Lue keskustelun säännöt.
Ystävä lopettaa kesken keskustelun puhumasta.
12.12.2016 |
Siis aivan kokonaan. Keskustellaan joko kasvotusten tai puhelimessa ihan arkipäiväisiä juttuja sekä siitä, että mitä kuuluu, miten menee, millaiset on tunnelmat. Ja joskus sitten vain tajuan, että toinen ei vastaa enää ollenkaan. Ei katso myöskään kohti, jos ollaan kasvotusten. On aivan kuin lähtenyt jonnekin toiseen maailmaan, vaikka kyllä kuulee minun puheeni. Tai puhelimessa ei enää edes vastaa, että onko hän siellä toisessa päässä.
Mistä tuossa voi olla kyse? Onko se jokin ahdistuskohtaus? Vai onko se jokin muu pakokeino jostakin? Vai meneekö jotenkin muuten lukkoon, jos vaikka asiat menee liian vaikeiksi?
Tietenkin yritän kysyä, että mikä sinulle tuli, mutta enhän saa vastausta, kun ei hän sano kerta kaikkiaan mitään. Mistä on kyse? Ja mitä minun pitäisi tuolle tehdä - miten voisin auttaa häntä?
Kommentit (70)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko vain omista asioista vai kyseletkö myös häneltä hänen elämästään? Mietin, että voisko olla jotenkin mielenosoituksellista hiljaisuutta tähän liittyen...
Vierailija kirjoitti:
Kysypä tuota silloin, kun hän pystyy vastaamaan.
Kyllä näin on tarkoitus. Ajattelin, että jos saisin jotain näkökulmaa täältä, niin asiasta keskusteleminen olisi helpompaa. Nyt vähän pelottaa, että kun kysyn asiasta, niin hän mykistyy taas. Ap
Miten tilanne sitten jatkuu? Suljetku puhelimen tai lähdet pois, vai alkaako hän jossain vaiheesssa puhua?
Vierailija kirjoitti:
Puhutko hänen puheen päälle.
Yritän kyllä visusti varoa, että en puhuisi. Joskus on vähän vaikea tietää kuinka paljon hän tarvitsee vastaamiseen aikaa, sillä hän vastaa normaalistikin melko hitaasti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kaverisi vain väsyy eikä osaa sanoa asiaa? Jotenkin itsekin häviän jonnekin, kun en jaksa kuunnella jotakuta. Silloin on yleensä kovin yksipuolinen keskustelu, jonka aihe kiinnostaa kuin kilo kiviä. En tosin jaksa soitella tai nähdä sellaisia kavereita kenen jutut ei kiinnosta.
Miten se tilanne raukeaa? Puhelun loppuminen vai jatkuuko keskustelu tauon jälkeen, entä kasvotusten ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutko vain omista asioista vai kyseletkö myös häneltä hänen elämästään? Mietin, että voisko olla jotenkin mielenosoituksellista hiljaisuutta tähän liittyen...
Se ei tunnu minusta mielenosoitukselliselta mykkäkoululta. Vuorenvarma en tietysti voi olla. Mutta hän ei ole vihaisen oloinen, eikä hän seuraavalla kerralla ole taas enää mitenkään pahalla tuulella. Hiljaisuuden alkaessa ei myöskään ole tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi suututtanut. Ihan ystävällisessä hengessä jutellaan aina.
Ja siis jutellaan lähinnä ystävän asioista. Minä olen vaihteluksi alkanut kertomaan jotain omista tekemisistäni, mutta joskus menee niinkin, että puhutaan vain hänen asioistaan. Pitää silti miettiä, että liittyykö tuohon asiaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten tilanne sitten jatkuu? Suljetku puhelimen tai lähdet pois, vai alkaako hän jossain vaiheesssa puhua?
En saa häntä enää puhumaan. Tai ehkä joskus harvoin, mutta pääsääntöisesi en. Sitten olen yleensä kertonut, miten minusta tuntuu pahalta, kun en saa häneen kontaktia. Ja hän ei siihen vastaa, joten minä lähden pois tai suljen puhelimen.
Tänään hillitsin turhautumiseni paremmin, enkä kääntänyt asiaa minuun. Vaan kyselin häneltä, että vastaako hän ja onko hän siellä langan päässä vielä. En saanut vastausta, ja sitten ehdotin, että jutellaan tekstareilla, jos se olisi helpompaa. Laitoin hänelle tekstarin, ja hänellä meni vartti, että sai vastattua yhdellä sanalla. Se oli parempi kuin ei mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kaverisi vain väsyy eikä osaa sanoa asiaa? Jotenkin itsekin häviän jonnekin, kun en jaksa kuunnella jotakuta. Silloin on yleensä kovin yksipuolinen keskustelu, jonka aihe kiinnostaa kuin kilo kiviä. En tosin jaksa soitella tai nähdä sellaisia kavereita kenen jutut ei kiinnosta.
Tämä on täysin mahdollista. Siksi tänäänkin kysyin, että väsyitkö liikaa. En saanut hiiskaustakaan vastaukseksi. Jos kyse olisi väsymisestä, niin ei kai olisi liian vaivalloista vastata, että "joo". Ap
Ei ilmeisesti kenelläkään ole ihan samanlaisesta kokemusta. Tämäpä mystistä... Olen aika ymmälläni itsekin. Ja luulen, että ystävänikin on. Luulen nimittäin, että kun kysyn häneltä asiasta, niin hän ei tiedä mitä hänelle tapahtuu eikä osaa kertoa mitä hän tuon tapahtuessa kokee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poissaoloepilepsia? Voi olla kaukaa haettu mutta itsellä tämä ja kun saan kohtauksen ja joku puhuu minulle, en välttämättä kykene vastaamaan, ymmärrä puhetta tai tiedä missä olen. Kohtauksen jälkeen menee n. puoli tuntia että olen taas kunnolla "tässä maailmassa".
