Lue keskustelun säännöt.
Kutosluokkalaisen "kaverittomuus"
13.12.2016 |
Ihmettelen tässä, kun pojan mentyä kutosluokalle on kaverien kanssa oleminen vähentynyt silmissä. Tämä alkoi oikeastaan jo heinäkuussa ja pahenee koko ajan. Tähän asti pojalla on ollut parin vuoden ajan yksi parempi kaveri, jonka kanssa olivat tosi paljon yhdessä. Lisäksi poika liikkui isommassa porukassa pihapeleissä jne. Nyt kun hetken aikaa oli lunta niin kävivät taas poikaporukalla pulkkamäessä. Olen ihmetellyt ja kysellyt, että miksei meillä enää käy juuri koskaan ketään pojan kavereita ja onko niitä enää ylipäätään niin poika vastaa, että muut pelaa jotain peliä mikä ei häntä kiinnosta. Eli nettipeleissäkään ei juuri kaverien kanssa pelaa. Koulussa on kuulemma kavereita, mutta vapaa-aikaa viettää kotona tai harrastuksen parissa tai käy itsekseen Pokemoneja metsästämässä. Koulussa sanoo kavereita olevan kyllä. En itsekään usko, että on esim. kiusattu, mutta tulee fiilis, että on jotenkin tipahtanut porukan laitamille tai jopa sieltä laitamilta pois. Pikkuveljen (4-luokalla) kaverien kanssa kyllä on jonkin verran. Poika on kyllä itse ihan tyytyväisen oloinen, mutta itseä ahdistaa tämä ihan hirveästi.
Onko tämä joku ihan normaali vaihe tuon ikäisillä pojilla? Itse muistan, että tuon ikäisenä kaverit oli kaikki kaikessa enkä voi ymmärtää miten oma lapsi on vapaa-ajalla aina kotona tai harrastuksissaan. Poika on aika ujo ja arka, mutta kuten sanottua niin tähän asti kavereita on ollut 1-5 luokan ajan harva se päivä. Huolettaa kamalasti yläkouluunkin meno, kun pitää valita useamman koulun väliltä lähikoulu ja pojalla ei ole hajuakaan mihin muut luokalta on hakemassa. Kuitenkin toivoisi, että omalta luokalta tulisi tuttuja poikia samalle luokalle. Minä olen niin ahdistunut tästä kaikesta, että pelkään tartuttavan sen poikaan ja yritän olla hiilostamatta häntä kysymyksilläni :(
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset elää sitä samaa arkea kuin te aikuisetkin ja tarvitsee ihan samalla tavalla omaa aikaa kuin me aikusetkin. Koulu, läksyt, harrastukset, jne...Vai jaksatteko te olla koko ajan menossa ja olla sosiaalisia?
Lapsena todellakin näin kavereita joka päivä!
Pelasitko heidän kanssa netissä, kuten nyt osa kuudesluokkailaisista tekee?
Tässä nimenomaan kyse siitä ettei Ap lapsi ole kontaktissa ikäisiinsä netissäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki edes halua kavereita, kyllä onnellinen voi olla yksinkin.
Itselläni on samantyyppinen tyttö, vain vähän vanhempi. Itse kriiseilin jossain vaiheessa, ja se vain pahensi tilannette, koska oikeasti ei mitään ongelmaa edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samantyyppinen tyttö, vain vähän vanhempi. Itse kriiseilin jossain vaiheessa, ja se vain pahensi tilannette, koska oikeasti ei mitään ongelmaa edes ollut.
Miten sosiaalinen kehitys voi edetä jos ei ole kavereita?
Mun kutosella on ainakin pitkiä päiviä( hänellä valinnainen kieli joka vähän pidentää niitä). Jos pääsee klo 15 ja on kotona klo 15.30, varmaan ihan normaaliakin että haluaa hengähtää kotona. Murrosikä on kaikilla jo tekemässä tuloaan, haluaa ehkä siksikin omaa tilaa. Itse nautin esimurkkuna musan kuuntelusta ja piirtelystä yksin. oma poikani on kavereiden kanssa keskimäärin 2 iltana viikossa. Harrastuksia on monilla ja ne menevät päällekkäin. Lisäksi otollisin pihaleikki- ikä on mennyt ohi. Kaverin luonakin vain pelataan ja hengaillaan, ei ehkä niin houkuttelevaa kuin legoleikit nuorempana.
