Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu ettei isäni pidä minusta
11.12.2016 |
Ei koskaan ota yhteyttä tai jos olen kylässä niin ei paljoa kiinnosta minun asiani. Ehkä "no onkos ollut paljon töitä" on yksi niistä harvoista kysymyksistä.
Siskoni kanssa hän tulee hyvin toimeen ja kyselee jatkuvasti häneltä kaikenlaista jos ollaan kylässä. Yritin puhua poikaystävästäni eilen isälleni, niin hän tuhahti ettei ole kysynyt hänestä.
Tietysti voisin itse yrittää enemmän ja soitella useammin, mutta kun tuntuu ettei häntä kiinnosta. Ei muistanut edes synttäreitäni! :D
Voiko omaa lastaan vihata? En vaan keksi enää muuta.
Kommentit (18)
Se on varmaan kiintynyt enemmän siskoosi, ei se tarkoita etteikö hän rakastaisi tai edes pitäisi sinusta. Jos asia haittaa sinua niin puhu isäsi kanssa tästä suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun isä ei ole koskaan sanonut sanaakaan mulle eli ilmeisesti inhoaa mua. Veljeni kanssa on ihan erilainen, on kiinnostunut ja puhuu hänelle.
En usko että vihaa. Onneksi olet jo itsenäinen. Sinun on aika oppia, että vanhemmat ovat ihmisiä, joilla on omat kotkotuksensa. En niistä aina ota selvää, mutta silti pitää kestää ja ylläpitää välejä. Mitä vanhemmiksi tulevat, sitä enemmän ilmenee kaikenlaista. Ajattele mieluummin, että isällä, joka ei ole sosiaalisesti kovin taitava, on sentään läheinen suhde siskoosi. Kuka tietää, vaikka hänellä olisi omat kaukaiset traumansa, joista lapsille ei ole kerrottu, tai vaikka varhainen dementia puhkeamassa. Sitä voisit katsella vaivihkaa, onko äitisi (olettaen että asuvat yhdessä) yksinäinen tuossa ympäristössä.
Mun iskä on ihan samanlainen, ei se mitään synttäreitä muista ja aina kysyy vaan että onko mulla nyt töitä 'ihan sillain hyvin'. Veljeekin kohtaan ihan yhtä etäinen. Mutta on se muuten ihan hyvä tyyppi :D
Ettet vaan olisi oikeasti posteljoonin tytär?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, joku muukin jolla ei ole mukava normaali isä. Täällä myös yksi, joka ei selvästi millään kelpaa isälleen. Isäni ei tervehdi minua vaikka tulisi kadulla vastaan ei myöskään, jos muutaman kerran vuodessa menen käymään vanhemmillani. Äitini kanssa puhun usein puhelimessa ja hän käy meillä, isäni käy vain lasteni synttäreillä. Hän ei puhu minulle eikä miehelleni koskaan sanaakaan, ei edes katso päin. Veljelleni ja hänen vaimolleen jutustelee ja nauraa iloisena, soittelee yms. Että tasan ei käy onnenlahjat.
Miksi "pitää kestää ja ylläpitää välejä"? Tämä ei ole mulle koskaan selvinnyt. Lapset kuitenkin asuvat vanhempiensa kanssa vuosikausia ja se suhteen rakentaminen on sen vanhemman asia. Jos ei mitään tunnesidettä ole saanut aikaiseksi siinä ajassa, niin en kyllä ymmärrä, miksi ihmeessä tuollaiseen ihan yhdentekevään tyyppiin pitäisi "ylläpitää välejä"? Mitä tuollaisilla ihmissuhteilla tekee? Tietenkin vanhemmat on vaan ihmisiä, niinkuin me kaikki eikä kukaan ole täydellinen, mutta jos vuorovaikutus on samaan tasoa kuin jonkun satunnaisen kylänmiehen kanssa, niin mitä helvettiä semmoisella tekee? Ja ihan höpöä, että "kyllä se varmaan sua rakastaa". Monet aiempien sukupolvien tyypit on vääntäneet niitä kersoja, koska ne vaan kuuluu asiaan. Plus, että onhan se näppärää, että sitten on niitä aikuisia lapsia, joilta voi olettaa kaikenlaista esim. yhteydenpitoa vaikka itse olisi minkäläinen mölö tahansa. Kas, "kun vanhempiin KUULUU pitää välejä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla isä tulee siskon kanssa toimeen paremmin, koska sisko ei ikinä juttele sen kanssa vakavammista asioista vaan keskustelu on semmoista small talkia. Tuppaavat molemmat ohittamaan perheen sisäiset ongelmat ihan kuin niitä ei olisikaan. Itse taas muistutan äitiäni ja asiat jäävät vaivaamaan, jos niistä ei saa puhua. Ootko huomannut, että isäsi ja siskosi persoonat ovat jotenkin muutenkin samanlaisia ja siksi heidän keskustelunsa on helpompaa?
Ainakaan minulla veljeni ja isäni persoonat eivät ole samanlaisia, mutta silti veli vaan on niin paljon parempi lapsi. Itse alan jo olla väsynyt yrittämään kelvata isälleni. Minulle isäni enintään alkaa huutamaan / valittamaan jostain käsittämättömästä asiasta, tai sitten ei puhu sanaakaan.