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmeisesti kenelläkään ole ihan samanlaisesta kokemusta. Tämäpä mystistä... Olen aika ymmälläni itsekin. Ja luulen, että ystävänikin on. Luulen nimittäin, että kun kysyn häneltä asiasta, niin hän ei tiedä mitä hänelle tapahtuu eikä osaa kertoa mitä hän tuon tapahtuessa kokee. Ap
Täytyykö kaikelle löytyä aina jokin selitys. Etkö voisi antaa ystäväsi olla sellainen kun on. Tämä ominaisuus nyt vain kuuluu kaverillesi. Onko hän aina käyttäytynyt noin, vai ovatko oireet vasta ilmaantuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmeisesti kenelläkään ole ihan samanlaisesta kokemusta. Tämäpä mystistä... Olen aika ymmälläni itsekin. Ja luulen, että ystävänikin on. Luulen nimittäin, että kun kysyn häneltä asiasta, niin hän ei tiedä mitä hänelle tapahtuu eikä osaa kertoa mitä hän tuon tapahtuessa kokee. Ap
Täytyykö kaikelle löytyä aina jokin selitys. Etkö voisi antaa ystäväsi olla sellainen kun on. Tämä ominaisuus nyt vain kuuluu kaverillesi. Onko hän aina käyttäytynyt noin, vai ovatko oireet vasta ilmaantuneet?
Selitystä kaipaan sen vuoksi, että tuo tilanne on minulle todella ahdistava. Kun toinen ei reagoi mihinkään, ei saa mitään kontaktia, niin siinä on niin avuton olo, että sitä tekisi mitä vain, jotta tilanne laukeaisi.
Omaa ahdistusta helpottaisi kovasti, jos pystyisi itselle jotenkin selittämään, että mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Kun nyt en tiedä onko toinen minulle vihainen vai onko hän itse ahdistunut vai onko hänellä tosiaan jokin sairauskohtaus. Ap
Itse pelkään olevani vähän tuollainen. Olen jotenkin hidas sosiaalisessa kanssakäymisessä muutenkin, ja joskus iskee sellainen ylimääräinen aivojumi vielä, että yritän saada jotain ajatusta sanottua, mutten saa sitä päässäni muotoiltua mitenkään valmiiksi. Varsinkin, jos puhutaan jostain isommasta asiasta, jota ei voi purkaa miksikään kevyeksi toteamukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko hänen puheen päälle.
Yritän kyllä visusti varoa, että en puhuisi. Joskus on vähän vaikea tietää kuinka paljon hän tarvitsee vastaamiseen aikaa, sillä hän vastaa normaalistikin melko hitaasti. Ap
Ehkä hän ei halua puhua kaikista omista asioista. Mitkä puhumien aihepiirit aiheuttavat vaikeuksia vastata. Eräälle kaverilleni on vaikea vastata sellaisiin kysymyksiin, jotka vaatisivat laajempaa selittämistä hänen omasta elämästään ja kuulumisista. Hänen perheessään ei ollut tapana puhua mitään tuntemuksista eikä kuulumisista. Silloin hän menee lukkoon ja kääntää juttelun taas liittymään yleisiin asioihin tai minun kuulumisiini.
Onko Nordicci? Vaaleat hiukset, siniset silmät? Pitkähkö, keskipituinen?
Aikuisten määrä juuri nyt on järkyttävä, vähäsen pelottaa koska en ole vielä riittävän tietoinen heidän täydestä motiiveistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko hänen puheen päälle.
Yritän kyllä visusti varoa, että en puhuisi. Joskus on vähän vaikea tietää kuinka paljon hän tarvitsee vastaamiseen aikaa, sillä hän vastaa normaalistikin melko hitaasti. Ap
Ehkä hän ei halua puhua kaikista omista asioista. Mitkä puhumien aihepiirit aiheuttavat vaikeuksia vastata. Eräälle kaverilleni on vaikea vastata sellaisiin kysymyksiin, jotka vaatisivat laajempaa selittämistä hänen omasta elämästään ja kuulumisista. Hänen perheessään ei ollut tapana puhua mitään tuntemuksista eikä kuulumisista. Silloin hän menee lukkoon ja kääntää juttelun taas liittymään yleisiin asioihin tai minun kuulumisiini.
Sehän olisikin loistavaa, kun kääntäisi puheen toiseen aiheeseen. Silloin siitä saisi selvän vinkin, että aihe on hankala. Toki täydellisestä hiljentymisestäkin saa hyvin selvän vinkin. Mutta jostain syystä minä en ole saanut kiinni siitä, että mikä aihe saa hänet hiljentymään. Kun siinä kohdin ei ole sanottu mitään sellaista minkä pitäisi olla niin vaikeaa. Ehkä en vain tajua.
Mutta joka tapauksessa, jos ystävälläni on tuosta kyse, niin sitten häneltä puuttuu selviytymiskeino tuossa tilanteessa. Eli hän ei osaa päästä siitä yli kääntämällä puheenaihe muuksi. Ap
Kysypä tuota silloin, kun hän pystyy vastaamaan.