Katso tilannetta ihan rauhassa. Paras mittari on poikasi, onko tyytyväisen oloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu asiaan. Mun pojat nyt 15 ja 17 ja molemmilla alkoi kaverisuhteet löystymään noin 11v. iässä. Molemmat perusluonteeltaan kovin kilttejä, joten eivät ole halunneet lähteä kylänotkuiluun mukaan. Suurin osa muutenkin kavereista siirtyi nettiin. Sama porukka, mutta vain pelimaailmassa. Tuo vaihe kestänyt lähes koko yläateen ajan. Nuoremmalla on ollut yksi bestis, jonka kanssa on silloin tällöin tekemisissä. Käyvät leffassa tai burgerilla. Muutoin ovat netissä hekin. Nyt tuo 17v. lukiolainen on alkanut kaveeraamaan kodin ulkopuolella muutamien uusien kiltimpien kanssa, eli ovat löytäneet toisensa. Käyvät pyörailemässä ja leffassa ja joskus jopa meillä. Aina kysyin ja selvitin, onko kiusaamista taustalla, mutta ovat menneet kouluun iloisina eivätkä kokeneet jääneen välkkäporukasta pois, eli siinä mielessä ok. Muilta vanhemmilta kannattaa kysyä miten heillä. Voit yllättyä, että moni muukin äiti tuota käytöstä ihmettelee. Niin kävi minullekin.
Meillä kasiluokkalainen poika, joka myös viihtyy yksin. Pikkuveljen kanssa paljon. Harrastaa joukkuelajia ja siellä touhuaa mukana.
Yksi kaveri, mutta koulussa ei ketään erityistä. Pikkuveljen kaverit on yhteisiä.
Onhan tämä vähän ihmeellistä, mutta olen itse ollut ihan samanlainen. Kotona pyörin siskojen kanssa. Tosin kaverit kävivät hakemassa ulos yms.
Mies kans ummikko ja sai kuulla tästä kotona kun muu perhe sosiaalisia.
Mietin kans, että pitäiskö kerätä porukka ja viedä vaikka keilaamaan? Tässä lähistöllä muitakin samanlaisia poikia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotonaviihtyvät pojat tosiaan pelaavat netin kautta. Sitten on porukoita, jotka hengaavat ja miettivät mitä rikottaisiin seuraavaksi, ehkä polttelevatkin. Poika ehkä seurailee mihin porukoihin kaverit asettuvat ja etsii sitten itselleen sopivimman.
Minusta tuollainen eristäytyminen kuten Ap:n lapsi tekee ei ole normaalia! Onko kaikki varmasti kunnossa lapsella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on samantyyppinen tyttö, vain vähän vanhempi. Itse kriiseilin jossain vaiheessa, ja se vain pahensi tilannette, koska oikeasti ei mitään ongelmaa edes ollut.
Miten sosiaalinen kehitys voi edetä jos ei ole kavereita?
Miten olisi koulu tai harrastukset, joita esim. ap lapsella on, joissa on näitä sosiaalisia suhteita?
Tyttärelläni on harrastus, jossa tapaa kavereita ja aina silloin tällöin on jonkun kanssa, onnellinen nuori. Tärkeää on hyväksyä lapsi sellaisenaan, jos viihtyy kotona, niin missä ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan koulu on sellaista hösäämistä ja pakkososiaalistamista, ettei ole ihmekään hiljaisempien, ujojen ja/tai introverttien halu pysytellä edes vapaa-ajalla omissa oloissaan. En jaksa itsekään kuin muutaman tunnin toisia ihmisiä, sitten pitää saada latautua.
Ihana kuulla että muillakin on tällaista. Itsellä kun hirveä huoli pojan kotona kököttämisestä ilman kavereita. Toki on sitten koko ajan 2 v nuorempi pikkuveli kaverina plus tämän kaverit. Koulussa on kavereita kuulemma... Harrastuksessa menee 3 iltaa viikossa. Ihan selkeästi on itse ottanut etäisyyttä ikäisiinsä. Toivottavasti tää tästä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko syrjäytymässä? Varhaisia merkkejä siitä minun mielestäni! Omassa työssäni olen niin paljon nähnyt tuollaista ja siitä se sitten lähtee alamäkeen. Ap, sinun tulee olla tosi tarkka lapsesi kanssa ja hae apua välittömästi jos tuo jatkuu pitempään.
Vierailija kirjoitti:
Onko syrjäytymässä? Varhaisia merkkejä siitä minun mielestäni! Omassa työssäni olen niin paljon nähnyt tuollaista ja siitä se sitten lähtee alamäkeen. Ap, sinun tulee olla tosi tarkka lapsesi kanssa ja hae apua välittömästi jos tuo jatkuu pitempään.
Tästä olen kyllä niin erimieltä...
Pelasitko heidän kanssa netissä, kuten nyt osa kuudesluokkailaisista tekee?