaan. Siivoustyö auttaa saamaan vain lisää siivoustöitä. Kokemuksesta puhun.

Työttömänä ei tarvitse maata sohvalla, vaan voi jopa kehittää itseään. Vaikkapa uuden kielen opettelu, tietokonekurssit tai vaikka kirjan kirjoittaminen ovat CV:ssä huomattavasti isompi plussa kuin siivous - paitsi tietysti jos hakee siivoustöitä.

Felicia kirjoitti:

Olen medianomi (AMK) ja juuri sain paikan rakennussiivoojana. Itselle kävi niin, että sairastuin vakavasti valmistuttuani ja olin ihan työkyvyttömänä sitten muutaman vuoden. Opiskeluaikanakin olin iltatöissä ja viikonloput siivoojana. Nykyään palkka on parempi kuin se 7€h millä silloin aloitin eli 10.30€h + lisät.

Kyllähän tuo tietty on harmi että sairauden takia meni akateeminen ura, mutta näin monen vuoden sairastelun ja työttömyyden jälkeen sitä vaan kaipaa normaalia tervettä elämää ja normaalia työntekoa. Tukiriippuvaisuus on hirvittävää, koko elämä on yhtä todistelua ja sinnittelyä olemattomilla rahoilla.

Sanovat että suomalaiset on liian nirsoja ottamaan vastaan siivoustyötä niin pitää korvata mamuilla, höpsis. Minulle kelpaa! :) Arvot muuttuu kummasti kun hoksaa kuinka haurasta terveys ja elämä voi olla. Siivoaminen on ihan mukavaa ja itsenäistä työtä parhaimmillaan, palkallakin pärjäilee varsinkin jos on parisuhteessa ja kumppanin kanssa pyörittää taloutta yhdessä.

Ja miltä se maailma näyttäisikään ilman siivoojia!! Aika kurjalta. :O

Näinhän se on. Voi olla vaan rakennussiivoojankin ura sellainen, että eläkeikään asti ei jaksa. Mitäs sitten?

Vaalit lähestyvät ja kokoomustrollit aktivoituvat, tiedostaen, että valta vaihtuu. 😂Yrittävät viimeisillä voimillaan trollata ja haukkua työttömiä.

Itsekin olen akateemisena duunariammatissa, voisin helposti olla joku johtaja, jos olisin valinnut toisin. No esimiesasemassa olen silti, mutta vähemmän paskantärkeässä ympäristössä. Etuna tässä on nimenomaan se, että ei todellakaan tarvitse miettiä, että miltä joku asia näyttää CV:ssä. Toivottavasti ei edes enää ikinä tarvitse CV:tä kirjoittaa, huvittaa lähinnä ihmisten murehtiminen sellaisesta asiasta. Oikeasti merkitystä on sillä miten tekee työnsä ja kuinka fiksu on.

Olen akateemisesti koulutettu ja toimin vahtimestarina.

Pysytpähän paremmassa kondiksessa kuin jossain istumatyössä.

Akateeminen minäkin, hommassa, jossa vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Jos satun saamaan joskus kenkää nykyisestä hommastani, voisin ihan mielellänikin tehdä jotain fyysistä työtä, vaikka sitten jotain raksahommaa vaihteeksi. 

Minä olen akateeminen ja olen puhelinmyyjä.

Minulle on tärkeää se, että elätän itseni ensisijaisesti työtä tekemällä. Työttömyyskorvaus on vasta toinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo siivoustyö kyllä yhtään paremmalta näytä kuin työttömyys. Jos on vuosia pois omalta alalta, on ihme jos saa töitä. Oli sitten siivonnut vessoja tai maannut sohvalla, työnantajaa ei houkuttele kumpikaan. Siivoustyö auttaa saamaan vain lisää siivoustöitä. Kokemuksesta puhun.

Totta. Been there. Ok jos ei enää tosissaan haaveile oman alan töistä. Muussa tapauksessa kannattaa esim. yrittää etsiä jotain hyödyllistä lisäkoulutusta tai tarpeen vaatiessa vaikka hakeutua sopivaan paikkaan työkokeiluun. Itse löysin koulutuksen, jonka kautta löytyi töitä. Kun nykyään itse joskus olen haastattelemassa työnhakijoita, minua kiinnostaa se, miten he kehittävät osaamistaan, eikä se, tekevätkö he vain jotain töitä. Olen siis itsekin siivonnut ja iloinen, etten tee sitä yhä.

Minä olen akateeminen perhepäivähoitaja, en työttömyyden takia, vaan siksi, koska halusin vaihtaa alaa. Tykkään niin paljon työstäni, että aion tehdä sitä eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Pysytpähän paremmassa kondiksessa kuin jossain istumatyössä.

Tai sitten rikkoo selkänsä ja kärsii eläkeiässä.

Menkäähä töihin. T. Juhana. 9€on teille sopiva palkka. Mutta nyt saunotaan Pirkon kanssa.

Felicia kirjoitti:

Olen medianomi (AMK) ja juuri sain paikan rakennussiivoojana. Itselle kävi niin, että sairastuin vakavasti valmistuttuani ja olin ihan työkyvyttömänä sitten muutaman vuoden. Opiskeluaikanakin olin iltatöissä ja viikonloput siivoojana. Nykyään palkka on parempi kuin se 7€h millä silloin aloitin eli 10.30€h + lisät.

Kyllähän tuo tietty on harmi että sairauden takia meni akateeminen ura, mutta näin monen vuoden sairastelun ja työttömyyden jälkeen sitä vaan kaipaa normaalia tervettä elämää ja normaalia työntekoa. Tukiriippuvaisuus on hirvittävää, koko elämä on yhtä todistelua ja sinnittelyä olemattomilla rahoilla.

Sanovat että suomalaiset on liian nirsoja ottamaan vastaan siivoustyötä niin pitää korvata mamuilla, höpsis. Minulle kelpaa! :) Arvot muuttuu kummasti kun hoksaa kuinka haurasta terveys ja elämä voi olla. Siivoaminen on ihan mukavaa ja itsenäistä työtä parhaimmillaan, palkallakin pärjäilee varsinkin jos on parisuhteessa ja kumppanin kanssa pyörittää taloutta yhdessä.

Ja miltä se maailma näyttäisikään ilman siivoojia!! Aika kurjalta. :O

Sinänsä asiaa, mutta amk-tutkinnolla ei luoda akateemista uraa.