T: numero 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tuollaisessa pitämättömyydessä olla kysymys siitä, että lapsi on joutunut hankalaan välikäteen eri suuntiin vetävien vanhempien välillä, ja hänet on ajettu toisen vanhemman liittolaiseksi? Tai ainakin toinen kokee niin, koska on taipumusta kerryttää loukkaantumista ja olla ylettömän herkkä sille? Asiahan on silloin tapahtunut aikaisemmin kuin mitä lapsi edes muistaa. Hänen näkökulmastaan toinen vanhempi vain ei ikinä ole sietänyt häntä.
Tai vaikka ei olisi lapsi postiljoonin näköinen, niin voihan kysymys olla siitä, että isä ei ole juuri tätä lasta halunnut, ja on jäänyt kauna päälle. Ikään kuin se olisi lapsen syytä, että hän on syntynyt. Ja aina lapsen nähdessään on muistanut kiukkunsa tämän äitiä kohtaan.
Tai sitten lapsi muistuttaa äitiään ja sitä kautta ärsyttää, jos on huonot välit vanhemmilla.
Vai?
Sano sille että laittaa testamenttilla kunnolla rahaa sulle. Nimitä sitä vielä puhelun päätteeksi Vanhaksi Homoksi. Eiköhän ala juttu lentää? Ei kai tilanne ainakaan pahennu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olenkin tässä jo valmiiksi ajatellut ja asennoitunut siihenkin, että veljeni varmaan saa aikanaan koko hänen perintönsäkin (joka on iso). Koen kuitenkin edelleen keski-ikäisenäkin aina pahaa mieltä siitä, että en kelpaa isälleni. Näin joulun allakin on aina paha mieli, kun kaverit, ystävät, työkaverit puhuvat joulunvietosta perheensä kanssa. Minulla kun ei ole 18-vuoden jälkeen ollut joulua perheeni kanssa. Joskus olen käynyt nopeasti vanhempieni luona, mutta isäni aloittaa vain heti minun arvosteluni ja haukkumiseni, joten viettäkööt rauhassa joulua veljeni perheen kanssa.
nro 7
Vierailija kirjoitti:
No olenkin tässä jo valmiiksi ajatellut ja asennoitunut siihenkin, että veljeni varmaan saa aikanaan koko hänen perintönsäkin (joka on iso). Koen kuitenkin edelleen keski-ikäisenäkin aina pahaa mieltä siitä, että en kelpaa isälleni. Näin joulun allakin on aina paha mieli, kun kaverit, ystävät, työkaverit puhuvat joulunvietosta perheensä kanssa. Minulla kun ei ole 18-vuoden jälkeen ollut joulua perheeni kanssa. Joskus olen käynyt nopeasti vanhempieni luona, mutta isäni aloittaa vain heti minun arvosteluni ja haukkumiseni, joten viettäkööt rauhassa joulua veljeni perheen kanssa.
nro 7
Sinulle kuuluu VÄHINTÄÄN LAKIOSA, jonka kyllä haet itsellesi vaikka sitten oikeusaputoimiston kautta. Siellä neuvotaan myös mitä teet jos veljesi on saanut ennakkoperintöä tai lahjoituksia isältäsi. Ne on lain mukaan oltava esillä perukirjassa. PIDÄ PUOLESI!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustakin tuntuu nykyään, ettei mun isä pidä musta. :D
No mitä väliä pitääkö isänne teistä vai ei. On aika "irrottaa napanuora" vanhemmista. Silloin on onnellisempi olo!
Mä en oo väleissä vanhempieni kanssa. Kamala perhe ja kamala lapsuus. Kun oma poikani syntyi, kävi nopeasti selväksi, että voin olla joko hyvä äiti ja puoliso tai hyvä tytär, mutta en molempia, koska yhteydenpito vanhempien kanssa söi minut ihan loppuun. Valitsin oman perheeni.
Jokainen ihmissuhde on kahden kauppa eikä lapsi ole vanhemmilleen mitään velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, joku muukin jolla ei ole mukava normaali isä. Täällä myös yksi, joka ei selvästi millään kelpaa isälleen. Isäni ei tervehdi minua vaikka tulisi kadulla vastaan ei myöskään, jos muutaman kerran vuodessa menen käymään vanhemmillani. Äitini kanssa puhun usein puhelimessa ja hän käy meillä, isäni käy vain lasteni synttäreillä. Hän ei puhu minulle eikä miehelleni koskaan sanaakaan, ei edes katso päin. Veljelleni ja hänen vaimolleen jutustelee ja nauraa iloisena, soittelee yms. Että tasan ei käy onnenlahjat.
Miksi hitossa sä edes pidät yhteyttä isääsi tai pyydät lasten synttäreille, jos oikeasti ei edes tervehdi sinua kadulla tai perhetapaamisissa. Vähän selkärankaa!
Kyllä se susta tykkää. Usko pois.
T: mörökölli-isä